Vuosikymmen

 

Kaikille ikäisilleni varmasti hyvin tapahtumarikas vuosikymmen tulee päätökseensä tänään. Kymmeneen vuoteen mahtuu aika lailla – en tiedä odotanko seuraavaa innolla vai kauhulla kun nyt ajattelen mennyttä vuosikymmentä taaksepäin. Onpahan ollut matka.

2010 Vuosi ja vuosikymmen alkoi mitä hirveimmällä tavalla kun isäni kuoli. Muutoin vuosi oli kuitenkin mieletön. Ryhdyin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa yrittäjäksi, vietin yhtä elämäni ikimuistoisinta kesää ja sain paljon uusia ystäviä. Muutin itseasiassa hetkeksi takaisin Kotkaan ja vaikka visiitti oli lyhyt, se oli ehkä yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista ja kokemuksista.

 

2011 Menikin sitten pääkaupunkiseudulla, mieleen ovat jääneet lähinnä ensimmäisen oman asunnon ostaminen ja maailman ihanimmat työkaverit joista osaa saan edelleen kutsua ystävikseni. Arkea ja tylsää elämää Espoossa, haikailin jatkuvasti keskustaan ja halusin elämältäni jotain ihan muuta. Lenkkeilin ja kävin salilla ihan hulluna. Lila, rakas chihuahuani oli elämäni tärkein asia.

 

2012 oli jotenkin kiva vuosi, sillä jollain tavalla tiesin asioiden muuttuvan. Matkustin Thaimaahan, viisastuin paljon ja päätin erota huonosta suhteesta. Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja juhlin ystävieni kanssa. Hitsauduimme entistäkin enemmän yhteen nykyisen ”siskoni” Roosan kanssa. Treenasin paljon, stressasin ja etsin itseäni. Lopulta löysinkin.

 

2013 Oli tähänastisen elämäni käänteentekevin vuosi. Heti vuodenvaihteessa päätin, että teen tästä vuodesta hyvän. Muutin Ullanlinnaan, olin onnellisempi kuin koskaan. Tein parhaimmillaan kolmea työtä samaan aikaan ja kävin koulussa. Nautin elämästä silti ihan joka hetki. En olisi kuitenkaan koskaan arvannut, että vuosi mullistaisi koko elämäni. Sain kokonaan uuden tuttavapiirin, tapasin kesällä mieheni, syksyllä aloimme seurustella ja tietämättäni olin vuoden viimeisenä päivänä raskaana. Paljon juhlia, uusia tuttuja ja ystäviä, jotka ovat parhaimmistoa tänäkin päivänä. Uskomaton, unohtumaton vuosi.

 

2014 oli sekin varsin käänteentekevä. Olin lähes 9 kuukautta vuodesta raskaana kunnes Micael syntyi elokuun lopussa. Muutin Ullanlinnasta Eiraan ja remontoimme koko asunnon. Olipa mielenkiintoista elää tällaista elämänvaihetta ihmisen kanssa, jonka olin tavannut vasta edellisen vuoden heinäkuussa. Musta tuli äiti, mutta menetin koirani Lilan äkillisen sydänvian seurauksena. Sain kuitenkin elämääni kaksi rakasta koiranpentua, Fridan ja Caran. Kriiseilin koko raskausajan, sillä raskauteni oli täysi yllätys eikä minusta pitänyt tulla äitiä. Halusin äitiyslomalla käydä koulun loppuun ja vakuuttelin, että minuahan ei yksi lapsi muuta.

 

2015 Vauva- ja pikkulapsiarkea minun tavallani. Välttelin kaikkia perinteisiä äitijuttuja, matkustettiin paljon, oltiin melkein viikko New Yorkissa ilman Miksua (siis en varmaan enää edes lähtisi niin pitkäksi aikaa yksin lomalle :D)  ja hurahdin täysin terveelliseen ruokavalioon, vähän liikaakin. Elokuussa 2015 aloitin hetken mielijohteesta blogin ja tässä ollaan edelleen. Olin kauhean mustavalkoinen monessa asiassa, muuttunut noista ajoista niin paljon. Tein keväällä loppuvaiheen opintojen harjoittelun vastasyntyneiden teholla ja jäin sinne tekemään keikkatöitä. Treenaaminen oli epäsäännöllistä, mutta söin yliterveellisesti koko vuoden. Vietimme joulun Singaporessa ja se oli ensimmäinen ja viimeinen jouluni ulkomailla.

 

2016 On jäänyt jotenkin positiivisena mieleen. Alkuvuodesta lomailimme Balilla ja Hong Kongissa, käytiin Dubaissa, Monacossa ja Espanjassa useampaan kertaan. Vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, Micael aloitti päiväkodin keväällä ollessaan vuoden ja 7 kuukauden ikäinen ja pääsin vihdoin töihin. Kirjoittelin blogia ja loppuvuodesta blogi muuttikin Indiedaysille. Vaihdettiin kotona parketit ja hullaannuin loppuvuodesta maastohiihdosta. Juhlittiin tyttöjen kanssa välillä ihan viikottain. Oli sellainen menovaihe, onneksi se meni pian ohi.

 

2017 Sellainen ”välivuosi”, paljon töitä, tosin tapahtui myös paljon ihania asioita. Kesällä ostettiin meidän ensimmäinen vene, joka oli ollut mun unelma jo monta vuotta. Syksyllä hankittiin Lapin mökki. Sain viettää ensimmäisen jouluni Lapissa. Aloin urheilla taas säännöllisesti ja juosta. Löysin vähitellen hyvinvoinnin ja liikunnan ilon. Alkuvuodesta lomailtiin Thaimaassa, kesällä Espanjassa, loppuvuodesta Miamissa. Syksyllä juhlittiin ystävien häitä Barcelonassa, matkustamisen täyteinen vuosi tämäkin. Päätin alkaa vaalentaa vuosien ajan mustaksi värjättyä tukkaa syksyllä.

 

2018 olikin sitten aika vaikea ja negatiivinen vuosi. Sairastelin ihan älyttömästi, stressasin, treenasin ja syksyllä sainkin diagnoosin vakavasta ylirasitustilasta ja anemiarajalla olevasta vakavasta raudanpuutteesta. Nyt tiedän, että niin oli kuitenkin tarkoitus tapahtua. Aloin vähitellen muuttaa elämäntapojani rennompaan suuntaan ja vapauduin loputtomasta suorittamisen kierteestä. Veneiltiin koko helteinen kesä, juhlittiin, reissattiin Karibialla, Miamissa ja Espanjassa. Kohtasin yhden pahimmista peloistani, nimittäin hammaslääkärikammon kun jouduin loppuvuodesta viisaudenhampaiden leikkaukseen (nukutuksessa). Sen jälkeen päätin fiksata hampaat kuntoon ja alkaa käydä säännöllisesti hammaslääkärissä. Treenaaminen katkesi sairastumisen takia muutamaksi kuukaudeksi ja jossain vaiheessa olin niin loppu, että sain paniikkikohtauksiakin. Kärsin niistä vielä vähän ennen vuoden päättymistä. Micael aloitti luistelun. Vaihdoin loppuvuodesta salia Helsingin parhaimpaan kuntosaliin, BeAlive Health Clubille <3 Yksi vuoden parhaita päätöksiä!

 

2019 on ollut myös yksi elämäni käänteentekeviä vuosia. Päätin alkaa voida hyvin ja panostaa koko loppuelämäni hyvinvointiin. Tammikuussa treenit alkoivat taas kulkea ja aloin noudattaa saliohjelmaa tunnollisesti. Aloin taas juosta, joogata ja käydä säännöllisesti uimassa. Siinä missä kylmävesiuinnit ja hierontakäynnit lisääntyivät, baarireissut vähenivät. En ole koskaan aikuistuttuani juonut näin vähän alkoholia kuin tänä vuonna. Samalla olen voinut paremmin kuin koskaan. Vuoden 2018 lopussa hankittu uusi vene pääsi käyttöön ja nautin täysillä lähes 1,5 kuukauden kesälomareissusta merellä. Kesä oli tähänastisista kesistä paras. Tänä vuonna olen matkustanut vähemmän, ollut enemmän kotona kuin ikinä ja tietoisesti alkanut pyrkiä kohti omia unelmiani. Arvoni ja asenteeni elämää kohtaan on muuttunut täysin. Keväällä sain toisen rautainfuusion ja vihdoin voin kutsua itseäni terveeksi. Kävin läpi myös Invisalign-hoidon ja sijoitus siihen kannatti, pääsin eroon hammaslääkäripelosta ja sain täydellisen purennan ja uuden hymyn. Täytin tänä vuonna 30 vuotta Pariisissa, juhlin lätkän MM-kultaa Monacossa ystäväni jahdilla, matkustin kahdesti Espanjaan ja Dubaihin, vaalensin hiukseni ja samalla muuttui koko identiteettini. Vuosi on ollut monella tapaa myös vaikea ja siihen on mahtunut huolta, mutta suunta on ollut nyt kuitenkin ylöspäin. Entisestä bilehileestä urheiluhulluksi. Vietin joulua Lapissa perheen kanssa ja olen hiihtänyt toistasataa kilometriä. Tätä vuodenvaihdetta juhlin kerrankin (äidin mukaan ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen) perheen kanssa mökissä pitkissä kalsareissa hengaillen hiihtolenkin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle. Juhlikaa iisisti, alkaa se uusi vuosikin sitten paremmin!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
,
No Comments

Post A Comment