Niin paljon enemmän kuin pelkkä treeni

 

Kysyin joskus Instagramissa, oletteko miettineet miten paljon tunteitasi ja elämäsi vaiheita kuntosalisi on nähnyt. Sain teiltä ihania viestejä, olitte ajatelleet ihan samoin. Siinä missä ennen pidin salia vain salina ja treeniä vain pelkkänä treeninä, pakollisena pahana hoikkuuden säilyttämiseksi, ajattelen liikunnasta aivan eri tavalla. Liikunta on muokannut paitsi kehoani, myös minua ihmisenä niin paljon, että välillä ihan päätä huimaa kun ajattelen mitä kaikkea mielessä on tapahtunut.

 


Tavoitteet
 Niitä kohti on ihan mahtavaa pyrkiä, niin kauan kuin siitä ei tule pakonomaista suorittamista. Ero on hiuksenhieno, joten näitä asioita kannattaa ihan tosissaan miettiä. Aina se päämäärä ei ole se tärkein. Esimerkki: Jos nyt pitkittyneen flunssan ja matkustamisen takia en pysty treenaamaan kunnolla kuukauteen leuanvetoja, joita piti saada viisi kuukauden X loppuun mennessä, mitä sitten jos saan vain yhden tai kaksi. Olen kuitenkin harjoitellut, tuntenut silloin oloni hyväksi, voittamattomaksi ja energiseksi ja edistynyt edes jonkin verran. Jos en saavuta tavoiteaikaani puolimaratonilla, olen ainakin juossut, harjoitellut ja se on tuonut itselleni hyvää oloa, kehitystä ja sitä kautta tuloksia. Treenin kautta myös moni muu tavoite elämässä on tullut selkeämmäksi ja sovellettavammaksi.

 

Olen oppinut ylittämään itseni. Niin salilla kun lisään tuttuun ohjelmaan lisää painoja, kuin juostessa ja siellä ladullakin. Kun tuntuu etten jaksa, jaksan kuitenkin. Joskus kun haluan kokeilla juosta esimerkiksi ennätysvauhtia tai laittaa jalkaprässiin omat maksimit ja vähän yli, kysyn mielessäni itseltäni – mikä on pahinta jos epäonnistun? En vain jaksanut tehdä tänään sitä mitä suunnittelin, that’s it. Kokeillaan uudestaan kun on treenattu vähän lisää. Kun tarpeeksi monta kertaa ylittää itsensä salilla ja saa onnistumisen tunteita, tulee niitä positiivisuuden lisääntyessä myös elämän muilla osa-alueilla. Kokeile vaikka!

 

Nautin myös liikunnasta. Ennen vain odotin, milloin lenkki on ohi tai tuijotin ryhmäliikuntatunnilla kelloa. Nyt liikunta on itselleni tärkein keino lisätä hyvää mieltä ja oloa. Siitä kertoo myös se, että aiemmin lomalla en todellakaan urheillut. Otin vain toiveikkaana salikamat mukaan, mutta aina ne jäivät käyttämättöminä laukkuun. Nykyään lomalla olen suorastaan innoissani, kun on kerrankin aikaa treenata. Se on sitä, mitä mieluiten teen. En olisi uskonut, vielä pari vuotta sitten treenaamiseni oli epäsäännöllistä ja sana nautinto liittyi juurikin vain auringon paahteessa makaamiseen ja drinkkilasin siemailuun. Liikunta on siis tuonut elämääni aivan uutta hyvää oloa, joka myös kestää ja näkyy muun muassa ihmissuhteissani. Treeni on myös keino purkaa ahdistusta, jännitystä, surua ja kiukkua. Salilla on nähty kyllä kaikki mahdolliset tunteet. 20 minuuttia riittää mielihyvähormonien tuotannon lisääntymiseen. Salilta ja lenkiltä palaakin usein ihan eri tyyppi, kun sinne meni. Siis pelkkä treeni, aika hullua, eikö?

 

Asetan sen hyvän olon etusijalle nykyään aina. Tähän liittyen olen oppinut myös kunnioittamaan kehoani ja kuuntelemaan sen antamia viestejä. Jos nyt olen ihan oikeasti todella väsynyt, teen kevyemmin ilman että tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Harvoin jään kuitenkin täysin lepäämään tekemättä mitään, koska yleensä keho ja mieli hyötyvät edes jonkinlaisesta liikkeestä. Kun olen oppinut tuntemaan kehoni ja lisäksi keskittymään paremmin tunteisiin, tunnistamaan niitä ja muita kehon ja mielen viestejä. Ne kuulostivat aikanaan ihan kiinalta, mutta tarpeeksi liikkuessani ymmärsin, mistä on kyse. Mikä on oikeaa väsymystä, mikä silkkaa laiskuutta. Milloin olen oikeasti kipeä, milloin vain väsynyt. Mielen kiemurat tuntuvat myös fyysisesti olossa. Stressi saa takareidet ja kasvojen lihakset kireäksi heti, huolettomat päivät tekevät askeleista oikeasti kevyemmät.

 

Menipäs jaaritteluksi. Mutta eikö ole aika hullua, kaiken tämän hyvän olen saanut elämääni liikkumalla. Joskus se ehkä nopeaksikin ajateltu salivisiitti voi olla niin paljon enemmän kuin pelkkä treeni. Jonain päivänä jokainen jää siihen koukkuun, vaikka se olisi aluksi kuinka tahmeaa tahansa.


Tags:
,
No Comments

Post A Comment