Se lähdön ikävämpi puoli

 

Lähtöportilla pieni lapsi hyppii malttamattomana ilmaan. Erään matkaseurueen printattuja e-lippuja etsitään kuumeisesti yhden repusta ja toisen käsilaukusta, vaikka jokaisella on kädessä printatut boarding passit. Keskusteluista on havaittavissa pientä paniikkia jatkolennosta, huolta siitä, puhutaanko lentokentällä varmasti englantia ja mitähän ruokaa koneessa mahtaa olla. Viereisessä ravintolassa kippistetään alkavalle lomalle, nuoret tytöt kuvaavat lentolippua ja passia Instagramiin.

 

 

Lähdöissä on aina oma tunnelmansa. Odottava, jännittynyt ja hyvällä tavalla stressaantunut. Muistettiinko me nyt varmasti kaikki? Vielä kymmenen vuotta sitten tuotiin töihin lomapullaa ja laskettiin päiviä aurinkolomaan malttamattomammin kuin vanki odottaa vapautumistaan. Lentokentillä oli aina ihana tunnelma ja parasta olivat lähdöt. Loma, vihdoin, loma, loma, loma! Facebook-hehkutusta unohtamatta tietenkin. Olen onnekas, että olen saanut matkustaa näin paljon. Nähdä itse ja näyttää maailmaa lapselleni. Matkustaminen on antanut meille paljon. Olen saanut nähdä niin erilaista elämää ja esimerkiksi sosiaaliluokkia laidasta laitaan. Suunnatonta köyhyyttä, mutta myös äärimmäistä rikkautta. Oppinut paljon enemmän kulttuureista, kielistä, maailmasta ja sen menosta yleensäkin, kuin mitä koskaan voisin Suomessa siitä opiskella.

 

Matkustamistani varjostaa kuitenkin oikeastaan aina vähän ikävä seikka. ”TAAS te lähdette lomalle, ootte kokoajan jossain reissussa!” kommentit ovat inhottavan tuttuja meille kaikille kolmelle. En tiedä kuvittelenko vain, vai onko tuo jotenkin inhottavasti sanottu viisivuotiaalle, joka innoissaan kertoo lähestyvästä reissusta? Jos se pilaa jo aikuisenkin reissufiiliksen, mitä se tekee pienen lapsen viattomalle innolle? Tiedän, matkustamme melko paljon. Itse olen viimeisen vuoden aikana tehnyt vähemmän reissuja kuin aiempina vuosina, mutta nyt talvella matkoja on vähän enemmän. Se tuntuu olevan ikävä kyllä yllättävän monille tuon syyllistämisen aihe. En usko, että läheskään kaikki tarkoittavat sitä edes pahalla, mutta itse olen vain kyllästynyt jatkuvasti puolustelemaan että kyllä me nyt taas lähdetään lomalle. Syyllistämisessä ei ole kyse matkustamisen ilmastovaikutuksista, vaan ihan vain siitä että lomailemme liian usein.

 

Nautin täysillä marraskuussa vietetystä viikosta Dubaissa, sillä emme olleet pitkään aikaan matkustaneet kolmistaan ulkomaille ihan vain lomalle. Micael ei ollut reissannut lähes puoleen vuoteen ja ihmiset jopa toivottelivat meille hyvää lomaa. Oli tosi kiva fiilis lähteä reissuun. Sen jälkeen olemme käyneet kahdesti Lapissa mökillä, jossa olimme ensin itsenäisyyspäiväviikonlopun ja sen jälkeen reilut kaksi viikkoa joulun ja uudenvuoden pyhien ajan. Aivan kuten kuka tahansa muukin matkusti Suomessa perheensä luo viettämään joulua, me lensimme omalle mökille ilman sen kummempaa lomailua. Meillä ei ole kesämökkiä, mutta meillä on Lapin mökki jossa käymme tämän kauden aikana itse enää yhden kerran. Emme käy viikonloppuristeilyillä, emmekä oikeastaan koskaan matkusta viikonlopuksi nopeille kaupunkilomille. Tänä talvena meillä on kolme matkaa ulkomaille, joista yksi on työmatka ja yksi lomailtiin jo silloin marraskuussa, Dubaissa. Lapissa vietettyä aikaa en edes laske lomaksi, olemme silloin mökillä ja itseasiassa aina tavoitettavissa myös työasioissa. Kuten lähes joka ikinen ilta ja viikonloppukin. Mietin vähän tämän julkaisemista, mutta halusin ainakin olla avoin – lähden lomalle aivan eri asenteella kuin silloin, kun suljin kotiin lähtiessä työpaikkani oven mukana työt kokonaan mielestäni.

 

Olen kirjoittanut usein siitä, kuinka esimerkiksi mieheni tekee töitä jatkuvasti eikä lomaile koskaan niin, että olisimme kotona. Se on iso syy siihen, että matkustamme silloin, kun siihen on mahdollisuus. Tämä reissutahti tosin loppuu pian, sillä Miksu aloittaa puolentoista vuoden päästä koulun. Vaikka koulu sallisi poissaolot, en halua itse, että lapsi joutuu opiskelemaan itsenäisesti lomallaan. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka paljon helpompaa koulussa on oppia ja sisäistää ne opitut asiat. Hyödynnetään nyt kuitenkin vielä tämä aika, kun on mahdollisuus lähteä vaikka kesken tammikuun Kaakkois-Aasian aurinkoon. Tämä vuoden ensimmäinen puolikas on kaiken lisäksi viimeinen mahdollisuus matkustaa paljon jo Miksun harrastustenkin takia. Syksyllä jääkiekkotreenejä on enemmän eikä niistä voi olla näin usein pois.

 

 

En koe millään lailla itse esimerkiksi tällä hetkellä tarvitsevani lomaa. Siksi odotan tätä tulevaa reissua niin ikään uusien seikkailujen kannalta, kerrankin on energiaa tehdä muutakin kuin ladata akkuja ja kerätä voimia tulevaan. Kaipaan valoa ja lämpöä kuitenkin ja voi sitä lapsen riemua kun kerrottiin, että lähdetään reissuun. Hän on ihanan sopeutuvainen ja vaikka lapset rutiineja rakastavatkin (kuten minäkin), uskon että kotiarkeen verrattuna 24/7 äidin ja isin kanssa oleminen tekee pikkuiselle paljon enemmän hyvää. Ja sen jälkeen päiväkotiinkin on kiva mennä. Minusta on ihanaa mennä töihin jo lyhyenkin loman jälkeen ja vaikka matkustamista rakastankin, viihdyn aina parhaiten kuitenkin kotona.

 

Kirjoitin tämän postauksen, sillä ystäväni kanssa puhuimme tästä aiheesta ja totesimme molemmat, että on todella inhottavaa joutua esimerkiksi salailemaan asioita elämästään sen takia, etteivät muut alkaisi syyllistää ja arvostella. Ystäväni oli jättänyt kertomatta omasta matkustamisestaan tunnettuun ökykohteeseen, sanoi vain töissä lähtevänsä reissuun. Asuntokaupat piti tehdä ikään kuin salassa, sillä eihän heillä nyt sopinut olla useampia asuntoja pääkaupunkiseudulla. Olen onneksi itse oppinut olemaan melko hyvin välittämättä, mutta en todellakaan kiellä, etteikö tuo jatkuva taas te lähdette lomalle -arvostelu latistaisi omaa reissufiilistäni. Sillä sitä se tekee. Ehkä tarkoitus ei tosiaan ole paha, mutta kuka haluaa toiselle pahan mielen syyllistämällä ”jatkuvasta” lomailusta?

 

Lapsen lomafiilistä yritän kuitenkin ylläpitää kaikin keinoin, sanottiin hänelle mitä tahansa. Onnea on päiväkoti, jossa lomailmoitukseemme vastattiin, ai ihanaa, tekin! Nyt on niin monet lapset reissussa. Muistan, miten ihanaa varsinkin lapsena oli matkustaa. Kaikki parhaimmat lapsuusmuistoni liittyvät aina reissuihin. Kiitos äiti ja isä, että veitte ja järjestitte meille ihania kokemuksia. Muistan joka ikisen risteilyn ja etelänloman. Toivottavasti myös Miksulle jää näistä matkoista kultaisia muistoja ja paljon elämänkokemusta. Siitä huolimatta, että olen kuullut viime päivien aikana monesta suunnasta, että taas me lähdetään lomalle.

 

Ollaan nyt siinä lähtöportilla. Ei nyt ihan hypitä ilmaan enkä ole ottanut lentolipustakaan kuvaa tai tehnyt Facebook-päivitystä (vähän suuremman yleisön tavoittavamman blogipostauksen sitten kuitenkin) enkä kyllä laskenut öitä tähän reissuunkaan. Siitä huolimatta, taidan skoolata kohta lentokoneessa ja toivottaa itselleni ja näille perheenjäsenilleni hyvää lomaa. En voi sanoa että ansaittua ja kauan kaivattua, mutta hyvää lomaa nyt kuitenkin.

 

Lapsi on innoissaan, kohta se varmaan hyppää ilmaan.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


4 Comments
  • Avatar
    Marika
    Posted at 06:44h, 15 tammikuun Vastaa

    Olen törmännyt samaan ja myöskin miettinyt miten näihin kommentteihin tulisi vastata. Jokainen kuitenkin on lomansa ansainnut ja on kaiketi oikeutettu viettämään sen miten parhaaksi näkee. Kiitos taas, että otit tällaisen ”näistä ei puhuta ääneen” -aiheen esiin! Uskon, että moni muukin on kokenut samaista reagointia. Ihanaa ja nautinnollista lomaa!

  • Avatar
    Maria
    Posted at 09:03h, 15 tammikuun Vastaa

    Se, että te pääsette reissuun ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois – nauttikaa <3

    Mä huomaan, että meillä myös reissut aiheuttavat mielipahaa varsinkin somessa ja sellaiset kommentoijat, jotka ei muuten kommentoi aktivoituvat reissujen aikaan. Välillä todella ala-arvoisestikin. (Onnea on tuo WP:n ominaisuus, jossa näkee kultakin kommentoijalta, ovatko kommentoineet aiemmin ja miten ja milloin). Joskus mietin, että ajastan postaukset reissun ajaksi enkä kerro, että ollaan reissussa. Mutta sitten taas haluan tallentaa esimerkiksi IG:n kohokohtiin tunnelmia omaa itseäni varten. Tällä hetkellä hallinnoin kolmea IG-tiliä enkä enää ehkä pysyisi perässä, jos perustaisin oma privatilin reissuja varten :D

    Muista laittaa oikein paljon aurinkokuvia tulemaan joka mediaan, mä ainakin saan niistä huimasti energiaa ja myötäilo on yksi parhaimmista tunteista :)

    Kivaa reissua!

  • Avatar
    Molly
    Posted at 19:23h, 15 tammikuun Vastaa

    Hmm, olen tavallaan sitä mieitä, että matkustelu- ja lomailutottumukset on yleisesti karanneet vähän käsistä. Ihan jo ilmastokysymystenkin takia. Lentomatkailu ihan vaan hupimielessä on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana ihan todella paljon ja siihen varmaan osaltaan vaikuttaa some ja esim instan houkuttelevat kuvat eksoottisilta paratiisisaarilta. Mietin kyllä itsekin, että mihin ihminen tarvitsee monta ulkomaan lomaa vuodessa. Tai kun se nimenomaan ei liity tarvitsemiseen vaan ihan 100%sesti omaan hedonismiin. Eikä se, että teidän perhe lentää vaikka noin viisi kertaa vuodessa lomalle, yksinään vaikuta ilmastoon kärpäsen kakkaa enempää, niin kyllä se ruokkii tietyn elämäntyylin ja kulutustottumusten suosiota varsinkin, koska kirjoitat blogia, mutta myös ihan sitä kautta mitä ihmiset nyt yleensä omaksuvat tuttavapiirinsä kautta. Mielestäni siis on ihan aiheellista kyseenalaistaa usein toistuva lentomatkailu vain lomailun takia.

  • Avatar
    sani
    Posted at 20:09h, 15 tammikuun Vastaa

    Tää on niin inhottavaa. Varsinkin kun ei edes mitenkään tavattoman usein lomaile, vaan pari kertaa vuodessa käy ulkomailla, niin sekin tuntuu jo muille olevan liikaa. Inhottavaa kun aina reissua varatessa jotenkin joutuu jännittämään sitä että mitähän sitä saa taas kuulla muilta. Olisi niin ihana kun osaisi oikeasti olla välittämättä yhtään muiden mielipiteistä, mutta hankalaahan se on kun omat vanhemmatkin kauhistelee että joko nyt, taas, miten teillä on varaa, yms. Luulisi sen olevan jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää, varsinkin kun on olemassa niin paljon huonompiakin tapoja siihen kuin matkustelu.

Post A Comment