Lomaoivalluksia hyvästä elämästä

 

Katselen auringonlaskua äärettömästä uima-altaasta. Tarjoilija tuo sitruunaveden jäillä, pähkinöitä ja hedelmiä. Iltapäivän kääntyessä iltaan lämpöä riittää vielä kolmekymmentä astetta, iho on taas astetta tummempi. Tähän aikaan kotona olisin luultavasti tulossa pojan treeneistä kotiin ja kokkaamassa kiireen keskellä taas jonkun muun sotkemassa keittiössä. 

 

 

Alakouluikäisenä matkustaessani parasta oli ajatus uima-altaalla – muut ovat nyt koulussa ja Suomessa on pimeää ja kylmää. Minä onnekas saan olla täällä lämmössä perheeni kanssa. Matkustaminen oli ehkä parasta, mitä tiesin. Sen takia olen halunnut nähdäkin maailmaa mahdollisimman paljon. Lomilla piti aina kiertää mahdollisimman monta paikkaa, nähdä sitä ja tätä, eikä missään nimessä pysähtyä paikoilleen. Parin viime vuoden aikana suhteeni matkustamiseenkin on kuitenkin muuttunut. Loman kannalta se on kyllä meille henkireikä, hetki hengittää ja olla vain. Mutta matkustaminen on nykyään erilaista. Nautin siitä, kun saan oikeasti vain olla. Ei ole pakko mennä mihinkään. Tänä vuonna haluan tätä tunnetta enemmän kuitenkin sinne kotiin. Taidon pysähtyä ja nauttia arjesta. Aikaa ajatella. Sillä silloin kun tuntuu, ettei ole edes viittä minuuttia siihen, että pysähtyisi ja hetken kuuntelisi itseään – joku voi kutsua sitä meditaatioksikin – silloin sitä nimenomaan tarvitsee. Tällä matkalla olen miettinyt paljon hyvää elämää. Mitä se on ja mikä tekee elämästä hyvän?

 

Hyvän elämän ei tarvitse olla terveellisyyden huipentuma, siitä julkaisen teille tällä viikolla kokonaan oman postauksen. Hyvä elämä on kokonaisuus valintoja, tekoja ja asioita joista nautit. Se ei kuitenkaan synny hulppeista lomamatkoista, yltäkylläisestä elämästä ja vapaudesta olla vain tekemättä mitään. Hyvä elämä toki näyttäytyy eri ihmisille eri tavoin, mutta lohdullista on ajatella, että siihen voi hyvinkin sisältyä säännöllinen työnteko, arkiaskareet ja se ihan tavallinen elämä. Olen kyllä onnellinen täällä lomaillessa auringon ja palmujen alla, mutta kaikkein onnellisin olen aina kotona. Jos sinä et ole, se kertoo vain siitä, ettet ehkä ole löytänyt vielä tietäsi hyvään elämään tai sen tiellä on esteitä. Niiden kanssa elämä voi silti olla hyvää.

 

Se on sitä ihan tavallista elämää, suruineen, huolineen, stresseineen, pelkoineen ja negatiivisine tunteineen. Kaikkien niiden hyväksymistä ja ymmärtämistä. Elämään, unelmaelämältäkin näyttävään elämään, kuuluvat ne negatiiviset tunteet, surut ja huolet. Ota ne vastaan, äläkä esitä itsellesi, että kaikki olisi aina vain kivaa ja ihanaa. Vai onko kotielämässäsi jotain sellaista, joka oikeasti tekee sinut onnettomaksi? Rahahuolet, ihmissuhteet, kuormittava työ? Mikä ratkaisisi nämä huolet? Sillä jos et tee niille mitään etkä hyväksy niitä, ne eivät muutu mihinkään. Raha-asiat huolettavat vielä kymmenen vuoden päästäkin ellet tee suunitelmaa, mitä muutat. Ihmissuhteet myrkyttävät mielesi, ellet avaa niiden solmuja tai luovu niistä kokonaan. Työsi kuormittavuus ei ainakaan vähene, se vain lisääntyy sitä mukaa, kun jaksamisesi vähenee. Ehkä haluat löytää itsellesi kumppanin, jonka kanssa jaat arkesi? Nauti yksin olosta niin paljon, kuin voit. Opettele rakastamaan itseäsi, olemaan yksin ja tee elämästäsi niin hyvää, kuin juuri sinä yksin voit. Ole kiitollinen siitä, että pärjäät yksin. Elämänkumppanisi tulee myös todennäköisesti silloin elämääsi.

 

 

Hyvä elämä on varmasti kaikille tavoite, mutta harva tietää kuinka sen saavuttaa. Se ei ole mikään etuoikeus, vaan saavutettavissa silloinkin, kun vaikeudet ovat kohdallemme osuneet. Ennen tavoittelin aina enemmän ja enemmän. Toisaalta kunnianhimoisuuteni ja suorittamiseni takia myös olen saanut paljon elämääni, silloin en vain niitä etappeja osannut arvostaa vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin, halusin lisää ja lisää. Jossain vaiheessa vain oivalsin, että hyvän elämän voi löytää oikeastaan missä elämäntilanteessa tahansa. Se vaatii vain ajatusten muuttamista, sen löytämiseksi täytyy tehdä töitä. Se ei tarkoita, että tarvitset elämääsi jotain lisää. Pikemminkin se vaatii luopumista. Tajusin tämän, kun niin ikään pakon edessä, kun jätin taakseni muutamia ihmissuhteita.

 

Tuntuu joskus julmalta sanoa ääneen, että elämässä on asioita, joita ilman voisi paremmin ja olisi onnellisempi. Ne täytyy vain myöntää itselleen. Että ei se vääriä nautintoja täynnä oleva elämä ehkä olekaan niin hyvää kuin se voisi olla. Moni valinta vie meitä väärään suuntaan, vaikka se ensin tuntuisi hyvältä ajatukselta. Se, että valitsemme joskus väärin, ei tarkoita että olisimme pahoja tai vääränlaisia ihmisiä. Väärät valinnat voivat joskus vain yksinkertaisesti kertoa väsymyksestä, hyväksynnän tai lohdun hakemisesta ja tarpeesta. Uskon kuitenkin, että kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin, tekee parempia valintoja ja sitä kautta tekee elämästä hyvää itselleen.

 

 

Loma on monelle rentoutumista parhaimmillaan. Olen kyllä itsekin nauttinut pitkän pimeän pätkän jälkeen taas valosta ja siitä, kun kerrankin ei ole mihinkään kiire. Kiire on oman hyvän elämäni pahin vihollinen. Se on asia, jonka eteen joudun tehdä töitä. Kiireen takia tunnen stressiä, joka ei pitkittyessään ole hyväksi kenellekään. Stressi näkyy kaikessa, naamasta ihmissuhteisiin. Lomailu ei kuitenkaan ole mikään edellytys hyvälle elämälle, tiedän että sielläkin on heitä, jotka ajattelevat että helppohan mun on, kun on mahdollisuus lomalla tällaista selfhelppiä kirjoittaa. Hyvä elämä lähtee kuitenkin kotoa. Olen onnellinen täällä ja missä tahansa lomaillessa, mutta kaikkein onnellisin siellä kotona. En tarvitse lomamatkaa siihen, että olisin iloinen tai tyytyväinen. Olen sitä eniten ihan keskellä omaa arkeani. Teen mielelläni töitä, herään arkiaamuihin virkeänä, sillä asenteeni jokapäiväistä elämääni kohtaan on nykyään positiivinen. Se ei ole ollut sitä aina ja olen tavoitellut (ja saavuttanutkin) vääriä asioita.  Uskon että niiden oli tarkoitus tulla elämään vain siksi, että minun piti oppia kantapään kautta.

 

Mieli ja keho vaativat kuitenkin pysähtymistä. Jokaiseen päivään pitäisi sisällyttää edes ihan pieni hetki aikaa, jolloin olet ihan yksin itsesi kanssa. Olkoon se juuri ennen nukahtamista tai vielä parempaa, heti heräämisen jälkeen. Ole hetki, tunnustele miltä mielessäsi ja kehossasi tuntuu ja mitä voisit tehdä, että päivästäsi tulisi positiivisempi. Kun toistat sitä, alat tehdä rutiininomaisesti tekoja myös elämäsi muuttamiseksi hyviä asioita kohti. Kun keskitymme kiireeseen ja elämän negatiivisiin puoliin ja unohdamme kiitollisuuden, vedämme puoleemme vain lisää negatiivisia ajatuksia, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme ja se tuo taas lisää negatiivisuutta. Tiedän kyllä, helpommin sanottu kuin tehty. Yhtenä sunnuntaina kotona kiukutti ja pahasti. Yritin olla kovin kiitollinen että sain olla ihan yksin ja leipoa. Soitin rakkaalle isoäidilleni, hoidin työasioita ja sain niiden kautta hyvää mieltä. En kuitenkaan tarpeeksi. Kuluneella viikolla havainto Caran sydämen sivuäänestä oli saada minut suunniltani ja se tuntui myrkyttävän jokaisen hyvän ajatuksen. Otin Caran syliin ja itkin silmät päästäni. Päätin, että puran sen tunteen nyt tähän. Tiesin, ettei se huoli siitä helpota, mutta ainakin se päällimmäinen ahdistus laukeaisi. Ja niinhän siinä kävi. Diagnoosin mahdollisesta sydänviasta otin parin päivän kuluttua vastaan tyynesti, hyväksymällä etten voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Mietin sitä päivittäin, mutta yritän hallita ajatukseni niin, että pystyn elämään huolen kanssa ja nauttimaan kaikesta tästä ajasta, kun Cara on terve. Sen jälkeen elämässä on tapahtunut paljon positiivisia asioita.

 

 

Siinä auringonlaskua katsellessa listasin asioita, joista olen kiitollinen. Oikeastaan vasta häntäpäässä oli itse loma. Olin kiitollinen valosta ja sen antamasta energiasta. Terveellisestä välipalasta, jonka sain. Siitä, että olen saanut elämääni terveellisen ruokavalion, jota koko sydämestäni haluan noudattaa ja se ei ole minulle pakonomaista. Siitä, että sain aamulla treenata ja siitä, että sain jakaa päivän perheeni kanssa. Asioita, joita meillä kaikilla voi olla kotonakin. Miten iloinen olenkaan, että lapseni saa harrastaa ja miten kiitollinen olen siitä, että kotonani ovat juuri ne kaksi ihmistä sotkemassa sitä keittiötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
,
4 Comments
  • Avatar
    Arja Vauhkonen
    Posted at 14:47h, 22 tammikuun Vastaa

    Se on ihan ok, vaikka lomalaisella lähtee ajatus vähän laukalle!

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 17:44h, 22 tammikuun Vastaa

      Ihan näitä samoja juttuja mietin arjessakin, nyt vain kerrankin sain koottua ylös tekstin muotoon. Tekisi hyvää kaikille pohdiskella tällaisia :)

  • Avatar
    Nelli
    Posted at 13:43h, 23 tammikuun Vastaa

    Hei,
    Hyvä ja ajatuksellinen teksti, kiitos siitä:) Itsekin pohtinut viime aikoina paljon omaa elämääni, kiitollisuutta, tavoitteita ja toiveita tulevaisuudelle. Hyvä tehdä ajoittain pientä ”välitilinpäätöstä”.
    Mutta asiasta toiseen, muistan jostain aiemmasta kirjoituksesta että kehuit kovasti Ted Bakerin flip flopeja, oliko näin vai muistanko väärin? Eli ne ”rusettisandaalit”, minkä väriset sulla oli? :) onko sulla vielä ne käytössä? Pohdin niiden hankintaa ensi kesäksi :)
    Mukavaa lomanjatkoa!

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 07:44h, 24 tammikuun Vastaa

      Moikka!

      Mulla on kohta 7 vuotta vanhat Ted Bakerin släbärit täällä nytkin mukana :D Mustat valkoisella rusetilla, söpöt ja kätevät. Ainoa miinuspuoli liukkaudesta jos märät jalat, mutta se on kyllä kaikissa sandaaleissa ongelma :)

Post A Comment