Aikuisten ystäväkirja

 

Eikö ole hassua, että kaikki jotka muistavat paperiset ystäväkirjat, alkavat muistuttaa nykynuorten mielestä varmaan jo keski-ikäisiä? Bongasin Caritan blogista aikuisten ystäväkirjahaasteen ja tartuin tähän hauskaan hömppään itsekin. Ystäväkirjoja kun on ihan yhtä hauska täyttää edelleen, onneksi ne ovat siirtyneet nettiin eivätkä jääneet täysin historian kirjoihin. Ehkä tästä saa jotain vähän syvällistäkin irti, yritin täyttää tämän nimittäin mahdollisimman henkilökohtaisesti. Yllättikö joku kohta? Tai jos siellä on uusia lukijoita, joita on muuten eksynyt ihan hurja määrä tänne viime aikoina, tässä pieni katsaus omaan henkilökohtaiseen elämääni vanhan kunnon ystäväkirjan muodossa.

 

 

Siviilisäätyni:

Avoliitossa

Asumismuotoni:

Kerrostalossa Helsingin Eirassa

Ammatti:

Pidän varsinaisen päivätyöni kokonaan poissa somesta, mutta tämä blogityöni on tietysti julkinen tieto. Tärkein työni on tietysti olla äiti <3

Työpaikka:

Periaatteessa voin tehdä töitäni missä päin maailmaa tahansa kunhan olen tietokoneen ja nopean nettiyhteyden äärellä, mutta toimistolla saan aina eniten aikaiseksi. Rakastan rutiineja ja säännöllisyyttä, joten pyrin pitämään työpäivätkin samanlaisina.

Kiinalainen horoskooppini:

Käärme. On itseasiassa aika kiva olla käärme kun lukee käärmeen kuvausta. ”Raha-asioissa onnekas, myötätuntoinen, auttavainen, määrätietoinen, kaunis ulkomuoto, epävakainen luonne” Heh.

Harrastukset:

Kuntosali, juoksu, jooga, uinti ja tietysti koirat ♥ Niin ja avantouinti ja valokuvaus, vaikka kuvaamisen voi kai luokitella osittain työksikin. Kesällä toiveissani olisi aloittaa tennis, sillä 5-vuotias pelikaverini on jo parempi kuin minä. Katsotaan nyt mihin aika riittää.

 

 

 

 

 

Periaatteeni:

Ole kiitollinen. Ajattele aina, miltä siitä toisesta tuntuu.

Pohdin:

Todella paljon erilaisia asioita, mutta hyvin vähän ääneen.

Pyrin:

Olemaan kiitollinen ja pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta joka päivä. Liikkumaan säännöllisesti ja syömään hyvin. Auttamaan muita mahdollisimman paljon.

Rakastan:

Perhettäni, arkeani, kotiani, työtäni, ystäviäni, koiria, liikuntaa, terveellistä ruokaa, merta, aikaisia aamuja, linnunlaulua, auringonvaloa, hiihtolatuja, avantouintia, kaikkea vaaleanpunaista..

Haaveilen eniten:

Että minä ja perheeni saisimme olla aina onnellisia, kiitollisia ja vapaita katkeruudesta. Ja että saisimme elää pitkän ja terveen, hyvän ja täyden elämän. 

Tarvitsen:

Päivittäistä liikuntaa, paljon hiljaisuutta, hyvän feng shuin, 8 tuntia unta ja lyhyet ateriavälit. Toistaiseksi myös säännöllisiä laboratoriokokeita ja lääkärin seurantaa.

Pelkään:

Isot jutut: Läheisteni menettämistä, sairastumista, isoja vastoinkäymisiä. Pikkujutut: Auton hajoamista keskelle tietä, pimeää yksin kotona, torakoita, käärmeitä, ampiaisia, koiran pudottamista sylistä, norovirusta ja tärkeiden asioiden unohtamista.

Kaipaan:

Lunta etelään. Äidin lähellä asumista. Iskää ♥ Välillä myös kaipaan tiettyjä hetkiä matkan varrelta, vaikka tiedän etten koskaan haluaisi palata niihin aikoihin takaisin tai olla niiden ihmisten kanssa. Kaipaan toisinaan myös muutamaa ihmistä entisestä elämästäni, heidän huumorintajuaan ja läsnäoloaan. Elämä vain vei eri teille, mutta niin oli varmasti tarkoitus.

Murehdin:

Paljon kaikkea turhaa. Yritän päästä siitä eroon. Olen vähän sellainen kauhuskenaarioiden maalailija vaikka optimistinen olenkin. Kaikki voi mennä pieleen, mutta siitäkin voi selvitä.

Kerään:

En mitään, en siis yhtään mitään. Pikemminkin pyrin karsimaan, jos kyse oli siis tavarasta. Muuten sitten muistoja ja kokemuksia, niitä käpyjä sinne elämän koriin.

 

 

 

LEMPI..

 

Värini:

Ei epäilystäkään, pinkki.

Vuodenaika:

Olen kovin onnellinen kun saan asua neljän vuodenajan maassa. Vielä kun talvi olisi täällä yhtä kaunis kuin Lapissa. Pidän ihan valtavasti toukokuun lopusta Suomessa, silloin luonto on kauneimmillaan. Kuitenkin heinäkuun helteet ja Lapin lumisen talven lumo ovat suosikkini.

Eläin:

Koira, mun maailmaan parhaimmat koirat Frida ja Cara <3 Olen chihuahuaihminen henkeen ja vereen, mutta luulen että seuraava koirani on eri rotua. Edes yksi toisenlainen välissä. Rakastan niin valtavasti Fridaa ja Caraa, etten tiedä riittääkö sydämessäni chihuahuarakkautta enää uudelle chihulle. Varmasti vielä joskus, haaveilen monen chihuahuan suurperheestä sitten, kun Micael on isompi. Fridalla ja Caralla on aivan erityinen paikka sydämessäni kun ne ovat jakaneet kanssani matkani äidiksi ja kasvuni uudeksi ihmiseksi.

Kirja:

Luen paljon, mutta en osaa nimetä mitään erityistä suosikkia. Luen kaikkea ihan laidasta laitaan, siis olen lukenut aikuisiällä ikivanhoja kaunokirjallisuuden klassikoita sekä vastapainoksi aivan höpöhöpöselfhelppiä. Jossain vaiheessa luin paljon elämäkertoja, mutta jotenkin kyllästyin niihin. Nyt lomalla luin kolme kirjaa – äidiltä lahjaksi saatu Karita Tykän Hyvä Elämä (hyvinvointikirjoista ehdottomasti paras), Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen Valon Antajat sekä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen. Rehellisesti – tuosta viimeisestä en pitänyt, vaikka olisin kovasti halunnut siitä pitää. Nyt sitten äidin suosituksesta menossa on Janne Tranbergin Wanted. Että sellainen kirjamaku.

Elokuva:

En katso oikeastaan koskaan leffoja, varmaan joku jouluelokuva sitten? Viimeisin leffa jonka katsoin oli lentokoneessa hömppä superrikkaista kiinalaisista. Olen huono elokuvissa, katson mieluummin sarjoja tai lastenelokuvia Miksun kanssa.

Musiikkilaji:

Joululaulut? Hahaa. Olen sellainen fiiliksen mukaan -musatyyppi. Kuuntelen yleensä aina Spotifyn valmiita listoja. Viimeaikoina autossa on soinut kaikki ihanat pehmeät biisit, treenatessa diskomusa. Suomiräppi tulee nykyään korvista ulos, ei uppoa enää. Ehkä kesällä taas? Välillä saatan kuunnella päivän Dire Straitsia tai Eppu Normaalia, sen jälkeen päivän Aviciita. Nykypäivän musiikki on lähtökohtaisesti aika huonoa verrattuna vaikka kymmenen vuoden takaiseen varsinkin tunnettujen ulkomaisten artistien osalta.

Numero:

7.

Asia minussa:

Positiivisuus, äidillisyys, kiitollisuus, järjestelmällisyys, siisteys ja kunnianhimo.

Ruoka:

Tää on helppo! Skagen käsin kuorituista katkaravuista, omatekemäni kanttarellipasta ja sekä blinit omalla reseptillä ja siianmädillä.

Juoma:

Vesi, veriappelsiinimehu, sitruunavesi, hyvä punaviini ja samppanja. Ja päivän paras unohtui listasta, moccamasterilla keitetty tummapaahtoinen luomukahvi Valion kauramaidolla tai iKaffella.

Lomakohde:

Yhdysvallat monipuolisuutensa ansiosta, Dubai helppoutensa ja säänsä puolesta sekä tykkään myös valtavasti Rivierasta. Kaupungeista Pariisi hurmasi minut täysin. Ja tietysti Lappi.

Tuoksu:

Juuri tippumassa oleva kahvi. Parfyymeista minulla on kolme ”omaa” tuoksua. Chanelin Coco Mademoiselle, Louis Vuittonin Matiere Noire sekä Creedin sitrustuoksu jonka nimeä en muista. Arkituoksuna silloin, kun normaalisti ei ehkä käytetä hajuvettä (minulla on aina hajuvettä) suihkin Laura Mercierin Coconut&Almondia. Huonetuoksuissa tykkään oud-pohjaisista tuoksuista tai kevään tullen ruususta.

Kasvi:

Saariston luonnonkukat ja ystäväni Maijan Infinity Flower Box -ruusuboksit.

 

 

 

 

Säätila:

Helteinen heinäkuu Hangossa tai Ruotsin saaristossa sekä luminen -5 Lapin hangilla.

Tapa viettää vapaailta:

Treenin ja avantouinnin jälkeen perheen ja ystävien seurassa syöden hyvää ruokaa.

Pidätkö tytöistä vai pojista?:

Karismaattisista, älykkäistä ja kunnianhimoisista miehistä.

Onko sinulla salaisuuksia?:

Hautaan asti.

Onko sinulla valkolakkia?:

On, vuodelta 2008.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?:

Korvakorut 6-vuotiaana. Tatuointeja ole ollenkaan.

Mitä tilaat baarissa?:

Samppanjaa tai jos drinkin, se on luultavasti vodkasoda puristetulla limellä.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?:

On, maailman parhaimmilla joista osan olen saanut pitää elämässäni lapsuudesta asti.

Mitä muuttaisit itsessäsi?:

En onneksi nykyään ihan hirveästi juuri mitään. Ulkonäköä varmaan vähän fiksaisin, mutta olen ihan tyytyväinen näinkin. Luonne voisi olla hieman tasaisempi, olen edelleen aika äkkipikainen. Voisin myös sietää stressiä vähän paremmin.

 

 

KERRO JOTAIN SIITÄ, KUN..

 

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi:

Olin 20-vuotias, isäni oli juuri kuollut, olin aivan pihalla sen kanssa, mitä elämältäni haluan. Vietin yhden maailman hauskimmista kesistä, tein töitä yrittäjänä ja etsin itseäni. Pitkä tukka, lyhyt hame, 13 kiloa laihempi ja varmaan 10 astetta tummempi ihonväri. Voi niitä aikoja!

Viimeksi koit romanttisen hetken:

Joka päivä, edellyttää että tajuan vähän toisenlaista romantiikan tajua. Meillä ei kynttiläillallisia ja kukkapuskia jaella, mutta kaikkea muuta. Romanttisinta ikinä on, että mun rakas haluaa etsiä meille uutta kotia sieltä, missä mä koen olevani kotona.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?:

Micaelin kertomalla hänelle eräästä ihan mahdottoman hauskasta tapahtumasta, naurettiin kyllä kaikki kolme ihan vedet silmissä ja mahat kippurassa.

 

 


Tags:
,
No Comments

Post A Comment