Pitääkö kumppanin olla sporttinen vai ei?

 

Hei energistä lauantaita! Hiihtoloma on ollut siitäkin poikkeuksellinen, että olen viettänyt sen ilman kameraa (!) ja ollut kaikin puolin enemmän ja vähemmän poissa somesta. Koska tämä on viimeinen Lapin reissu tälle kaudelle, olen halunnut ottaa kaiken irti lumesta, luonnosta ja ihanasta lappielämästä nyt yleensäkin. Ehtii tätä blogiduunia painaa sitten kotonakin. Nyt kuitenkin tämän postauksen vuoro, joka sai ideansa mun Instagramista, jossa kyselin teiltä storyn puolella, pitääkö kumppanin olla sporttinen vai ei? Sain niin paljon hyviä vastauksia, että jaan niitä nyt blogissakin. Supermielenkiintoinen aihe, kiitos kun vastailitte!

 

 

Sanottakoot vielä tähän, että mä itse arvostan urheilullisuutta ja toivon sitä tietysti jo senkin takia, että itse treenaan, puhun ja tiedän liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensäkin paljon. Aina elämä ei ole ehkä sporttista syystä tai toisesta, mutta urheilutaustakin voi riittää jos kiinnostus huolehtia itsestä nousee kuitenkin korkeammalle kuin epäterveelliset elämäntavat. Vastaavasti taas liian bodatut peiliin jatkuvasti tuijottelevat lihaskimput ovat aika selvästi sarjassa ei kiitos. Itse toivoisin kuitenkin saavani elää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvinvoivana ja tietysti sitä samaa toivoo myös häneltä, jonka kanssa elämänsä jakaa. Jos teille herää tästä ajatuksia tai haluat jakaa oman mielipiteesi, jätä kommenttia.

Tän mun kyselyn mukaan tulos muuten jakautui täysin tasan. 50% toivoi kumppaninsa olevan urheilullinen ja 50% ei välittänyt, oli tai ei. Perusteluja tässä alla.

 

 

Urheilu kaikissa olomuodoissaan ylläpitää terveyttä, eli haluan puolisoni pitävän itsestään huolta.

 

Koska liikunta pitää terveempänä ja toivon voivani olla terveen kumppanin kanssa mahdollisimman pitkään.

 

Ei tarvitse missään hullussa tikissä olla, mutta liian lihava ei vain miellytä.

 

Ois kiva, jos myös toinen pitäisi itsestään ja terveydestään huolta. Valitettavasti näin ei ole.

 

Ulkonäkö ei ole tärkein asia suhteessa kunhan ei ole kauhean plösö. Se mitä löytyy sisältä on tärkeintä.

 

Rakkaus ei katso vatsalihaksia, ihastuminen ehkä. Kaikki tietää itse liikunnan tarpeensa.

 

Hankala. Viehätyn ulkoisesti urheilullisista miehistä mutta ihastuessa kropalla ei oo väliä.

 

Mun mielestä itsestään huolehtiminen on tosi tärkeetä. Ei ulkonäön takia, vaan koska ihminen voi paremmin ja se näkyy myös siinä miten käyttäytyy muita kohtaan.

 

Kyllä. Koska itse liikkunut/urheillut 4v. saakka ja työ valmentajana / pt:nä.

 

Jos on muuten energinen, niin ei ole väliä.

 

Jos itse on myös.

 

Ihan vaan riittää, että pitää itsestään huolta kaikinpuolin. Normaalia elämää eletään.

 

Kyllä, yhteinen mielenkiinnon kohde/harrastus.

 

Ei. Itsekin olen tällainen on/off urheilullinen, niin ei haittaa vaikka mies ei oliskaan urheilullinen.

 

Ei tarvi olla salihirmu, mutta perusliikunta on must arjessa. Muuten passivoituu itsekin.

 

Ehkä parempi kuvaus olis perus liikunnallinen, ei siis mikään täysi sohvaperuna.

 

”Jos oppis jotain viimekertasesta”

 

Edelliset exät eivät olleet. Kyllä mun unelma olis liikkua yhdessä ainaisen netflixin sijaan.

 

Mulle se ei ole tärkeää. Pääasia että liikkuu jotenkin sellaisella tavalla mistä tykkää.

 

Aivot on tärkeemmät.

 

Kyllä. Urheilen itse paljon, tulee tsempattua ja patistettua toisiamme kumppanin kanssa.

 

Ei kaljamaha oo kiva.

 

Moni kakku päältä kaunis mut sisältä mätä maistuu paskalta. (:D)

 

Jotain urheilua joo pitääkseen itsestä huolta.

 

Itsestään huolta pitävä täytyy olla.

 

Kyllä, menevä ja aktiivinen luonne.

 

Ei tarvii olla superfit, mutta ihan liikkumattomuus vois olla ongelma koska on itse suht liikunnallinen.

 

Hmmm, urheilullinen luonteeltaan vai ulkonäöltään? Ei ehkä kummassakaan ääripäätä.

 

Vaikea kuvitella jakavansa elämää jonkun kanssa, joka ei arvosta omaa kehoa niin kuin itse. <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment