Synttäreitä ja perintöjuttuja

 

Upeaa uutta kuuta! Helmikuu oli ja meni, ja nopeasti menikin. Thaimaan reissusta palautumista, hiihtoloma Lapissa mökillä ja viime viikko onkin mennyt fiilistellessä treenaamista ja ”dieettiä”. Eilen 4,5 kuukauden baaritauon katkaisi ystävän syntymäpäiväjuhlat ja olo on kyllä sellainen, että olisi voinut jatkaa vielä toisetkin 4,5 kuukautta ilman kännejä. No, kerrankos sitä kun oli hyvä syy juhlaan. Oli niin ihana nähdä ystäviä ja tuttuja, kiitos kivasta illasta. Seuraavaksi juhlitaan luultavasti vasta vappuna. Arvostan treenejä ja hyvää olo vaan niin paljon enemmän kuin yöelämää.

 

 

Viikonloppuun mahtui kuitenkin toisetkin synttärit, siellä tosin meitä edusti vain kaksi kolmesta kun itse makasin käytännössä kuoleman kielissä sängyssä. Tein kuitenkin päivänsankarille kakun, siis ihan vain koska halusin niin kovasti leipoa. Itselleni leivon aina raakakakkuja tai muita terveellisiä herkkuja, mutta välillä on vaan kiva tehdä oikein vanhoja kunnon sokerileivonnaisia. Tein yksivuotisjuhliin pienen prinsessan värisen vaaleanpunaisen kakun, jonka täytin vadelmilla ja valkosuklaalla sekä päällystin kakun sokerimassalla ja koristelin itsetehdyllä kakkupitsillä ja sokeriperhosilla.

 

 

Rakastan leipoa, ja tykkään ruoanlaitosta muutenkin. Isäni oli keittiömestari ja intohimoinen ruoanlaiton ammattilainen. Mamma varmasti paras leipuri, ketä tiedän. Vasta viime vuosina olen tajunnut, kuinka olen perinyt heiltä rakkauden ruokaan ja sen valmistukseen. Kuinka usein olenkaan ikävöinyt isää ja miettinyt, että haluaisin oppia häneltä keittiössä niin paljon.. En koskaan ehtinyt. Kuitenkin siinä kakkua leipoessa ja haastaviakin juttuja kokeillessa olin kiitollinen siitä, kuinka sain perinnöksi sen intohimon ja kiinnostuksen. Äitipuoleni oli valokuvaaja. Kun nappasin kuvia kakusta manuaaliasetuksilla ja säädin iso-herkkyyksiä sekä suljinaikaa, ympyrä tavallaan sulkeutui. Minulla ei ole enää heitä, mutta heidän jälkensä on ikuisesti minussa.

 

 

Nyt on aika sulkea silmät ja aloittaa uusi, upea maaliskuu työntäyteisellä alkuviikolla ja loppuviikosta onkin aika lentää lähes maapallon toiselle puolelle. Ei tunnu yhtään, että ollaan lähdössä, tämä onkin sitten talven viimeinen reissu, jonka jälkeen saa ollakin kotona pidempään. Olen muuten nyt sen verran innostunut taas kunnon treenistä ja aivan fiiliksissä uudesta ruokavaliosta, että ensi viikolla on luvassa paljon juttuja täällä blogissa niihin liittyen. Kakkuja ei ole muuten syönyt täällä kukaan muu kuin Miksu, nimittäin yksi meistä on onnistunut pudottamaan painoa 6 viikossa 11 kiloa. Ihanaa, kun saa jakaa arjessa ajatuksia liikunnasta, kehon muokkauksesta – ja jokainen syö omia ruokia. Nyt, kauniita unia!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Tags:
,
No Comments

Post A Comment