Toivepostaus – Chihuahua lemmikkinä

 

Vähän tavanomaisesta poikkeavampi aihe tähän pääsiäismaanantaihin, mutta sain lukijaltani postaustoiveen elämästä chihuahuan kanssa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän ja tarkastella aihetta myös siitä näkökulmasta, miten paljon lemmikki lisää hyvinvointia ja tasapainottaa elämää. Koirat ovat itselleni kuin perheenjäseniä ja rakastankin heitä aivan valtavasti. Vaikka ne vaativat paljon huolenpitoa ja edellyttävät läsnäoloa ja vastuuta, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Chihuahua ei ole rotuna se helpoin, vaikka kokonsa puolesta niin voisi kuvitella, mutta minulle paras mahdollinen. Todetaan nyt tähän, etten ole luonteena itsekään varmasti helpoimmasta päästä.

 

 

Minulla on siis tällä hetkellä kaksi chihuahuaa, lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara. He ovat molemmat 6-vuotiaita ja itseasiassa juuri tänään vietämmekin suloisen pikku-Caran syntymäpäivää. Tytöt ovat käytännössä 3. ja 4. chihuahuani ja syksyllä 2014 minulla olikin hetken aikaa kolme koiraa, kun Lila vielä eli muutaman viikon sydänvikansa kanssa kun Cara tuli meille. Entisen poikaystäväni kanssa meillä oli kaksi chihuahuaa ja erossa toinen jäi hänelle, toinen minulle.

 

Chihuahua on kokonsa puolesta äärimmäisen helppo koira. Se on helppo napata syliin, ottaa mukaan melkein mihin tahansa ja kuljettaa autossa turvallisesti. Frida ja Cara ovat kuitenkin chihuahuoiksi hyvin pieniä, 1,5- ja 1,7-kiloisia. Pieni koko on tuonut jonkin verran haasteita, sillä tyttöjen on vaikea kulkea esimerkiksi portaissa. Niiden kanssa täytyy olla myös varovainen jos ne nukkuvat sängyssä (nukkuvat joka yö) tai jos nostan ne sohvalle. Näin pienet koirat eivät pääse itse hyppäämään sohvalle tai sänkyyn eikä sieltä pois. Olen myös oppinut ihan ”automaattisesti” kävelemään kotona siten, että niin ikään raahaan jalkojani maassa etten astu koirien päälle.

 

 

Koirien päivittäinen hoito kattaa tietysti kävelyt ja ruoan kaksi kertaa päivässä sekä jokailtaisen hampaiden harjauksen. Teen sen siis aivan joka ikinen ilta. Caran turkkia täytyy myös harjata säännöllisesti sillä se takkuuntuu helposti, kynnet leikkaan ja viilaan noin pari kertaa kuussa. Pesen koiria melko harvoin, nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Kuraisella säällä useammin.

 

Aiemmat koirani ovat syöneet kaikkea ja olleet monien muiden koirien tavoin varsinaisia herkkusuita. Tästä syystä niitä on ollut myös helppo kouluttaa. Frida ja Cara ovat sen sijaan nirsoja, joten koulutus nameilla ja esimerkiksi temppujen opettelu on niiden kanssa haastavampaa. Istu ja seiso -käskyt menevät, mutta esimerkiksi tassun antamista ja maahan menemistä ollaan harjoiteltu ikuisuus tuloksetta. Cara kärsi pentuna pahoista vatsaongelmista ja sai kroonisen suolistotulehduksen diagnoosin. Sain sen onneksi kuntoon raakaruoalla ja tytöt ovatkin syöneet lähes koko elämänsä raakalihapullia ja kasviksia. Heille (tai siis allergiselle Caralle) sopivia raksuja olen löytänyt kaksi merkkiä, Canagan ja Acana.

 

 

Muuten olen saanut onnekseni nauttia kohtuullisen terveistä koirista. Hammasongelmat ovat chihuilla yleisiä ja itselläni onkin mennyt tuhansia euroja hampaiden hoitoon, sillä vakuutus ei korvaa hampaiden putsausta ja poistoja. Suureksi surukseni Lila kuoli 6,5 vuoden ikäisenä vakavaan sydänvikaan, joka eteni nopeasti. Frida on ollut ainakin tähän asti täysin terve. Caralla oli pentuaikana allergioiden takia kolmen kuukauden vatsatauti joka eteni anemiaksi asti, mutta ruoalla senkin sai kuntoon. Joulukuussa 2019 Caran sydämestä löytyi lievä sivuääni, jota seurataan nyt vuosikontrolleissa ja aloitetaan tarvittaessa lääkitys. Kuukauden verran itkin ja murehdin tätä, mutta nykyään jo toisinaan jopa unohdan sen. Cara saa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää. Hän onkin aivan ihana ja hurmaava luonne, joka onkin äärimmäisen huomionkipeä (koira tulee omistajaansa, vai miten se meni?) kun Frida taas on hitaasti lämpenevä ja arempi. Aivan mahtavia persoonia ja hyvin erilaisia molemmat.

 

Tytöt ovat olleet oikeastaan koko elämänsä yhdessä, ikäeroa niillä on vain 3 kuukautta ja he ovat samalta kasvattajalta. Helmiäisen Kennel ja Merja, olen ikuisesti kiitollinen upeasta työstäsi enkä ottaisi chihuahuaa mistään muualta.

 

 

Plussat Pieni koko, ei vaadi pitkiä lenkkejä, ei sotke, ei tuhoa mitään, helppo ja edullinen matkustaminen, esimerkiksi lennolle 2 koiraa samaan laukkuun matkustamoon, maailman suloisin ulkonäkö, edulliset vaatteet, hurmaavat luonteet (riippuu toki mistä koiran ottaa ja miten sitä kouluttaa) ja vahva kiintyminen omistajaan. Helppo rotu lasten kanssa.

 

Miinukset Räksytys, räksytys, räksytys. Ison koiran ego, hieman haastava kouluttaa, chihuahualla ei ole miellyttämisen tarvetta, pienen koon aiheuttamat haastavuudet liikkumisessa, huonot hampaat, kalliit vakuutukset. Sydänviat nuorilla koirilla.

 

 

Lukeeko muut chihuahuaihmiset mun blogia? Millaisia teiltä löytyy?


3 Comments
  • Avatar
    Nelli
    Posted at 12:57h, 14 huhtikuun Vastaa

    Kiitos kovasti postauksesta! Olen hankkimassa kesän aikana chihua. Muutama kysymys olisi vielä mielessä eli miten tyttöchihuilla on juoksu eli käytätkö niillä silloin jotain housuja tai tuleeko siitä mitään sotkua? Mietin lyhyt ja pitkäkarvaisen välillä että kumman hankkisin, onko jotain eroa siinä muuta kun se karva? Kumman itse ottaisit nyt jos pitäisi valita?
    Onko chihuilla siis jotain hammasvaivoja, onko se rodulle tyypillistä? Tuhosivatko sun koirat mitään pentuaikana ja oppivatko ne miten nopeasti sisäsiistiksi?
    Onko sulla jotain muita suosikkirotuja kuin chihuahua?
    Kiitos jos kerkeät vastailemaan :) täytyy googlettaa toi kennel mistä mainitsit:) mukavaa viikkoa!

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 14:15h, 14 huhtikuun Vastaa

      Kiva jos tästä oli hyötyä!

      Frida ja Cara ovat molemmat sterkattuja (suosittelen lämpimästi jos ei voi/halua pentuja), eli enää ei onneksi ole juoksuja. Tarpeeksi pieniä housuja niille ei löytynyt, joten sotkua oli – mutta hyvin vähän onneksi. Juoksujen aikana en päästänyt niitä omaan sänkyyn joten koirin pedit päätyivät aina juoksujen loputtua pesuun. Mutta helpot ja hyvin huomaamattomat juoksut molemmilla. Vaikka sopivat housut olisivatkin löytyneet, ei niitä olisi voinut pitää sillä noihan repii ne toisiltaan hampailla pois sekunneissa :D Chihuahua ei opi ihan helpolla sisäsiistiksi, mutta näissäkin eroja. Frida oppi todella nopeasti, Caralla meni kuukausia.

      Muuta eroa ei lyhyt- ja pitkäkarvaisella tietystikään ole paitsi karva, tosi vaikea kysymys että kumpi.. Mulla oli 3 lyhytkarvaista ja nyt Cara ainoa pitkäkarvainen. Turkin hoito on vähän haastavaa jos sen haluaa pitää kauniina, mutta toisaalta pitkä turkki on niiiin söpö, Cara on sellainen pieni Purri Pörröinen <3 :D Siis en osaa sanoa! Lyhyttä karvaa on välillä mahdotonta saada irti esimerkiksi vaatteista, mutta pitkää irtoaa enemmän.

      Hammasvaivoja on, tai siis huonot hampaat, sillä chihuahuan suu on niin pieni ja ahdas suhteessa hampaiden kokoon. Siksi päivittäinen peseminen on todella tärkeää, mutta aina sekään ei riitä. Lila, mun edellinen 3 kg chihu omisti taas aivan täydelliset hampaat, niitä ei putsattu muistaakseni kuin kerran. Ehkä mitä isompi, sitä paremmat hampaatkin?

      Chihuahuahun lisäksi pomeranian on ehkä ainoa rotu, jonka itselleni ottaisin. Se on ulkonäöllisesti niin lähellä chihua. Tykkään mopseista, mutta en halua itse tukea lyhytkuonoisten koirien jalostustoimintaa.. Rescuet sitten asia erikseen, sellaisen voisin kuvitellakin omistavani, tosin niissä arveluttaa aina sairaudet jne kun taustoja ei tiedä, mutta onhan niitä sairauksia rekisteröidyillä ja "puhtaillakin" koirilla.

      Helmiäisen chihuahuoista pelkkää hyvää sanottavaa <3 Jos sieltä onnistut pennun saamaan, olet onnekas.

  • Avatar
    Jessi
    Posted at 10:40h, 15 huhtikuun Vastaa

    Olipa kiva lukea kun joku muu kertoo chihuista! Itsellä hoitokoirana 4v chihutyttö, joka on ihan puolivuotiaasta käynyt meillä hoidossa, joten tunnen kuin oman koirani. On ollut kerrallaankin välillä 2vko ja hyvin vahvasti kiintynyt meihin kaikkiin perheenjäseniin. Hän taas hieman isokokoisempi, olisko ollut siinä ylärajoilla, että korkeus 24cm. Samoja haasteita meilläkin on ollut kun tossa mainitsit. Nirsouden huomaa siinä, että tällä neidillä esim jauheliha tökkii mutt sitten taas broilerin jauheliha on aivan suurinta herkkua;) On kuitenkin niin ahne yksilö ja tuntuu että olis loputon ruokahalu niin kaikki herkut kelpaa, mutta koiralla vaan vähän lyhyt kärsivällisyys aina. Itse hoidin aiemmin collieta ja onhan näissä aivan huima ero, se suorastaan halusi aina miellyttää ihmistä, kun taas chihu tekee vähän omia juttujaa. Tämä chihu neiti kuitenkin kaikin puoli todella kiltti ja oppi sisäsiistiksikin nopeasti. Ei osannut oikestaan kun istu ja paikka, mutta harjottelun tuloksena osa nykyään myös maahan, tassut, läpyt ja antaa kivet, joka on vaan ns huumorimielessä opetettu temppu;) Usein myös pelataan ns aivopelejä, eli esim mukeja väärinpäin ja nami jonkun niiden alle. Chihu kaikinpuolin kiva koira kun sillä pitää vaan tietyt rajat ja rakkaus näiltä pikkuisilta ei kyllä lopu!
    Kivaa kevättä sinulle ja koirille!

Post A Comment