Elämä 2.0

 

Yksitoista päivää sitten kirjoitin kakusta. Kakkuun oli kai hyvä lopettaa. Vietin silloin ehkä elämäni erikoisinta koronavappua kolme päivää, nukuin sen jälkeen kaksi. Taisin taas todeta, että dieetistä hetkeksi poikkeaminen tiputtaa näköjään aina painoa ja että jo vuosia mieltä painaneet asiat on mahdollista kohdata yhdessä pienessä hetkessä. Sanotaan, että suuret laivat kääntyvät hitaasti. Pitää paikkansa, mutta päätös kurssin muuttamisesta tapahtuu sitten kuitenkin ihan yks kaks, ja niin alkaa uusi matka. Hitaasti uuteen suuntaan, mutta se ensimmäinen käännös. Se on lopulta hyvin nopea. Samaan kappaleeseen saa muuten näköjään asioita kakusta, dieetistä, vapusta sekä mystisiä vihjauksia uudesta elämästä. Kirjoitin tähän postaukseen yli tuhat sanaa. Yli tuhat ja sata sanaa joiden julkaisua pohdin viikonlopun yli ja nyt maanantaiaamuna tuli sellainen olo, että tästä alkaa uusi aika täälläkin. Maanantaiaamut on edelleen mun lemppareita just sen takia. Uusi alku ja loputtomat mahdollisuudet.

 

 

 

 

En kirjoita, enkä tule luultavasti koskaan kirjoittamaan yksityiselämästäni sanaakaan. Voisin kirjoittaa kuitenkin kymmeniä tuhansia sanoja rakkaudesta, kasvamisesta ja muutoksista. Ehkä vielä kirjoitankin. Sen sijaan julkaisen nyt kuvia lempipaikastani, laiturilta meren rannalta. Tämä on uusi aloitukseni, harkitun tauon jälkeen täällä blogissakin. Pinnallisuuteen, hyväksynnän hakemiseen ja miellyttämiseen taipuvat somekanavat eivät ole sitä, mitä haluan teille jakaa. En halua sitä enää omalta elämältänikään. Tämä kirous nimeltä korona on opettanut meitä ymmärtämään ja hyväksymään muutosta ja epävarmuutta. Pelkäsin aina muutoksia, ehkä sinäkin. Nyt vain kiitän ja pystyn allekirjoittamaan tunnetun lauseen, mikään elämässä ei ole pysyvää, paitsi se muutos.

 

Siinä pinnallisuuden, väärien arvojen ja suunnattoman itsekkyyden täyttävässä kapeassa maailmassa oli minullekin paikka. Siellä, missä rahalla saa ja mistään ei puhuta. Paitsi selän takana ja tarinaa värittäen. Ihmisillä on paha olla ja kaikki realismi on kadonnut jo vuosia sitten. Jokaisen käytös on myrkkyä jokaiselle mielelle ja niin se piiri pieni pyörii. Ei aamusta iltaan, vaan pikemminkin illasta aamuun. Se ei ole enää mun show, enkä halua siitä esityksestä pienintäkään osaa.

 

 

 

 

Olen mahdottoman kyllästynyt siihen, kuinka ihmiset puhuvat. Nimettömään nettikirjoitteluun, selkäänpuukottamiseen ja asioiden vääristelyyn. En normaalisti ota kantaa mihinkään, mutta nyt oli jotenkin pakko. Jos sanon, että nautin paljon enemmän krapulattomasta vapaapäivästä kuin dokatuista bileilloista, asia todella on niin. Jos joukko ystäviäni viihtyy yhdessä samassa ravintolassa viikosta toiseen ja itse eksyn sinne keskimäärin 4-5 kertaa vuodessa (parin viime vuoden ajan asia on ollut näin) ei mielestäni ole ok ihmisten keskuudessa ja keskustelupalstoilla jakaa virheellistä tietoa että pyörisin siellä ”säännöllisesti ympäripäissäni” kuten eräs nimetön kommentoija kärkkäästi kirjoitti. Miksi, haluaisin tietää? Joululoman jälkeen postasin henkilökohtaiselle Facebook-tililleni, kuinka hiihdimme ja urheilimme 17 päivää Lapissa täysin ilman alkoholia. Tämän jälkeen netissä keskusteltiin siitä, kuinka valehtelen somessa sillä todellisuudessa olin kuulemma aftereillä ja mökkibileissä harva se päivä. Huh huh. Koska päivitykseni ovat yksityisiä, jutun lähde on niiden 600 kaverin joukossa, jotka postaukseni näkevät. Ikävää. Luette tätä varmasti, toivottavasti tunnette samalla pienen piston siellä sydämessänne. Mikä saa ihmisen puhumaan pahaa? Mikä saa ihmisen levittämään perättömiä huhuja? Ylipäätään puuttumaan toisten asioihin. Tässä kohtaa en puhu enää vain omasta puolestani, tätä kohtaavat tällä hetkellä turhan monet muutkin. Lähellä ja kaukana. Koronakaranteeni on ajanut ihmiset puuttumaan tarpeettomasti toisten asioihin enemmän kuin koskaan aiemmin. En voi sietää sitä, siksi kirjoitin tästä näin avoimesti. Jatkossa blogissani ei tulla näkemään mitään näin henkilökohtaista.

 

Tämä on toisaalta viimeinen, mutta toisaalta se ensimmäinen kirjoitukseni. Elämä 2.0. Olen aina uskonut, että ihminen muuttuu. Jos minäkin muutuin, muuttuu moni muukin. Puuttuva halu muuttua paremmaksi on vain se suurin ongelma. Mutta senkin voi löytää. Toiset oppivat vähän kantapään kautta, toiset pääsevät helpommalla.

 

 

 

 

Vuosien myötä materian merkitys elämässä on vähentynyt. Suurinta luksusta ovatkin hiljaiset hiihtoladut, aamun sanomalehtikahvit ja pulahdus kylmään meriveteen auringon heijastuessa aalloista. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, kuinka onnellinen olen tällaisesta arvomaailmasta. Olen ollut riippuvainen muiden hyväksynnästä jostain sieltä lapsuudesta asti. Sillä loputtomalla materian haalimisella, huomion hakemisella, ulkonäön muokkaamisella, laihduttamisella ja muiden miellyttämisellä olen aina hakenut vain hyväksyntää muilta. En viihdy lainkaan keskipisteenä. En kaipaa sitä yleistä ihailua tai julkisuutta, en ollenkaan. Olen halunnut aina vain sen tunteen, että ihmiset hyväksyvät juuri minut enkä kokisi, että olen jollain tavalla huono. Jatkuvalla matkustamisella ja itse tekemälläni kiireellä hautasin myös kurjat ajatukseni kerta toisensa jälkeen, pakenin arkea ja ongelmia. Ylläpidin kauniita kulisseja hyvästä elämästä – kuitenkin lähinnä vain itselleni. Aina olen ollut huono sanomaan muille, että menee hyvin, jos oikeasti ei menekään.

 

Mutta jotain tapahtui. Sain käytännössä kaiken, mitä halusin ja mitä olin aina toivonut. Ja se muuttikin kaiken. Arvoni muuttuivat vähitellen, tästä olen puhunut ja kirjoittanut paljon. Nyt kuitenkin eteen tullut muutos on jotain aivan erilaista. Koko kevään on ollut olo, että nyt elämä muuttuu ja nyt on sen aika. Paikallaan pysyminen alkoi ahdistaa monestakin syystä. Aloitin hiljattain käymään säännöllisesti terapiassa, tarkoituksena purkaa ne kaikki matkan varrella syntyneet lukot ja saada itselleni taas työkaluja oman mielen asioiden ja muutosten käsittelyyn. Oivaltaa itse, miksi ajattelen näin ja miksi ylipäätään haluan, ja olen halunnut jo pitkään, muuttaa elämäni suuntaa. En olisi uskonut koskaan sanovani tätä ääneen, vaikka olenhan aiemminkin käsitellyt näitä asioita ammattilaisten kanssa, joskin eri syiden takia ja erilaisesta kulmasta. Mutta samalla haluan rohkaista teitä muita ottamaan ne omat ongelmat esille, jo paljon aiemmin kuin itse otin. Olivat ne sitten mitä tahansa. Tässä hullussa maailmassa jokaiselle tekisi hyvää puhua täysin ulkopuoliselle ihmiselle, joka ei tuomitse sinua mistään ja auttaa oivaltamaan miksi ajattelet tai käyttäydyt niin kuin käyttäydyt.

 

Ja siinä vaiheessa, kun avaat suusi ja levität perättömiä huhuja, arvostelet kärkkäästi muita tai ilahdut toisen epäonnistumisesta, on todella syytä hakeakin vähän apua.

 

 

 

 

Vuosien ajan sanoin, että mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi. Muodostin mielipiteitäni aiempien elämänkokemusteni pohjalta. Epävarma alkoholismin ja tyhjien lupausten täyteinen lapsuus ja nuoruus sekä suuret menetykset tekivät katkeraksi ja kyyniseksi. Vaikeat ihmissuhteet, oman mielen ongelmat, väärät arvot, suorittajaluonne, loppuunpalaminen ja loputon riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne. En halunnut koskaan kirjoittaa näistä. Halusin pitää somekanavani kevyenä hömppänä, iloisten ja värikkäiden matkakuvien täyttämänä pakopaikkana. Siinä tein ehkä virhearvioinnin, sillä yhä useampi ihminen on muodostanut mielikuvansa minusta esimerkiksi juuri tämän blogini pohjalta. Suurin osa kirjoituksistani kun on ollut aivan täyttä p*skaa, kun jälkeenpäin niitä tarkastelen. Koska aloin kirjoittaa varsin henkilökohtaista tekstiä, pidetään sama linja nyt ihan loppuun asti. Ollaan kerrankin aitoja ja rehellisiä. Sellaisen kuvan haluan itsestäni antaa jatkossa aina, niin siinä oikeassa elämässä kuin täällä somekanavissanikin.

 

Teemme kaikki virheitä, niistä opitaan. Sinäkin teet, vaikket halua sitä ehkä itsellesi myöntääkään. On vahvuutta uskoa muutokseen ja heittäytyä siihen mukaan. Myöntää, että minussa ehkä on jotain, jota olisi hyvä muuttaakin. Meissä kaikissa on ja ne muutokset jatkuvat ikuisesti.

 

 

 

Toivon, että jatkossa kun löydät tänne blogiini, löydät täältä rauhan ja hyvän olon. Jos omassa elämässä tuulee ja myrskyää, tiedät ettet ole yksin. Joskus on hypättävä suoraan sinne syvään päähän kylmään veteen ja noustava takaisin ylös. Seuraavalla kerralla se ei pelota ollenkaan niin paljon. Pahinta on istua vuosia siinä laiturilla ja miettiä, mitä jos olisin uskaltanut, olisinko sittenkin selvinnyt? Sä selviät, mä selviän. Niin kuin äiti viisaasti ja kliseisesti aina sanoi, asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoitus. Tänä keväänä kaikki muuttui.

 

Muistan kun joskus alakouluikäisenä mökkirannassa halusin ihan hirveästi mennä uimaan, vaikka vedessä kellui jo jäälauttoja. Siinä pohkeet rantavedessä aivan kangistuneena mietin etten millään uskalla. Äitipuoleni sanoi, että kyllä sä pystyt, mieti mikä olo on kun nouset sieltä ylös. Hän ehkä tarkoitti kylmän veden tuomaa euforiaa, mutta pienelle tytölle niissä sanoissa oli suurempi merkitys.  Nykyään joka kerta, kun astun sinne kylmään veteen, muistan ne sanat. Kiitos, sinne johonkin. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
,
10 Comments
  • Avatar
    Maria
    Posted at 11:52h, 11 toukokuu Vastaa

    Huh, mulla meni kylmät väreet kun luin tätä tekstiä. Jäätävän hyvä! Kiitos Mirva ♥

  • Avatar
    mirvaannamarian
    Posted at 12:12h, 11 toukokuu Vastaa

    Hui <3 Kiitos Maria itsellesi!

  • Avatar
    Kaisa
    Posted at 13:39h, 11 toukokuu Vastaa

    Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja uusiin tuuliin.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 13:51h, 11 toukokuu Vastaa

      Kiitos <3 :)

  • Avatar
    E.M.
    Posted at 13:42h, 11 toukokuu Vastaa

    Olen hämmästynyt, mutta positiivisesti… Tämä oli yllättävä postaus. Myönnän, että olen myös muodostanut käsityksen sinusta ihmisenä tämän blogin perusteella, enhän edes muuten tunne sinua, mutta olisi minunkin pitänyt muistaa, että blogi ei ole koko totuus ihmisestä. Olen viimeisen vuoden aikana seurannut blogiasi vähän vähemmän, koska jotkut mielipiteet olivat aika kaukana omistani ja sellainen kuvailemasi pinnallinen todellisuus matkailuineen yms. ei oikein koskettanut. Aitous on se, mitä tykkään blogeissa nähdä ja jotain sellaista olet päästänyt pinnan läpi ennenkin, siksi ehkä nytkin tulin katsomaan mitä sinulle kuuluu. Mutta tämä, tämä tosiaan yllätti. Olet todella rohkea, kun kerrot kulisseista yms. Ei ole helppoa tehdä elämässään täyskäännöstä. Tämä uusi Mirva, jonka nyt näytit meille lukijoille sai minut palaamaan vakiolukijaksi. Toivon sydämestäni sinulle onnea tulevaan.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 13:51h, 11 toukokuu Vastaa

      Kiitos paljon, tällaista palautetta on ilo lukea <3 :)

  • Avatar
    Hanna
    Posted at 16:51h, 11 toukokuu Vastaa

    Musta tässä tekstissä ei sanota oikein mitään vaan ainoastaan pyöritellään jotain yleisiä ajatuksia. Minulle ei tästä tekstistä selviä yhtään mitään muuta kuin irrallista virtaa epätyytyväisyydestä ja muutoksesta. En tarkoita olla negatiivinen, ihan aidosti lukijana kommentoin, ja luin tämän kahdesti. Tämä on täynnä keskenään erilaisia lankoja: kuten et aio kertoa henkilökohtaisesta elämästäsi, mutta aiot olla aito ja rehellinen blogissa. En tiedä jäänkö seuraamaan blogin muutosta, koska en todellakaan ymmärrä mikä se muutos on tai edes mihin suuntaan. Tunnustaudun muutenkin kuuluvani niihin lukijoihin, jotka täällä välillä kommentoivatkin etteivät tavoita edustamaasi elämäntyyliä ja ajattelutapoja lainkaan. Itse seuraan ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Erilaisten ihmisten tunteminen opettaa kai jotain.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 17:24h, 11 toukokuu Vastaa

      Aito ja rehellinen ei kai ole synonyymi yksityiselämästä kirjoittamiselle :) Tää oli eniten mulle sellainen terapeuttinen postaus kirjoittaa, uusi alku. Ehkä se ei teille välity kun ette tiedä mistä kaikesta on kyse, mutta muutoksista mun elämässä, ajattelutavassa, arvoissa ja käytöksessä nyt kuitenkin :) Tiedän että siellä moni odottaa että kirjoitan jonkun henkilökohtaisen eropaljastuspostauksen mutta sellaista ei ole tulossa.

  • Avatar
    H
    Posted at 22:40h, 11 toukokuu Vastaa

    Huh, mikä kirjoitus… upea niin teknisesti kuin sisällöltäänkin! Pääsit yllättämään, vaikka samalla tuli tunne, että tätä olet yrittänyt jo pitkään kertoa rivien välissä. En tiedä, mitä kaikkea muutoksesi sisältää, mutta lukiessa tuli valtava vapauden tunne puolestasi <3

  • Avatar
    Milla Kuusi
    Posted at 10:18h, 12 toukokuu Vastaa

    Oot niin rohkea ja upea mimmi <3 Ikinä ei voi tietää miten viesti välittyy ruudun sille puolelle, joten pakko kirjoittaa tähän alkuun PSA :D Eli en tarkoita mitään mitä sanon pahalla. Tällä viestillä ole tarkoitus kritisoida tai tuoda mitään negatiivista.

    Kuten aiemmassakin kommentissa luki, olen itsekin havainnut sussa muutosta. En sua henkilökohtaisesti tietenkään tunne, mutta oon koko sun blogihistorian ajan sua seurannut :) Tämä postaus oli upeasti kirjoitettu, ja mikä tärkeintä, sun näköinen. Sun ei todellakaan tarvitse paljastaa mitään mitä et halua, ja tää kirjotus on täydellinen esimerkki siitä, miten voi OMILLA EHDOILLA antaa suuren palasen jotain todella henkilökohtaista isolle yleisölle. Palasen, joka ei välttämättömästi ole edes tarkoitettu jaettavaksi muiden kanssa. Sulla on varmasti ollut haastavia aikoja, enkä nauti siitä ajatuksesta yhtään, mutta nautin kuitenkin tästä postauksesta. Hieman paradoksista :D Toisaalta, yleensä ne vaikeat ajat kasvattaa eniten, ja vaikeista kokemuksista oppii parhaiten. Kuten aiemmin sanoin, en tiedä mitä sun elämässä on tapahtunut, mutta mä pystyn samaistumaan sun tekstiin niin paljon kun toisen ihminen on mahdollista. ( Btw, vihaan kun ihmiset sanovat "ymmärrän sua täysin". Ei, et sä ymmärrä :D Vaikka sulla olis samanlainen kokemus taustalla, jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla. Siksi tykkään sanoa, että ymmärrän niin paljon kun toinen ihminen voi ymmärtää ) Mulla tapahtui pari vuotta sitten totaalien herääntyminen elämään. Olin pitkään elänyt pinnallista elämää ja keskittynyt ihan vääriin asioihin. Yhden upean elämänkokemuksen takia kaikki toi meni uusiks. Mun lempi sanonta on tämä- "Maybe the journey isn't so much about becoming anything. Maybe it's about unbecoming everything that isn't really you, so you can be who you were meant to be in the first place". Mulla on kyyneleet silmissä, koska ton sanonnan viesti on niin voimakas, ja mun elämä mullistui juuri sillon kun ymmärsin sen. Tällä hetkellä on menossa Milla 3.0, :) Tervetuloa tälle matkalle, voin sanoa, että 2.0 on parempaa kun olisit voinut ikinä kuvitella <3

Post A Comment