Moi, mitä kuuluu?

Kaipaan usein sieltä takavuosien blogiajoilta haasteita, joita kopioitiin muilta. Simppeleitä kysymyksiä ja vastauksia. Saran blogista nappasin perinteisen Mitä kuuluu? -postauksen tänne omaani, maanantain kevyeksi hömpäksi ja helppolukuiseksi huviksi.

 

 

 

Mitä kuuluu?

Jos ollaan ihan rehellisiä, paljon paremminkin on mennyt. Koko koronakevät on ollut tosi raskas ja vaikea. Kaikki sen mukanaan tuomat muutokset ja muutenkin elämässä tällä hetkellä tapahtuvat suuret jutut toisaalta kokoajan kasvattavat, mutta vievät kyllä voimia. Tuleva muutto (kun en edes tiedä vielä varmaksi että minne ja milloin) ahdistaa eniten. Vaikka itse sitä olen odottanut halunnut! Toisaalta taas moni asia on kuitenkin paremmin kuin koskaan ja elämä on nyt jokatapauksessa menossa vain oikeaan suuntaan. Mutta valehtelisin jos sanoisin, että tämä kulunut kevät ja alkava kesä olisivat jotenkin helppoa aikaa. Uskon tarkoituksiin, kaiken on pitänyt mennä näin.

 

Tällä hetkellä katson…

En niin mitään, en vain ole ehtinyt enkä kyllä edes jaksanut katsoa telkkaria viime aikoina. Miksun kanssa lasten piirrettyjä ja pelivideoita, lasketaanko sitä? Telkkarin sijaan olen lukenut paljon kirjoja. Kirjoista saa niin paljon enemmän irti, saisinpa pidettyä tämän innon taas yllä.

 

Just nyt kuuntelen…

Kuuntelin perjantaina siis useamman tunnin repeatilla Erinin ä-lyt-tö-män hyvää uutta biisiä Yhtenä Sunnuntaina, joten sanotaan nyt vaikka että sitä.

 

Luen…

Tällä hetkellä paljon. Olen aina ollut nopea lukemaan, joten uusi kirja saattaa mennä ihan parissa päivässä. Sain ilokseni ennakkokappaleita kesän uutuuskirjoista ja vahva suositus ainakin Carmen Molan Verimorsiamelle (yksi koukuttavimpia dekkareita ja ihanan espanjalainen) sekä Laura Mannisen Sitten tapasin pehmeän miehen -kirjalle, jotka luin ihan hetkessä loppuun. Nyt menossa on aamukirjana uutuusdekkari Ketju ja kun haluan vähän toisenlaista lukemista, Maaret Kallion Voimana Toivo. Eilen illalla sain mummolta lainaksi Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus. Se on ihana, luin siitä jo puolet yhdeltä istumalta <3

 

 

 

 

Lautasella… 

Tänään taas salaatteja ja muuta dieettiruokaa. Viikonloppuna täydellistä koskenlaskijamakaronilaatikkoa ja pizzaa (suuri kiitos vielä ystävälleni ihan täydellisestä ruokatarjoilusta) sekä Skattan sataman salaatteja. Nyt kuitenkin takaisin ruotuun ja omien ruokien pariin.

 

To do-listalla seuraavana…

Myyntiin menevien vaatteiden ja asusteiden kuvaaminen, voi luoja miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Suunnittelen tälle viikolle vielä jonkun tehokkaan treenisetin, vihdoin ensi viikon jälkeen pääsee normaalisti salille eikä tarvitse enää varailla vuoroja. Toki olen kovin kiitollinen että olen kuukauden verran saanut treenata ”privasalilla” eli omalla vuorolla, mutta juuri siksi olen aikanaan innostunut nimenomaan saliharjoittelusta, sillä voin mennä sinne silloin kun sattuu sopimaan.

 

Käynnissä olevia duuniprojekteja…

Yhtä jos toista, varsinkin varsinaisen päivätyöni puolella tosi mielenkiintoisia juttuja ja isoja muutoksia. Nyt kun kevään synkistelyt saa luvan olla synkistelty, panostan tähän sometyöhönkin uudella innolla. Tavallaan sosiaalinen media on ollut aina itselleni sellainen pakopaikka haasteista, mutta nyt se tuntuu taas olevan ihan

 

Mitä yllättävää on tapahtunut?

Mielipiteeni ja ajatukseni monestakin ihmisestä ja asiasta ovat muuttuneet. Niin hyvässä kuin pahassakin, enemmän kuitenkin hyvässä.  Niin ja olenhan innostunut maantiepyöräilystä, luonnossa liikkumisesta ja alkanut haaveilla muutosta ulkomaille –  vielä joskus. Olihan koko pandemia myös ehkä yllättävin asia mitä koko maailmalle on tapahtunut.

 

 

 

 

Viime päivien herkku…

Jostain syystä tänä kesänä olen syönyt ihmeen paljon jäätelöä, vaikken yleensä jätskifani ole ollenkaan. Ei vaan hei, banaanipannarit Nutellalla, se se on. Täydellinen cheat meal.

 

Olen viime aikoina harrastanut… 

Lenkkeilyä, enemmän kuin aikoihin. Kävelyä ja pitkiä juoksulenkkejä on tullut tänä keväänä vedettyä poikkeustilan takia ihan hullun lailla. Kotitreenejä jaksoin ehkä kolme viikkoa, ei vaan oo mun juttu. Salilla käyn aina kun satun saamaan sopivan vuoron sieltä itselleni.

 

Just nyt haluaisin mennä…

Takaisin Kaliforniaan. Jos asuisin joskus vaikkapa sen puolet vuodesta Kaliforniassa, en haluaisi varmaan ikinä enää matkustaa minnekään.

 

Tällä hetkellä iloitsen eniten…

Kesästä, luvatusta lämmöstä, pian kukkivasta omenapuusta.. Valosta, päivistä jolloin pärjää pelkässä mekossa. Koronakevät sai mielialan aikamoiseen laskuun, mutta juuri silloin olen huomannut niiden pienten ihanien asioiden merkityksen. Iloitsen ja kiitän myös kullanarvoisista ystävistä ympärilläni, jotka tuovat valoa joka ikiseen päivään jo sillä, että tiedän heidän olevan vain yhden viestin tai puhelun päässä <3 Vielä täältä selvitään ja elämä hymyilee meille kaikille toivottavasti nopeammin kuin uskallamme kuvitellakaan.

 

 

 

 

Nauroin kippurassa kun…

Kerroin ihan tyhmiä juttuja lauantaiaamuna kavereille. Siis naurettiin ihan vedet silmissä ja nimenomaan mahat kippurassa. Siis omat jutut on tietenkin aina parhaat jutut :D

 

Ostoslistalla…

Meinasin kirjoittaa että kesämekkoja, mutta muistin että ne edellisetkin on vielä kuvaamatta myyntiin. Silmämeikinpoistoaine ja kahvipaketti, kahvi ja kahvimaito eivät saa loppua koskaan!

 

Eniten ärsyttää…

Tietyt ihmiset, tai ehkä pikemminkin tietynlaiset ihmiset. Jos voin jonkun neuvon antaa, niin kunnioita itseäsi ja muita. Aina.

 

Tänään aion…

Mennä ihan just saunaan, ehkä käydä porealtaassa niin kauan kuin sellainen vielä on ja lukea ehkä sen ihanan Kirstin kirjan loppuun <3 Hyvää yötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment