Päivä 19, koti-ikävä

 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä Naantalin vierasvenesatamassa. Muut nukkuvat vielä, tein jo pari tuntia sitten koirien kanssa aamulenkin, laitoin itselleni aamiaista ja nautin sataman hiljaisuudesta. Krhm, vähän väliä kilkattavien kirkonkellojen metelistä.. Vielä on onneksi lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Ohut pilviharso taittaa auringonvalon siten, että ulkona pystyy helposti katsomaan läppärin näyttöä. Harvinaista herkkua kesällä etänä työnsä tekeville. Olen asunut veneessä nyt 19 päivää. Siis kirjaimellisesti asunut. Joku toinen kertoo asuvansa veneessä kesän, mutta koti on kuitenkin olemassa ja tavarat siellä tutulla paikallaan. Koti-ikävä on pahinta silloin, kun ei ole sitä kotia.

 

 

Rakastan tätä. Merta, saaristoa, satamia, veneilyä nyt ylipäätään. Tänä kesänä olen kuitenkin huomannut, että vielä enemmän kuin alati vaihtuvia maisemia, rakastan ja pidän tärkeänä niitä pysyviä asioita. Mieluummin kuin uuden veneen, ostaisin ainakin itse luultavasti kesäasunnon. Ehkä ajatuksiani sekoittaa tämä veneessä niin ikään pakolla asuminen. Vielä tällaisena kesänä, kun reissut rajoittuvat vain kotimaahan. Koskaan en ole kaivannut heinäkuussa Helsinkiin, mutta nyt ajattelen kotikaupunkiakin vähän väliä suurella haikeudella. Tarvitsen rutiineja, pysyviä, turvallisia asioita ja paikkoja elämääni. Varastossa kaupungin laidalla lojuvat tavarat tulevat mieleeni päivittäin. Ei niitä tuoleja, lakanoita, vaatteita ja lasten leluja viime vuonna kaivannut kertaakaan.

 

Harvoin olen odottanut syksyä. Nautin niin paljon valosta, lämmöstä ja kesän rentoudesta, että ajatuskin syksystä on saanut melankolian valtaamaan ajatukset yleensä viimeistään tähän aikaan vuodesta. Kun äsken tajusin tänään olevan jo 19. päivä heinäkuuta, hymyilin. Pian on taas syksy ja uuden arjen alku. Kesä on ollut kyllä tähän asti ihana, mutta erilainen. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta voi kuinka odotankaan toisiaan toistavia viikkoja, treenejä omalla salilla, arki-iltojen lenkkejä, säännöllistä ruokarytmiä ja lapsen harrastuksia. Epäsäännöllisen koronakevään jälkeinen evakkokesä on muistuttanut, miten valtavan ihanaa on tavallinen arki.

 

 

Poikkeuksellisissa olosuhteissa pysyn järjissäni pitämällä huolta hyvinvoinnistani. Mahdollisimman puhdas ja hyvä ruoka, rutiininomainen työasioiden hoitaminen lomallakin, säännöllinen liikunta ja hyvä unirytmi ovat asioita, joista en halua tinkiä. Ehkä vielä joskus nautin siitä, kuinka voin syödä aamiaista vasta puolilta päivin ja unohtaa tietokoneen kiinni päiväkausiksi. Sille oli paikkansa ainakin viime kesänä. Nyt suunnittelen tässä liikunnantäyteistä reissua elokuun lopulle Lappiin, siellä on sentään paikallaan pysyvä oma mökki. Ehkä sen jälkeen pääsen jo kotiinkin.

 

 

Kaksi vuotta sitten juuri Naantalissa mietin, että kolme viikkoa veneessä meni yllättävän helposti. Olin odottanut keittiöremppapakolaisuuden olevan tuskallisempaakin. Olisinpa tiennyt, että siitä kahden vuoden kuluttua kolme viikkoa on vasta alkua. Tiedän, että viimeistään silloin kun pääsen uuteen kotiin ja saan ne varastossa lojuvat tavarat paikoilleen, jaksan jo naureskella, millainen koti-ikävä kesän aikana ehti tulla. Olipa muuten kiva poikkeus kirjoitella vähän tällaista aamupäivän ajatusvirtaa, naputtelin tuossa myös sisustuspostaustakin, tällä kertaa uuden sängyn valinnasta. Jatketaan sillä joko illalla tai huomenna aamusta. Silloin meidän matkakin jatkuu kohti Kökaria, Ahvenanmaan ulkosaaristoon.. Kuvat ovat Ahvenanmaalta, viime vuodelta. Kestävät hyvin aikaa, Rödhamn on tainnut näyttää tältä viimeiset sata vuotta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


4 Comments
  • Avatar
    H
    Posted at 11:41h, 19 heinäkuun Vastaa

    Kaunista huomenta! Olipa suloinen kirjoitus ja niin ihania kuvia. Pääsin helposti samaan tunnelmaan, vaikka oma tilanteeni ei samanlainen olekaan. Jopa tuo syksyn odotus tuntui hyvältä lukea ja huomasin ajattelevani samalla tavalla.

    Ja odotan muuten innolla postaustasi juhlimisesta ja alkoholinkäytöstä, toivottavasti tulee pian! :) En ole itsekään enää muutamiin vuosiin juhlimisesta nauttinut ja vaikka ennen vappu ja uusi vuosi kuuluivat lemppareihin, nykyään voisin skipata ne kokonaan! Läheisimpien kanssa vietetyt, keskustelupitoiset illanistujaiset ovat sen sijaan paikallaan aina silloin tällöin.

    Vielä tuosta veneilystänne kysyisin, että menettekö joka päivä fiiliksen mukaan vai onko koko kesälle ollut valmis reittisuunnitelma?

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 16:11h, 19 heinäkuun Vastaa

      Kuulostaa tutulta :)

      Meillä on tietyt paikat missä ollaan haluttu käydä mut muuten fiiliksen ja ennen kaikkea kelien mukaan – ja sen miten satamissa on tilaa :) Tänä kesänä veneily on Suomessa suositumpaa kuin ikinä joten satamat on tosi täynnä.

  • Avatar
    Satu // Life with Satu
    Posted at 22:00h, 20 heinäkuun Vastaa

    Voi miten kiva tajunnanvirta postaus, ihana lukea tällainen rehellinen toteamus siitä että joskus sitä kaipaa arkea ja rutiiniakin.

    Osaan tavallaan samaistua, elin viime vuonna kahden kodin väliä, kumpikaan ei ollut enää koti kahteen kuuakuteen kun tavaraa kannettiin edes takas ja tein muuttoa käytännössä yksin. Nyt nautin siitä että saan vain laittaa hissuksiin kotia, hidas sisustaja kun kerran olen. Syksy tulee vielä, ja ne arjen rutiinit. Katsellaan sitten haikeudella lokakuun loskassa näitä kesäkuvia ;)

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 10:18h, 21 heinäkuun Vastaa

      Toi kahden kodin kaaos on niin paha! Kumpikaan ei oikein tunnu kodilta silloin. Siis varmaan pidän itseäni hulluna sitten lokakuussa kun pimeässä vesisateessa tuskailen kodin ja jäähallin välillä arjen kiireitä, että miksen osannut vaan nauttia kiireettömästä kesälomasta auringossa :D <3

      Nauti hitaasta sisustamisesta, osaispa itsekin!

Post A Comment