22 heinäkuun 2020 Elämäntapamuutoksia ja uusia harrastuksia

Tein juuri 1,5 tunnin juoksulenkin tuulisen Maarianhaminan ympäri. Ohittaessani yökerhon, erään pubin ja hotellin, muistin seitsemän vuoden takaisen reissumme tänne ystäväni kanssa. Bailattiin keskellä viikkoa aamuun asti ja jatkettiin pian seuraavana päivänä. Tuohon kesään ei montaa selvinpäin vietettyä viikkoa mahtunut, ei ehkä ensimmäistäkään. Tavallaan yksi elämäni hauskimmista ajanjaksoista, mutta en voinut silloin kyllä ollenkaan hyvin. Sitä huijaa itseään niin hyvin pitämällä hauskaa. Muistan kuin eilisen, kun pitkän kesäloman jälkeen palasin elokuussa töihin. En mahtunut oikein mihinkään vaatteisiini ja kasvot olivat niin pyöreiksi turvonneet, etten meinaa tunnistaa itseäni valokuvista, joita siihen aikaan on otettu.

Raskaus ja ensimmäiset vuodet äitinä laihduttivat, niin poikkeuksellista kuin se onkin, ja pysyin paljon aiempaa paremmassa kunnossa. Luonnollisesti en voinut juhlia enää samalla tavalla kuin ennen ja elämässä oli paljon arvokkaampaa sisältöä. Viimeisten vuosien aikana arvomaailmani on muuttunut ja välillä oikein hätkähdän kun muistan, kuinka itsekkäästi olen aiemmin toiminut tai ajatellut. Hyvä olo ja kokonaisvaltainen hyvinvointi alkoivat nousta arvojärjestyksessäni korkealle ja tällä hetkellä ne ovat paitsi muun muassa somekanavissani, myös yksityiselämässäni kantavia teemoja. En tiedä enää kuka olisin ilman liikuntaa.

Juoksin pitkästä aikaa intervallilenkkiä ympäri Maarianhaminaa, sillä oli turhan kova tuuli pyöräilylle. Osittain elämäntapojensa seurauksena nuorena kuolleen isäni talon kohdalla pysähdyin, kuten aina. Löysin talon edestä neliapilan, kuten aina. Olisipa isäkin ehtinyt jatkaa hyvin alkanutta elämäntapamuutostaan. Yläpuolellani ambulanssihelikopteri alkoi laskeutua läheisen sairaalan katolle. Laskin neliapilan nurmikolle ja mielessäni annoin sen kyytiläiselle. Kunpa hän selviäisi.

Liian moni menehtyy liian nuorena elämäntapojensa takia. Alkoholiperäisten kuolemien määrä on surullisen suuri, saati runsaan alkoholinkäytön, liikkumattomuuden tai huonon ruokavalion aiheuttamien sairauksien ja niistä seuranneiden kuolemien luvuista nyt puhumattakaan. On kiire elää. Humalassa huolet tuntuvat huolettomuudelta. Kun viikkoon ei liiku, kahteen on vaikea aloittaa uudestaan. Sokeri koukuttaa päihteiden tavoin ja maistuukin vielä ihan taivaalliselta. Siinä hetkessä on ihanaa, mutta pian mieliala laskee, pidemmän päälle alkaa heitellä, masentaakin ja se kuuluisa noidankehä on valmis. Lääkkeen tiedätkin. Mutta tiedäthän, että jos haluat muuttaa elämäntapojasi, koskaan ei ole liian myöhäistä. Jo kuukaudessa saat uskomattomia tuloksia ja muutoksia kehossa sekä mielessä.

Tänä kesänä olen rikkonut omia kestävyysurheiluennätyksiäni ja aloittanut uuden harrastuksen, maantiepyöräilyn. Monet ystäväni viettävät huoletonta bilekesää, mutta en missään nimessä moralisoi heitä tai arvostele heidän valintojaan. Hauskanpidollekin on toisinaan paikkansa, itse vain jäin koukkuun urheiluun ja hyvän olon valintoihini. Jos seitsemän vuotta sitten olisin kuullut, että vuonna 2020 juoksen ja pyöräilen jokavuotisella Maarianhaminan reissullani, silmäni olisivat luultavasti pyörineet ympäri. Baarit ja yökerhot ovat vaihtuneet uimahalleihin ja hiihtolatuihin. Kehoni ja mieleni ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Aina toisinaan mietin keinoja, miten voisin inspiroida ja auttaa myös muita saavuttamaan tämän saman tilan tai ylipäätään aloittamaan rohkeasti elämäntapamuutoksen, ihan vaikka sen uuden harrastuksen parissa. Kyseessä on niin paljon suurempi muutos, ettei personal trainerin ohjaus tai hyvinvointikirjan lukeminen läheskään aina riitä. Kaikki lähtee mielestä, sieltä oman pään sisältä. Rasvaprosentin lisäksi kun elämässä muuttuvat arvot, ajatukset ja ne päivittäiset rutiinit. Jos saan yhdenkin ihmisen innostumaan ja tekemään näitä muutoksia, elämäni on jo silloin ollut tämän osalta merkityksellistä. Voikaa hyvin ja ihanaa keskiviikon iltaa ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian