26 heinäkuun 2020 Ihana, niin ihana Ahvenanmaa
Mitä parhainta kotimaanmatkailua! Koronarajoitukset pakottivat meidät pysymään tänä kesänä Suomessa ja hyvä niin. Pääsin vihdoin näyttämään ystäville ja perheelleni enemmän Ahvenanmaata. Viime kesänä piipahdimme vain pikaisesti Rödhamnissa lounaalla matkalla Ruotsiin ja Maarianhaminassakin viivyttiin vain pari yötä. Ahvenanmaalla on aina paikka sydämessäni, olihan se isäni koti. Mutta voi kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa sillä on meille tarjota. Ahvenanmaa ja koko Ahvenanmaan saaristo ovatkin ykkössijalla jos kotimaanmatkailun kesäkohteita kysytään. Näin kaunista saaristoa ei mistään muualta löydy.
Moni pitää Ahvenanmaalle lähtemistä hankalana. Ehei, sinne on joskus lähdetty ihan yhden yön reissullekin. Nyt en tiedä miten isot autolautat liikkuvat – ainakin Tallink Galaxy ja Viking Amorella tulivat vastaan tänään kun ajettiin Maarianhaminasta pois päin – mutta normaaliaikatauluilla Turun satamasta pääsee aamulautalla Maarianhaminaan ihan muutamassa tunnissa (aika kuluu helposti laivalla syöden ja vaikka ostoksia tehden) ja takaisin pääsee yhtä lailla äkkiä, sekä lisäksi Helsinkiin iltalautalla, jolloin viettää vain yön laivassa. Lento Maarianhaminaan kestää reilut puoli tuntia sekin, joten miksei voisi lähteä vaikkapa viikonlopuksi mökille hurmaavaan saaristoon?
Lapsena me mentiin aina Ahvenanmaalle saariston rengastietä pitkin. Suomen saariston rengastie on upea sekin, mutta jos se on jo tuttu, kannattaa reittiä jatkaa Ahvenanmaan rengastielle. Brändö, Kumlinge, Vårdö-Manner-Ahvenanmaa reitti on pohjoisin – ja upea! Manner-Ahvenanmaan läpi ajaa todella nopeasti, noin tunnissa. Eteläisempi rengastie vie Föglöön, Sottungaan ja aina ulkosaaristoon, Kökariin asti. Suuri suositus roadtripille. Pyöräily saaristossa on myös jotain niin ihanaa, ettei hymyistä meinannut tulla loppua kun kiidettiin pitkin punertavia asfalttiteitä.
Tästähän tuli nyt varsinainen matkaopaspostaus. No, Ahvenanmaa on nähtävä ja koettava itse. Etenkin sinun, joka koet olevasi kotona sileillä rantakallioilla, valtavien aaltojen lyödessä niitä vasten. Lampaiden ja omenatarhojen keskellä, lähiruoan, käsinkosketeltavan historian ja mitä kauneimman luonnon ympäröimänä. Ahvenanmaa on kaikkea sitä.
Tänään me lähdettiin aamiaisen jälkeen ajamaan Maarianhaminasta Hankoon. Meinattiin pysähtyä matkalla, jäädä yöksi Öröön tai muualle, mutta reissuväsymys (täynnä oleva Örö) vei lopulta voiton. Tultiin suoraan kotisatamaan ja nautittiin ihanan aurinkoisesta sunnuntaista merellä ja Hangossa. Juuri silloin kun ei odota ollenkaan hellettä, se näköjään yllättää.
Ahvenanmaalta lähtiessä iski taas pieni haikeus. Vuosi vuodelta se helpottuu, mutta aina sieltä lähtiessä muistan ne viimeiset hyvästit. Kun isä lähti äidin luota hyytävän kylmänä tammikuisena päivänä kotiin Maarianhaminaan, vilkutti karvalakki päässä auton ikkunasta ja minä keittiöstä takaisin. Nähdään pian! Eikä nähty enää koskaan. Lenkkeilin muutamaan otteeseen taas isän talon luo, seisoin edessä ja tuijotin postilaatikossa edelleen kummittelevaa isän nimeä. Tarra oli otettu pois jo kymmenen vuotta sitten, nimi sen sijaan jostain syystä jäänyt. Uskon, että jollain tavalla isä elää siellä edelleen.
Ja niin kuin äiti kauniisti kirjoitti.. När livet stannar, vi ses när vågorna vaknar.
Ahvenanmaalla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta arki muistuttelee olemassaolostaan tänä loputtomalta tuntuvana kesänäkin. On pakko lähteä käymään Helsingissä, hoitamassa työasioita, omia asioita ja ihmettelemässä samalla remontin edistymistä. En ole kuukauteen käynyt Stadissa ollenkaan, ai että – odotan ihan vaan keskustaan pääsyä ja nukkumista sängyssä joka ei keiku! Vaikka kovin kiitollinen olenkin tästä kelluvasta kesäkodista, kaipuu omaan kotiin ja rutiineihin on tosiaan kova. Kuukausi veneessä, toinen vielä edessä. Toivon, että vielä jonain päivänä kirjoitan tänne, kuinka tämä evakkokesä oli kuitenkin sen valmiin lopputuloksen arvoista.
Vielä se tuntuu kaukaiselta. Nyt suljen koneen ja sen jälkeen silmät. Upea viikko Ahvenanmaalla on takana, toivottavasti saatte näistä kuvista edes pienen käsityksen siitä, kuinka upea matkailukohde meillä täällä Suomessa onkaan. Olen vähän jopa kiitollinen koronarajoituksista, ne ovat saaneet kotimaanmatkailun aivan uuteen nousuun. Vaikka välillä haaveilenkin astumisesta lentokoneeseen ja auringonsäteistä muualla kuin Suomessa, toivon että tämä jää tavaksi. Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäs kalaan. Missä te ootte muuten reissanneet tänä kesänä? Jaa sun parhaimmat Suomi-kohteet kommenttiboksiin <3
No Comments