29 heinäkuun 2020 Arki on paratiisi
Nyt kun istun sadepäivänä työpöytäni ääressä, vieressä harvinaisen nopeasti yliviivattu to do -lista ja tutussa mukissa sitä tuttua kahvia, voisin kuvitella olevani töissä ensimmäisiä päiviä kesäloman jälkeen. Iltapäivällä sulkisin koneen, ajaisin Meripuiston eteen ja nappaisin Miksun kyytiin. Auto parkkihalliin, portaita ylös kotiovelle.. Koirat kävelylle ja arki-illallisen valmistuksen kimppuun. Ruoan sulattelun jälkeen iltalenkki Kaivarin rannoilla, seuraavan aamun aamiaisen valmistelu sekä vaatteet ja päiväkotitavarat valmiiksi.. Kuuma suihku ja ajoissa sänkyyn. Kunnes saisin taas huomenna palata tänne sen puiston ja aamukävelyn kautta.
Sen sijaan olen töissä keskellä loputtomalta tuntuvaa kesäloma-etätyö-remppaevakko”lomaani”, asun muutaman päivän hotellissa ja palaan viikonlopuksi Hankoon. Saisinpa kirjoittaa tavallisesta arjesta. Saisinpa elää sitä. Siinä missä vuosi 2020 vei ensin pois kaiken kodin ulkopuolisen huvin ja kahlitsi sinne, vei tämä kesä taas pois sen kodin. Tutun ja turvallisen arjen, jota tämä vuosi on horjuttanut nyt vähän joka suuntaan.
Vaikka tässä on ollutkin kaikennäköistä hauskaa ohjelmaa ja rakastan spontaaneja juttuja sekä tietynlaista huolettomuutta, ei mikään elämässä ole niin ihanaa kuin se tavallinen arki. Se on paratiisi, jonka arvon ymmärtää vasta, kun siihen tulee säröjä. Tavoittelemme aina sitä hyvää elämää, mutta monen elämä on kovin hyvää jo nyt. Sen kun tajuaa usein vasta sitten, kun sen peruselementtejä horjutetaan. Elämä voi muuttaa suuntaansa jo tänään, ja silloin juuri se tavallinen arki on sitä, jota toivoo kaikkein eniten. Mitä enemmän saa, sitä enemmän osaa arvostaa niitä perusjuttuja. Näin itse ajattelen. Kun on saanut matkustaa maailman ääriin, ymmärtää että paras paikka on kuitenkin koti.
Kuinka onnekas ja kiitollinen olenkaan, kun saan sanoa rakastavani arkeani. Että minulla on aivan ihana työ, ihana perhe ja koti. Oma kodittomuuteni on väliaikaista ja ”itseaiheutettua”, joten narinani siitä on kuitenkin pientä – ja niin turhaa. Me kuitenkin tarvitsemme aina välillä muistutuksia niistä elämän tärkeistä asioista, joita arjen kiireissä helposti alkaa pitää itsestäänselvyyksinä. Meidän rakkaimmat, ihmiset ja paikat, eivät ole ikuisia. Ole siis kiitollinen tästä hetkestä, count your blessings, ja unelmoi tulevista.
Oma koti- ja arkikaipuuni nousi Helsinkiin tullessa niin kovaksi, että päätimme kuitenkin muuttaa hetkeksi keskustaan elokuusta alkaen. Miksulla alkaa kuitenkin Ullanlinnassa eskari ja elokuusta alkavat pyöriä myös säännölliset harrastukset 3-4 kertaa viikossa, joten kaikki on niin kovin paljon helpompaa näin ♥ Luksusta kun on myös pyykinpesukone, kunnon sänky ja ne ah, niin tylsät rutiinit. Niin ja voi vitsi, uuni!! Lupaan täyttää koko blogin leivontajutuilla ens kuussa.
No Comments