Ei jooko juoda – alkoholinkäyttö ja ajatuksia siitä

 

Ojensin viinilasin ja annoin hänen kaataa siihen lisää. Iloinen puheensorina ja kupliva tunnelma täyttivät tilan, lapset leikkivät keskenään ja aikuiset keskittyivät keskustelemaan, osa kovaäänisesti ja toistensa päälle puhuen. Ajattelin viihtyväni, ainakin yritin viihtyä, ja lopulta aina luulin viihtyväni. Loppukesän iltoina ajatus syksyn pimeistä illoista houkutti, mutta sitä ei uskaltanut sanoa ääneen. Aurinkoiset sääennusteet vain ärsyttivät, vieläkö tätä jatkuu? Kun istuin viinilasini kanssa ihmisjoukossa, tuntui kuin joku olisi rutistanut minua sisältä. Kesästä toiseen tukahdutin ärtymyksen tunteeni, esitin viihtyväni, olin vain hiljaa. Olinhan jo oppinut, vain tylsät ihmiset valittavat eivätkä halua kohdata ihmisiä. Yksi käännekohta oli kun tajusin olevani introvertti, mutta ei sekään lopettanut mielistelyäni. Olin siellä missä muutkin, enkä halunnut sanoa ei vaikka sisälläni koin suurta ahdistusta siitä, etten tee nyt asioita joista nautin.

 

Kilttinä suorittajatyttönä oli aluksi vaikeaa tuoda erilaisuutensa esiin. Että kyllähän minäkin nauttisin kesän helteistä ja aurinkoisista illoista, mutta jossain aivan muualla ja toisenlaisessa seurassa. Joskus on kiva käydä ulkona, mutta viime vuosina yhä harvemmin ja harvemmin. Jos seitsemän vuotta sitten löysin itseni vähintään kahdesti viikossa baarista, nyt taidan käydä siellä kahdesti vuodessa. Muut voivat pitää minua tylsänä, itse nautin elämästäni ja olostani enemmän kuin koskaan. Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut sen, että olen uskaltanut sanoa ei ja olla erilainen kuin iso osa tuttavapiiristäni. Olen se, joka pyytää mieluummin lenkille kuin viinille. On viinillekin aikansa ja paikkansa, mutta ennemminkin erityisinä hetkinä. Ei enää arjessa. Ainakaan omassani. Olen aiemminkin kirjoittanut suhteestani alkoholiin, ja ajatukseni ovat vuosi vuodelta muuttuneet yhä kielteisemmiksi. En usko, että alkoholinkäyttö jää minulta koskaan täysin pois, mutta ainakin nyt se on sopivan vähäistä. Ainakaan nyt ei huvita lähteä mihinkään, ei sitten yhtään. Ennen en tiedostanut sitä itse, huomasin vain etten nauttinut illanvietoista vaikka aina uskottelinkin, että hauskaahan meillä oli.

 

 

 

 

”Mutta kun mä en halua juoda. Ymmärrätkö, mulla oli niin paljon kivempaa siellä luontopolulla kun mä tänään kävin kävelemässä kun teidän kanssa tissuttelemassa. Mieti ollaan veneilty viis vuotta ja koskaan aiemmin en oo lähtenyt lenkille, siis sun täytyy kokeilla joskus, se oli niin ihanaa. Mä haluan tällasia kokemuksia enkä sitä jatkuvaa viinan kiskomista.”

 

Hangossa saunan terassilla kuuntelin ehkä ikäiseni naisen puhelua poikaystävälleen. Hän ei edes yrittänyt puhua hiljaa. Katseemme kohtasivat ja hymyilin lempeästi takaisin. Puhelun jälkeen hän alkoi intoilla minullekin luontopolusta, jonka löysi Hangosta. Tiesin mistä hän puhui, olinhan kulkenut hänen polkunsa itsekin. Tiesin kaikki ne vastaantulevat kävyt, kivet ja esteet, ja sen koko kehon valtaavan hyvän olon, kun ensimmäistä kertaa oli sen läpi taivaltanut. Varsinkin veneilypiireissä tuntuu olevan normi, että alkoholi kuuluu veneilyyn yhtä vahvasti kuin sukset ladulle. No, onhan se ajatuksena hauskaa, aurinkoisena päivänä juoda jääkylmää rosèèta ja viettää huoletonta lomaa. Sääli, että alkoholinkäyttö menee niin monella yli. Enää se hauskuus ei jääkään päivään tai kahteen, siitä tulee äkkiä normaalia. Ja kuten kaikki tiedämme, kaikkeen tottuu ja ylellisimmätkin asiat alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. En tiedä teistä, mutta itsestäni kuulostaa jotenkin ihan kauhealta, että alkoholinkäyttö kuuluu tiettyihin tilanteisiin. Surullisinta on, että toisilla perheillä se kuuluu jokaiseen viikonloppuun, jopa arkipäiviin, ja etenkin niihin surullisenkuuluisiin juhlapyhiin.

 

Minä, jos joku, tiedän mistä puhun.

 

 

 

 

Me kaikki tiedämme, se auttaa nopeasti – hetkeksi. Tulee takaisin kahta kauheampana, lisäten pahaa oloa. Näkyy kehossa, näkyy ihossa, näkyy mielessä. Jo pelkkä parin-kolmen päivän putki tuntuu vielä kahden viikonkin kuluttua. Nukut huonosti, syöt huonosti, voit huonosti. Mietit, miksi kaikki ärsyttää. Lasi viiniä on nyt niin ansaittu.

 

Kun elämä on tässä pisteessä, kokeile lähteä vaikka lenkille. Kun ensimmäisen kerran todella tunsin endorfiinit juoksulenkillä kehossani, mietin ettei yksikään päihdyttävä aine voi tehdä tätä samaa keholleni. Kun muutama vuosi sitten hurahdin aivan täydellisesti hyvinvointiin ja treenaamiseen, huomasin kuinka oma elämänmuutokseni otettiin vähän ristiriitaisesti vastaan. Yhtäkkiä olin yhden mielestä tylsä, toinen ei ymmärtänyt ollenkaan miten voin tosissani nauttia urheilusta. Onneksi kuitenkin suurin osa läheisistä ystävistäni jakaa kanssani samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.

 

 

 

 

En halua arvostella ketään toista, tietysti jokainen tekee valintansa ja elää niiden mukaisesti. Siinä tapauksessa on mielestäni kuitenkin vähän ”turha valittaa” huonoa oloa ja arjen ongelmia, jos ei itse tietoisesti tee hyvinvointinsa eteen muutoksia. Tuttavapiirissäni alkoholinkäyttö on joillekin jopa päivittäistä, mutta se on heidän tapansa ja valintansa. Ja olenhan itsekin joskus heidän kanssaan pitämässä hauskaa. Tällä kirjoituksella haluan kuitenkin vain tuoda esiin omaa näkökulmaani asiaan, sillä olen äärimmäisen onnellinen kun itse olen löytänyt hyvän olon ja elämän hauskuuden muualta kuin viinilasista ja bileilloista. Jos pitäisi valita urheilun vai juhlimisen välillä, ei tarvitsisi miettiä. Ja se on ihana ajatus.

 

 

 

Miten te suhtaudutte alkoholiin ja onko ehkä muillakin muuttuneita ajatuksia juhlimisesta ja hyvästä olosta? Itse kirjoittelen tätä postausta juuri väliaikaisen kodin keittiön pöydän ääressä. Sadepisarat ropisevat ikkunaa vasten, olo on aamun lenkkeilyn kannalta sopivan raukea, mutta silti energinen. Treenikassi on pakattu huomista varten ja kevyt illallinen odottaa tekijäänsä. Hiljaisuus on nyt parasta musiikkia, olen pitkästä aikaa ihan yksin kun Miksukin nukahti reippaan päivän jälkeen. Sporan kolina kuuluu alhaalta kadulta ja just nyt oon niin iloinen, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Rentouttavaa sadeviikonloppua tältä kotihiireltä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


14 Comments
  • S
    Posted at 20:39h, 22 elokuun Vastaa

    Ihana kun joku muukin on kironnut aurinkoisia loppukesän päiviä ja odottaa syksyä. Ei kyllä haittaa yhtään kun sataa, ihana olla vaan kotona hyvällä omalla tunnolla.

    Ja alkoholin kanssa sama juttu. Viinikaappi pursuilee pulloja mutta varmaan pari lasia tullut juotua tänä kesänä. Terveellinen ruokavalio ja liikunta best. Ei kyllä ole ikävä darraaa.

    • mirvaannamarian
      Posted at 22:22h, 22 elokuun Vastaa

      Hei lajitoveri, kiva kun kommentoit 🙂 Eikö oo, aikansa kutakin ja musta tää kesä on kestänyt tänä vuonna jotenkin tosi pitkään. Ihana rauhoittua ja olla vaan. Vielä kun pääsisi sinne ihan omaan kotiinkin niin ai että!

      Meillä kans sama juttu, viinaa on niin hirveät määrät mutta ei vaan maistu, ainakaan usein. Ja tosi hyvä näin! <3

  • santtu
    Posted at 21:46h, 22 elokuun Vastaa

    En ookaa ennen sun blogia löytänyt/lukenut, mutta nyt satuin törmäämään tähän juttuun. ja joo samat ajatukset täällä. Ennen lapsia tuli itellä sillon tällön otettua baari-iltoina, mut nyt viiteen vuoteen oon juonu vissiin yhden siiderin 😀 enkä kyl kaipaa alkoholia oikeestaan koskaan. ja harmittaa niin paljon, kun osalla lapsiperheitäkin se on jotenkin vaan ”välttämätöntä”, että pitää olla ne pullot juhlapyhinäkin esillä. Ei sillä, että lapset välttämättä mitenkää kärsis, jos kaikilla hyvä mieli ja pysyy kohtuudessa, mut mun mielestä kuitenki jotenki surullista, jos alkoholia on aina oltava..

    • mirvaannamarian
      Posted at 22:20h, 22 elokuun Vastaa

      Eikö oo, useinhan se on varmasti vaan tottumiskysymys mutta yllättävän monen on vaikea olla lopulta ilman sitä viiniä tai muutamaa iltakaljaa.. Suomessa on ihan valtava määrä alkoholisteja ja heistä hyvin pieni osa siellä kadulla kodittomana. Eikä sekään välttämättä ole se juttu että se viina olis ongelma, se vaan vie niin paljon tilaa siltä hyvältä elämältä, hyvinvoinnilta ja ololta jonka pitäis olla se ”normaalitila” ja se on tosi sääli.

      Lasten kanssa on maailman kauheinta olla krapulassa, saati sit kun pienessäkin humalassa ei oo enää yhtä läsnäoleva tai huomioiva vanhempi.

      Kivoja loppukesän päiviä sulle ja energiaa alkavaan syksyyn <3 Kiva kun löysit tiesi tänne blogiini!

  • Sara Karoliina
    Posted at 23:57h, 22 elokuun Vastaa

    Itse olen kamppaillut nyt varmaan 2-3 vuotta suhteestani alkoholiin. Olen 25v ja tuntuu, että kaikki ikäiseni ovat kokoajan menossa siellä sun täällä skumpat kädessä. Oon viimein alkanut löytää syytä mun epäinnostukselle joka viikonloppuiseen juhlintaan ja se on yksinkertaisesti se etten pidä kännisestä olosta. Mua suorastaan ahdistaa se päässä pyöriminen. Ja pelkään oksentamista (joka tapahtuu mulla yllättävän helposti). Muistan kun joskus teininä alkoi jopa syke nousemaan kun tuli humalaan. Lähden silloin tällöin mielelläni ulos, mutta mulle riittää lasi tai kaksi – ei enempää. Voin tanssia baarissa ilman promilleja. Ravintolassa ruoan kanssa on kiva ottaa lasillinen. ”Hauskinta” tässä on se, että monesti saan kuulla vitsailuja siitä kuinka en ole koskaan kännissä ja kuinka hitaasti juon siideriäni. Joskus tuntuu yksinäiseltä kun perjantai iltana kotona seuraan ig:stä ihmisten menoja, mutta samaan aikaan tiedän etten haluaisi oikeasti olla edes mukana.

    • mirvaannamarian
      Posted at 20:56h, 24 elokuun Vastaa

      Sama! Siis mäkin katson joskus jotain helteisiä sunnuntaibileitä silleen ”ai vitsi näyttääpä niillä olevan hauskaa” mut samaan aikaan en oikeasti haluaisi itse olla kuitenkaan mukana 😀

      Ihana jos pystyt mennä baariin selvinpäin, mä raskausajan jälkeen päätin et ei enää ikinä. Toisaalta mua väsyttää ilman alkoholia aina niin aikaisin et ehdin nukahtaa ennen kuin jengi edes miettii baariin lähtöä..

      Ihana et oot löytänyt sun oman tien, pidä siitä kiinni <3

  • Erika
    Posted at 12:02h, 23 elokuun Vastaa

    Moikka!

    Meidän kaveriporukan illanistujaiset saivat tuossa jokunen vuosi sitten yllättävän käänteen positiiviseen suuntaan, kun yksi rohkea avasi suunsa ja kysyi pitäisikö meidän tehdä välillä jotain muuta kuin jatkuvaa ryyppäämistä. Kävi ilmi, että moni meistä oli samaa ajatellut, mutta kukaan ei ollut mitään uskaltanut sanoa, koska tuntuu että on jotenkin normina se, että tietyissä tilanteissa juodaan (niinkun itsekin totesit). Yhteiset illat eivät muuttuneet tylsiksi vaikka alkoholin löträämisen jätti pois, vaan päinvastoin saatiin kokea sitä aitoa iloa ja oikeasti energistä menoa, oltiin sitten jonkun kotona, ravintolassa tai vaikka siellä lenkkipolulla 😀 Nykyään esim yhteisillä illallisilla on pari pulloa viiniä tarjolla halukkaille, ja ollaan sovittu, että ne jotka haluavat juoda reilummin tuovat omat juomansa ja jatkavat iltaansa sitten haluttomia mukaan painostamatta. Tämä on toiminut erinomaisesti, eikä kellekkään ole tietäänkseni jäänyt semmoista ahdistusta, mitä alkoholintäytteiset illat yleensä saivat loppujen lopuksi aikaan.

    • Ida
      Posted at 21:00h, 23 elokuun Vastaa

      Itsellä muuttui suhde alkoholiin seurusteltuani hetken epanjalaisen miehen kanssa. Lasi (tai joskus parikin) viiniä kuului lähes poikkeuksetta pitkiin illallisiin sekä kahdestaan että usein ystävien kanssa. Mies vaihtui, mutta sama perinne jatkuu. Monesti olen kuullut, että seurustelevat kaverini syövät eri ruokaa ja eri aikana puolisonsa kanssa lähes poikkeukseta, mutta minulle tämä (eteläeurooppalainen?) viinin ja pitkien illallisten yhdistäminen ihan arkielämässä tuntuu ihan parhaalta eikä yhtään demoniositavalta. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että humalajuomista tulee harrastettua se samainen noin 2 kertaa vuodessa. 🙂

      • mirvaannamarian
        Posted at 20:52h, 24 elokuun Vastaa

        Siis mä rakastan tätä eteläeurooppalaista kulttuuria. Voidaan juoda se lasi-pari viiniä ja seurustella samalla perheen ja ystävien kanssa. Mutta että se jää siihen. Tykkään erityisesti punaviinin mausta monen ruoan kanssa ja se täydentää monen aterian. Mutta vain se lasi tai kaksi. Yhtään hienommassa ravintolassa en osaisi itsekään olla ilman viiniä ruoan kanssa, samoin jos itse teen kotona illallisia ns. pidemmän kaavan mukaan.

        Suomessa menee vaan monilla niin helposti yli, että isommilta viini-illallisilta tekisi usein mieli jättää se viini pois 😀

    • mirvaannamarian
      Posted at 20:54h, 24 elokuun Vastaa

      Miten kiva kuulla! Ihan super että ootte saaneet sen toimimaan noin hyvin 🙂 Niin sitä vaan aina pitäis avata suunsa ja ottaa asia puheeksi. Oon ite saanut ystäviltä paljon kivoja viestejä tän postauksen julkaisemisen jälkeen, niistä on tullut aivan ihana fiilis. Tytöt ymmärtää ja ovat monet ihan samaa mieltä <3

  • Sanna
    Posted at 05:26h, 24 elokuun Vastaa

    Itse olen myös kyllästynyt jatkuvaan ryyppäämiseen. Vaikka juon edelleen suhteellisen usein, niin juominen on silti vähentynyt. Onneksi on kavereita, jotka myös tykkäävät tehdä muutakin kun ryypätä. Paljon kivempi viettää kavereiden kanssa aikaa, kun ei tarvitse miettiä kyytejä, vaan voi mennä ihan omalla autolla. Eikä mene seuraavakaan päivä hukkaan.

    Itselleni oli ehkä käännekohta se, kun tajusin että voin myös olla tekemättä mitään, vaikka en olisi krapulassa. Nuorempana tuntui, että krapula oli ainut jolla sain syyn vain makoilla sohvalla telemättä mitään. Nykyään tiedän ettei minun tarvitse lähteä hukilenkille, jos en halua, vaan voin maata sohvalla katselemassa telkkaria ilman krapulaakin.

    • mirvaannamarian
      Posted at 20:49h, 24 elokuun Vastaa

      Toi on totta, mulla ainakin on yleensä niin karmeet darrat että sunnuntai menee usein ihan sängyssä jos olen ollut baarissa pilkkuun asti. On tosi tärkeää että ystävät jakavat myös samoja fiiliksiä, koska muuten vois olla yksinäinen olo. Mutta kiva sekin, että saa silloin sitä baariseuraakin kun tekee mieli lähteä 🙂

      Energiaa ja hyvää oloa tulevaan syksyyn! <3

  • Petri Forsblom
    Posted at 09:30h, 24 elokuun Vastaa

    Ei enää ravintoloita,baareja eikä terasseja…paitsi jäätelö sellaisia.Hyvä olo sisällä heijastuu myös ulospäin…mahtavaa herätä ilman krapulaa ja pahaa makua suussa.Alkoholi jäänyt kokonaan,eikä ole yhtään ikävä.

    • mirvaannamarian
      Posted at 20:46h, 24 elokuun Vastaa

      Ihana kuulla! Ja allekirjoitan täysin, hyvä olo näkyy todellakin ulospäin 🙂

Post A Comment