Vihdoin syksy & seitsemän vuoden syklit

 

Kesä on aina tehnyt minut onnelliseksi. Se iholla tuntuva lämpö, paljaat sääret, mekot ilman vihaamiani sukkahousuja. Huolettomuus, valoisat aamut ja lämmin meri. Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun mielen on vallannut haikeus ja melankolia. Kesästä on kohta päästettävä irti. Syksyn tulo on ahdistanut ja jostain syystä muistan elokuut aina vähän enemmän miinusmerkkisinä kuukausina. Tänä vuonna kaikki onkin toisin. 

 

 

 

Ilahdun kun aamu-uutisissa kerrotaan yöpakkasista. Ruska alkaa niiden jälkeen tulla. Yöpakkaset ovat merkki lehtivihreälle, että nyt on tauon aika. Kirpeän viileä aamu saa innostumaan, vähän haikailen jo pimeiden iltojen tuomaa turvallisuuden tunnetta. Ristiriitaista ehkä, mutta kun pimeään iltaan kuuluu yleensä se kotona oleminen, yhdistää sen turvallisuuteen. Omaan kotiin. Jota meillä ei ole ollut nyt yli kahteen kuukauteen. Tiedän fiilisteleväni syksyä tänä vuonna näin paljon tietysti sen takia, että tässä kuussa me vihdoin pääsemme kotiin. En jaksa enää kesää. En jaksa enää juhlia, en ex tempore -menoja, en myöhään valvottuja öitä. Niiden aika tulee taas, mutta nyt on aika rauhoittua. Itse pääsin rutiineihin takaisin jo elokuussa ja se on tuonut elämääni taas niin paljon hyvää oloa. Liputan kyllä tasapainon puolesta, mutta minulla on ollut liikaa menoa ja muutoksia jo pitkään. Laskemme päiviä muuttoon. Oikeastaan siihen, kun saa vain olla. Onni on oma koti, perhe ja se hyvä olo, joka syntyy toimivasta ja tasapainoisesta arjesta. Syksy on parasta aikaa aloittaa sellainen.

 

 

 

 

Seitsemän vuotta sitten kesän jättäessä hiljalleen hyvästejä, jätin samalla itse hyvästit tapahtumarikkaalle sinkkuelämälleni. Muistan sen syksyn niin hyvin. Kun nyt asumme taas väliaikaisesti Ullanlinnassa, jossa silloin seitsemän vuotta sitten itse asuin, muistan näitä katuja kävellessäni niin hyvin nuo ajat. Samat kahvilat, samat putiikit ja antiikkiliikkeet. Tässähän olen toki kulkenut päivittäin kaikkien Eirassa vietettyjen vuosien aikana, mutta ehkä se on tämä vuodenaika, joka on tuonut nostalgiset fiilikset pintaan.. Viime yönä, vuorokautta ennen täysikuuta, heräsin jostain syystä kuunvalon tulviessa ikkunasta sisälle. Siinä unenpöpperössäni muistin jostain syystä seitsemän vuoden syklit. Oletteko kuulleet niistä? Tai ylipäätään luvun seitsemän merkityksestä? Kalenterissamme on seitsemän päivää viikossa, sateenkaaressa on seitsemän väriä. Kehomme solujen sanotaan uudistuvan joka seitsemäs vuosi. On seitsemän chakraa, seitsemän merta, seitsemän veljestä ja seitsemän kuolemansyntiä. Keksittekö vielä lisää? Esimerkiksi Raamatussa mainitaan luku seitsemän useammin kuin mikään muu, vaikkei kirjan tarinaan itse uskoisikaan niin se kertoo jotain myös luvusta seitsemän. Parisuhteissa puhutaan seitsemän vuoden kriiseistä. Seitsemäs vuosi on se hankalin, täynnä tunteita ja muutoksia. Vanha kansa jo sanoi, että joka seitsemäs aalto on suurin. Seitsemän on pyhä luku ja ehkä tunnetuin onnenluku.

 

Elämäni alkoi tavallaan uudelleen silloin seitsemän vuotta sitten. Moni asia muuttui ja sainhan rinnalleni ihmisen, jonka kanssa perustin perheen ja päätin jakaa koko elämäni. Jos sitä ajatellaan vuotena yksi, on tämä 2020 ollut se seitsemäs. Ja muutoksia, jos jotain, tästä ei ole puuttunut. Kehittyäkseen on käytävä epämukavuusalueilla ja siellä on tänä vuonna oltu enemmän kuin koskaan. Samalla tunnen muuttuneeni ihmisenä enemmän kuin koskaan. Oikeastaan niin paljon, etten voi edes aiemmin sanoa muuttuneeni, vaikka niin olen luullutkin. Moni asia on elämässä alkanut loksahdella paikoilleen ja voin paremmin kuin koskaan. Tavallaan kaikesta tästä stressistä ja hetkellisestä ahdistuksesta ja epätoivosta huolimatta en ole koskaan ollut näin onnellinen. En halua avata näitä asioita enempää, mutta voin vain lämpimästi suositella elämän hidastamista, omaan hyvinvointiin panostamista ja sen loputonta vaalimista. Syksyllä se on helpompi aloittaa kuin koskaan. Älä odota tammikuuta, nyt se on helpompaa.

 

 

 

Omasta kehosta huolehtiminen on muodostunut minulle äärimmäisen tärkeäksi asiaksi. Huomaan sen heijastuvan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Samalla olen pyöritellyt päässäni pientä dilemmaa, miten saisin mahdollisimman monet muutkin innostettua tähän? Liikkumaan säännöllisesti, syömään hyvin ja huolehtimaan kunnollisesta palautumisesta keskellä aktiivista arkea. Muutos on ollut niin suuri, etten välillä meinaa uskoa sitä itsekään todeksi. On ollut myös suuri ilo huomata, kuinka lapsestani on kasvanut liikunnallinen ja innokas pieni urheilijan alku. Sai muuten jääkiekkojoukkueessa pelinumerokseen numeron seitsemän.

 

PS. Tänään on täysikuu, joten muista nukkumaan käydessäsi unelmoida suuria ja miettiä konkreettisia tavoitteita elämälle. Olivat ne isoja tai pieniä. Kokeile ainakin onko täydenkuun ajalla merkitystä. Upeaa syyskuuta kuuhullulta! ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
No Comments

Post A Comment