Mikä ruskaviikko!

 

Lappihehkutus osa 1 00 000 – sori nyt vaan, mutta tää paikka on lumonnut mut ihan täysin! Tuntuu aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa tunturissa, vaikka olenkin viettänyt täällä menneinä talvina pitkiäkin aikoja. Ruska alkaa olla jo tosi kaunis, ilma ihanan kirpeää ja raikasta ja hidas elämä (kunnon keittiöllä +) oman perheen kesken ilman kiirettä ja jatkuvia ärsykkeitä tuntuu ihan luksukselta kun tällaista ei ole hetkeen ollut. Jos eskari ja harrastukset eivät vaatisi läsnäoloa, olisin täällä Miksun kanssa sinne asti että koti on täysin valmis..

 

 

 

Viikkoon on mahtunut kolme pitkää salitreeniä, kuusi lenkkiä ja 1,5 tunnin urheiluhieronta. Hullun hyvä treeniviikko ja kaiken lisäksi ollaan nukuttu joka yö 8-9 tunnin unia. Puhdasta itse tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja ja säännölliset ateriavälit.. Ai että! Kyllä on helppo voida hyvin tällaisessa ympäristössä. Miksu on päässyt pelaamaan lätkää ihan joka päivä ja ollaan reippailtu rinteissä, luontopoluilla, vaellusreiteillä ja latupohjilla joka päivä.

 

Tähän kun lisää nää jumalattoman kauniit maisemat, on olo aika zen. Ruska on todella nähtävä, en tajua miksen ole aiemmin tullut tänne syksyllä? Aina sitä on kaivannut lämpöön ja aurinkoon kesän jälkeen. Lennot ovat nyt tosi edullisia, joten tänne tekee helposti viikonloppumatkan ja lämmöllä suosittelen nyt lyhyitäkin reissuja, Lappi ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat nyt kipeästi turisteja.

 

 

 

 

Mulla on ollut koko päivän sellainen vähän melankolinen sunnuntaiolo. Oon käsitellyt viime aikoina mielessäni ihan valtavasti menneisyyttä ja siihen liittyviä vaikeita asioita ja jotenkin tällainen rauhallinen sunnuntai ja kirpeä syysilma muistuttivat noista ajoista. Pitkään muuten inhosin sunnuntaipäiviä. Oli vaikea olla tekemättä mitään ja sietää tylsyyttä. Yhdessä elämänvaiheessa halusinkin aina tehdä sunnuntaisin töitä. Olin se kiva työkaveri joka otti aina muiden sunnuntaivuorot ja ihan aidosti nautin kun oli tekemistä koko päiväksi. Myöhemmin olen kyllä ihmetellyt että mikä ihme mua silloin riivasi, mutta silloin se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Eipähän tarvinnut katsella exää viikonloppuisin.

 

No, tästä postauksesta tuli nyt ihan tällainen höpöttelypostaus, mutta jotenkin viimeaikoina näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kaipaan itse blogeista enemmän sellaista aitoa tajunnanvirtaa kuin loppuun asti hiottuja pitkiä mestariteoksia. Tässä ei kirjoiteta kuitenkaan aikakauslehteä vaan edelleen sitä blogia. Toivon muutenkin että blogit alkavat taas heräillä henkiin Instagramin suursuosion jälkeen, pidemmistä teksteistä saa vaan niin paljon enemmän irti kuin Instan kiiltokuvista ja pienestä mietelauseesta sen alla. Vai mitä ootte mieltä?

 

 

 

 

Saan onneksi olla täällä vielä torstaihin asti. Lauantaina tulee meidän muuttokuorma (!!) joten pari päivää menee hotellissa tai ehkä veneellä.. En voi uskoa, että viikon päästä luultavasti nukutaan jo uudessa kodissa. Yläkerta on kai kokonaan valmis, keskikerroskin melkein, kunhan se keittiö joskus tulee. Niin ja ne vaatehuonekalusteet, mutta eipähän tarvii heti purkaa ihan kaikkia laatikoita. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu täysin valmiilta kun on päässyt sitä loputtomasta kipsipölystä ja rakennustelineistä eroon. Täällä ne ovat kyllä hyvin päässeet jo unohtumaankin.

 

Imen nyt joka solullani tätä energiaa jota ruska väreineen antaa ja lasken päiviä seuraavaan kertaan. Luonnon antama energia on kyllä ihmeellistä. Tänään hölkkäilin Kittilässä keskellä metsää ja pysähdyin vain hengittämään sitä raikasta ilmaa. Tiesitkö, että Suomen Lapissa on maailman puhtain ilma? Nyt vielä iltapalaa ja sauna, ihmeellinen sumu laskeutui koko tunturiin äsken. Tuntuu ihanan turvalliselta olla vain lämpimässä mökissä piilossa pimeältä.  Leppoisaa sunnuntain iltaa teille kaikille, ja hyvää oloa alkavaan viikkoon!

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment