Remonttistressi & selviytymiskeinot

 

Jos ollaan ihan rehellisiä, ei tekisi mieli kirjoittaa remontista enää sanaakaan. Jos voisin, sulkisin mielelläni silmät, lähtisin parin viikon aurinkolomalle ja avaisin ne remontista valmistuneen kodin edessä niin kuin jenkkisarjoissa konsanaan. Sen sijaan olen kuitenkin tottunut lilanväristen muuttolaatikoiden keskellä asumiseen ja hitaasti, mutta onneksi kuitenkin lopulta varmasti, eteneviin viimeisiin viikkoihin. Remonttistressi ja väsymys on meillä jokaisella jo aikamoista. Onneksi Miksun huone sentään on jo valmis, hän alkaa nimittäin olla kovin kyllästynyt siihen että joka aamu seitsemältä joku työmies tulee meille ja vanhempien illat kuluvat laatikoita purkaen, huonekaluja kasaten tai vaikka sähkö- tai putkimiestä auttaen. Jos sellaiset sattuvatkin vaikka olemaan paikalla. Omaan ihanaan huoneeseen pääsee onneksi pakoon kaaosta omiin leikkeihin.

 

Remontti on koetellut jaksamista, stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttä paljon enemmän kuin uskoinkaan. Vaikka tiesin, että tällainen olisi varmasti ihan kamalaa, on koko urakka tuntunut paljon pahemmalta kuin osasin kuvitella. Venyvät aikataulut, sotku ja epäjärjestys, hukassa olevat tavarat ja loputon työ. Sen verran suuri koettelemus, että valmistumisesta ei osaakaan enää olla siinä silmänräpäyksessä iloinen. Niin kuin silloin kun tuli iskän kanssa vietetyltä kesälomalta kotiin ja äiti oli yllärinä tapetoinut huoneeni uudestaan juuri sellaiseksi kuin halusin, ostanut ja kasannut uudet huonekalut ja vaihtanut järjestystä. Muistan muuten edelleen miten ihanalta se tuntui, ja kuinka fiilistelin yllätyksenä tehtyä suurta muutosta monta viikkoa. Äiti, jos ja kun luet tätä, se on yksi mun ihanimpia muistoja nuoruusvuosilta. Nyt muutoksen ja valmistumisen sisäistää vähitellen. Miten te olette muuten pitäneet pään kasassa remontin keskellä?

 

 

 

Itse olen pyrkinyt kynsin hampain pitämään kiinni rutiineista. Noudatan nyt yhdeksättä viikkoa treeniohjelmaa, josta en ole lipsunut kertaakaan. Laadin itselleni vähän tarkemman ruokavalion ja syön sen mukaan (toki vähän soveltaen sillä vietimme pari viikkoa ilman keittiötä), sillä rempan keskellä tulisi helposti muuten sorruttua huonoihin vaihtoehtoihin. Vaikka joskus olisikin niin ihana tilata se pizza ja kokis, sen jälkeen olo ei ole kuitenkaan hyvä. Sillä, että huolehdin näin itsestäni ja hyvinvoinnistani, pidän yllä myös hyvää energiatasoa ja tasaista mielialaa. Ne ovat ainakin itselleni avaintekijöitä siinä, miten jaksan tällaisia poikkeusolosuhteita. Vähän kuin koronakeväänä. Poikkeuksellisina aikoina niistä samoina toistuvista asioista tiukasti kiinnipitäminen auttaa selviämään hankalistakin päivistä.

 

Jotenkin sen kevään jälkeen ei olisi millään halunnut tällaista poikkeuksellista (remppakorona)syksyä, mutta sovitaanko että ensi vuosi on sitten paras ikinä?

 

 

Enää en ajattele, että sitten kahden viikon päästä tämä on valmis. Se on valmis sitten kun se on valmis. Kysymykset ”Alkaako teillä olla kaikki jo valmista siellä? Milloin teidän remppa on valmis? Miten remontti etenee?” alkavat ärsyttää vaikka niillä vain hyvää tarkoitetaankin. Vaikka jokainen päivä ollaankin aina pidemmällä, tuntuu että aina tulee joku ärsyttävä yllätys ja hidaste. Nyt kun kaikki on enää sitä viimeistelyä ja kasausta vailla, alkaa sotku ja epäjärjestys ärsyttää paljon enemmän. Paras keino olisi vain lähteä kotoa, kuten eilen teimme ja olimme illan lätkämatsissa. Toisaalta taas sen jälkeen laatikot ja sotkut kyllä taas odottavat siellä, mutta välillä tuntuu niin turhauttavalta siivota ja järjestellä mitään kun taas tulee joku asentaja tai työmies ja järjestys menee kokonaan uusiksi. Rempan keskellä asuminen on ihan paskinta ikinä. Eilen sain illalla kunnon hermoromahduksen kun tuntui ettei mikään etene ja vastoinkäymisiä sen kun tulee vastoinkäymisten perään.

 

Yleensä juuri silloin, kun usko meinaa loppua ja epätoivo valtaa mielen ja sähkömies on todellakin kadonnut kuin maan nielemänä, ne hommat kuitenkin sitten etenevät. Aina on se yksi päivä, jolloin tapahtuu ihan hurjasti kaikkea ja sitä miettii, että wau, ihan kohta tää on valmis. En millään haluaisi valittaa, en haluaisi ärsyyntyä enkä tuskastua mutta sille on annettava lupa ja aikaa. Vaikka kyse onkin enää ihan pikkuasioista, kaikki kotiin ja arjen sujuvuuteen liittyvät asiat ovat ihan hurjan tärkeitä sen oman jaksamisen keskellä. Niiden merkitystä ei normaalisti edes ymmärrä, mutta vähän kuin terveyteen liittyvissä asioissakin, vasta kun jotain otetaan pois, osaa sitä arvostaa ja kaivata.

 

Tiivistettynä kaiken ärsytyksen ja kyllästymisen keskellä, rempasta selviää kuitenkin parhaiten tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea muuta, joka vie ajatukset muualle. Viikko Lapissa teki ihmeitä. Oli ihan mahtavaa päästä tekemään ruokaa omilla astioilla kunnon keittiössä pitkästä aikaa ja siellä todella unohdin remontin. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauas, lähde lähelle. Ihan jo pelkkä kaupungilla pyöriminen, lenkki, treeni tai vaikka hidas ruokakauppareissukin tekevät ihmeitä mielelle. Minimoi kaikki muut ärsyttävät asiat jos pystyt, pidä itsestäsi huolta ja pidä rutiineista kiinni. Syö hyvin (nälkäisenä ärsyttää kaikki kahta kauheammin) ja jos et asu remontin keskellä, älä mene työmaalle jos on huono päivä tai vaarana, että hyvä päivä menee pilalle. Tuplaa mielessäsi aikataulu ja asennoidu siihen, ettei mikään pidä. Rempatessa kannattaa olla mieluummin vähän pessimisti, ei putoa sitten niin korkeelta koska AINA tulee jotain. Uskon, että jokainen tarvitsee elämässään vähintään yhden remppakokemuksen. Osaa sitten arvostaa sitä, mitä on ja kasvattaa se ainakin kärsivällisyyttä. Tsemppiä muillekin remontoijille, valmistuihan se Iisakin kirkkokin.

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
,
4 Comments
  • Avatar
    Miits
    Posted at 12:47h, 08 lokakuu Vastaa

    Nimenomaan aina kannattaa varautua pahimpaan rempassa, voi sitten yllättyä positiivisesti jos kaikki ei menekkään ihan päin sanonko mitä (hyvin usein siis kuitenkin menee).

    Paras vinkki on se, että ottaa remppa ajalta koko ajan kuvia, koska silloin kun tulee se tunne (eli about joka päivä), että mistään ei tuu mitään ja täällä ei tapahdu yhtään mitään, voi palata vanhoihin kuviin ja huomata miten paljon sitä oikeasti onkin jo saatu aikaan.

    Kyllä se siitä vielä, fiilistelet vaan miten ihania joulujuttuja saat kohta uuteen kotiin laittaa… :)

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 13:23h, 08 lokakuu Vastaa

      <3 <3 <3

      ajattelen melkein joka päivä sitä teidän sänkyä eteisessä.. :D

  • Avatar
    E.M.
    Posted at 13:44h, 08 lokakuu Vastaa

    Se on just tuollaista kuin kirjoitit. Meillä oli talonrakennus, joka kesti ja kesti. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi olla valmista, ärsytti ihan suunnattomasti se homma, kun joka paikan joutui siivoamaan ja usein vielä muutamaan kertaan. Sitten muuttokuorma ja loputtomat muuttolaatikot, huoh… se homma, että saat tavarat A paikkaan B, vaatii ensin tavaroiden C siirtämisen paikkaan X tai jonkun huonekalun kokoamisen. Jos nyt jotain positiivista oppia tästä on saanut, niin keskeneräisyyden sietämistä ja kärsivällisyyttä. Viiden vuoden päästä meillä on jo varmaan ihan kiva pihakin valmiina ja siinä vaiheessa taaksepäin katsoessa tuntuu ehkä, että vuodet ovat menneet nopeasti niinkuin ne aina menee.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 14:12h, 08 lokakuu Vastaa

      Ai jumal… se on just tota!!

      Ja hahah, ihan paras toi ”viiden vuoden päästä meillä on jo varmaan ihan kiva piha..” Todellakin, mäkin mietin ensin että ens kesänä laitetaan sit piha ja terassi kuntoon mut v*tut, en jaksa :D Ehkä seuraavana.

Post A Comment