Pohjoinen paratiisi

 

Pohjoista kokemusta on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy vain kokea. Metsässä painava hiljaisuus, jonka rikkovat vain ladulla suhisevat sukset. Nokipannukahvin ja savusaunan tuoksu, jäisen avannon hyytävän järviveden tuntu, takkatulen lämmössä sulavat jäiset ja kipristelevät varpaat. Luonnossa tyhjenevän mielen tuntee koko kehossa. Pohjoisessa kohtaa itsensä ilman kiirettä ja voi kohdata jotain sellaista, joka on jäänyt aina arjen kiireen jalkoihin. Lumen keskellä viihtyvät eläimet ovat muistutus luonnon hyvyydestä ja yöllä taivaalla tanssivat revontulet todistavat, että pohjoisessa on todella taikaa.

 


Huomenta tunturista!
 Oikein hämärää huomenta, unohdan joka vuosi mitä kaamos on. Takassa palaa tuli, käsissä on (poro)mukillinen kahvia ja ulkona on huonosta lumitilanteestakin huolimatta lunta. Viime vuonna tähän aikaan oli ennätyslumen vuosi, mittaushistorian aikana Lapissa ei ole ollut koskaan niin paljon lunta. Nyt pieni hanki tuntuu sen takia jotenkin vieläkin pienemmältä, mutta saamme kuitenkin onneksemme nauttia valkoisesta maasta. Ja on täällä pieni pätkä hiihtolatuakin auki. Lappi on todellinen pohjoinen paratiisi, ja joku taika täällä oikeasti on. Aika ja kiire pysähtyvät, hiljaisuuden voi kuulla ja maailman puhtain ilma tuntuu ja tuoksuukin erilaiselta kuin etelässä. Kaikki parhaimmat ideani ja ajatukseni ovat syntyneet Lapissa.

 

Lensimme keskiviikkoiltana tänne mökille pakoon Helsingin synkkyyttä ja kiirettä. Ivalon kautta pompulla, vain siksi että lentäminen on ihanaa. Olisi ollut suoriakin lentoja, mutta aikataulullisesti tuo välilaskullinen oli paras ja meitä ei ainakaan yhtään harmittanut istua tuntia pidempään koneessa. Mökille saapuessa saapui myös rauha. Täällä on turvallista olla, me ei nähdä ketään ja sisällä käydään oikeastaan vain ruokakaupassa. Kaikki aktiviteetit ovat ulkona ja tähän aikaan joulukuusta tunturi on niin hiljainen, ettei kontakteja synny toisin kuin kotona. Lasten harrastustoiminta meni loppuvuodeksi tauolle rajoitusten takia ja vilkas Miksu ensipettymyksensä jälkeen on niin innoissaan, kun pääsee täällä liikkumaan oikein sydämensä kyllyydestä ulkona.

 

Eilen avasin hiihtokauden kympin pertsalenkillä. Pidemmät ladut ovat vielä kiinni, sillä lunta ei ole viime vuoden ennätysmääriä. Kauden ekoilla lenkeillä ei malta kuunnella edes äänikirjaa, niin lumoavaa tuo metsän hiljaisuus on. Mökillä ei stressaa lainkaan kotitöistä ja mikään ei uuvuta samalla tavalla kuin kotona. Olin eilen niin täynnä energiaa että hilpaisin ladulta lounaan kautta vielä salille tekemään pitkän yläkroppatreenin. Leivoin, laitoin ruokaa ja vein Miksun pulkkamäkeen. Kävellessä lumi narskui jalkojen alla ja mietin vain, että täällä mä elän. Niin kuin pitäisikin. Haluaisin joskus vielä viettää kokonaisen talven Lapissa jos elämäntilanne sen sallisi. Ehkä vielä joskus.

 

Nyt nautin tästä viikosta ja Lapin taiasta joka solullani. Laitan joulua valmiiksi mahdollisimman paljon niin, että jouluna tänne tullessa on kaikki valmiina. Että voisi vain napata ne sukset varastosta ja lähteä metsään. Tänä vuonna ollaan tehty paljon enemmän töitä kuin aiemmin. Lomat on viivattu yli kalenterista ja kesälomakin meni remonttia stressatessa. Keho ja mieli kaipasivat tänne. Jouluna aion irtautua täysin työasioista ja pitää ihan oikeasti lomaa, nyt hoidetaan niitä täällä jatkuvasti etänä. Pitkästä aikaa tuntuu, että oikeasti tarvitseekin lomaa. Vaikka toki soisin loman paljon mieluummin koronahoitajille ja kaikille heille, jotka taistelevat päivittäin koronapandemiaa vastaan. Vaikka stressaakin, ei oma arkeni ole kuitenkaan lähellekään sitä. Voimia tähän erikoiseen loppuvuoteen, ihan kaikille ♥

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


Tags:
,
1 Comment
  • Avatar
    Maria
    Posted at 11:40h, 04 joulukuu Vastaa

    Lappi ❤️

    Kuulostaa ihanalta, nauttikaa 😘

Post A Comment