Lapin taika

 

Täällä ei tarvita sanoja. Puiden takaa avautuva maisema kutsuu osaksi rauhaa ja loputonta hiljaisuutta, jota kukaan toinen ei ole kuulemassa. Tämä hetki on vain sinun. Luonnossa on huumaavan hiljaista. Yhtäkkiä huomaat kuulevasi ne pienetkin äänet. Kevyen pakkaslumen putoaminen naavaisilta oksilta. Lähes jo jäätyneen, sitkeän tunturipuron solina. Jalkojen alla narskuva lumi.

 

Arki täyttyy melulla ja melu tuntuu lisääntyvän koko ajan. Olemme jo niin tottuneita arjen ääniin ja jatkuvaan hälinään, että hiljaisuutta on jo hankala sietää. Käsi hapuilee puhelinta, musiikki laitetaan soimaan heti aamusta. Pohjoisen hiljaisuudessa nämä unohtuvat. Se kutsuu rauhoittumaan.

 

 

 

Haluamme elämäämme muutosta. Se kertoo siitä, ettei arki ole syystä tai toisesta sellaista kuin sen ehkä toivoisi olevan. Muutoksessa vaikeinta on sen aloittaminen. Se vaatiikin usein pysähtymistä. Täällä siihen on mahdollisuus. Lapin taianomaisessa hiljaisuudessa on helppo olla. Ei tarvitse olla varuillaan ja miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pohjoisessa alkaa uskoa itseensä ja elämään uudelleen. Mikään ei tunnu enää mahdottomalta. Pitkään piilossa olleet toiveet ja haaveet nousevat pintaan. Yhtäkkiä niihin uskaltaa vastata.

 

Avaimet muutokseen ovatkin jo käsissäsi. Sen huomaa, kun arjen kiireet ja harteille juurtunut taakka putoaa matkalla tänne maailman laidalle.

 

 

Kun vetää keuhkot täyteen maailman puhtainta ilmaa, se puhdistaa samalla kehon ja mielen. Luonnossa tuntee hengittävänsä samaa puhdasta ilmaa yhdessä siellä asuvien eläinten kanssa. Hetki tuntuu ikuisuudelta, keho ja mieli ovat täynnä taikaa. Ilma virkistää, puhdistaa jokaisen solun. Sitä on tarjolla silmänkantamattomiin. Ilma täällä Lapissa on tutkitusti maailman puhtainta. Siitä todisteena ovat puissa roikkuvat lupot ja naavat. Muoniossa, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, aivan tässä vieressä, on mittausten mukaan kaikkein puhtain ilma.

 

Sen tuntee. Ja sen tunteen haluaisi mukaan kotiinkin. Luonnon omaa detoxia.

 

 

Kiire ja kehon kireydet jäävät metsään. Järven jään alle, hiihtoladulle, tunturin laelle. Pakkasen purema rentouttaa ja saa onnenkyyneleet silmiin. Kovalla pakkasella aivot erehtyvät luulemaan kylmää kivuksi, tiesitkö? Sen takia hiihtoladulla poskille vierivät kyyneleet. Onnenkyyneleitä, niin uskon. Luontoon ovat jääneet monet kiukut ja kirosanat.

 

Ihmisellä on noin 70 000 ajatusta päivittäin. Arjen ajatukset toistavat itseään, kiire ei anna tilaa inspiraatiolle. Uudelle ei ole tilaa, hyväkin alku hukkuu arjen toistuviin haasteisiin. Mieli aiheuttaa itse itselleen stressiä. Pohjoisen taika tyhjentää mielen. Se taakka harteilta putoaa, tilaa vapautuu uusille ajatuksille. Uusille ideoille, uusille aluille. Muutos tuntuu taas mahdolliselta. Luonnossa on tilaa tarkastella itseään ja elämää vähän kauempaa. Rauhassa.

 

Uusia näkökulmia. Uusia alkuja. Muutoksia. Pakkanen saa ilman kimaltelemaan. Tähtipölyä. Se antaa viimeisen silauksen itseensä uskomiselle. Vielä kerran keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Anna tunteiden tulla ja mennä. Hyväksy, mutta älä jää niihin kiinni. Luonnossa liikkuminen raivaa kuin itsestään tilaa positiivisemmille ajatuksille. Niitä ei tarvitse pakottaa. Pohjoisen rauha ottaa ne tyynesti mielessäsi vastaan.

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan Lapin lumoa. Se on taikaa, se on rauhaa, se on onnea. Se täytyy vain kokea.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


Tags:
,
1 Comment

Post A Comment