Jotain joogaa suurempaa

 

Kun oikein kovasti stressaa, tunnen takareisien kiristyvän. Ne tuntuvat siltä, kuin maastavetotreenistä olisi puolitoista vuorokautta. Sen on sanottu olevan juuri se aika, kun lihakset ovat kipeimmillään lihaskuntotreenistä. Muistan muuten vieläkin, kun joskus ehkä 14-vuotiaana ensimmäisen kerran harkkojen jälkeen jalat olivat niin kipeät, että vessanpöntölle istuminenkin oli hirveää. Nykyään kai jotenkin masokistisesti nautin lihaskivuista, tiedänhän että treeni on mennyt perille. Stressikireys toki muistuttaa vähän mavepäivän jälkeistä olotilaa, mutta ero on silti hyvästä vertauksestani huolimatta ihan huomattava.

 

Kun stressi iskee takareisiin, huomaan hakeutuvani downward facing dogiin. Koska joogaan kotona yleensä aina englanninkielisten videoiden avulla, meni hetki hiffata että käännös on tosiaan alaspäin katsova koira. Tarve päästä tuohon asentoon tulee ihan itsestään. Aivot tuntuvat huutavan, että nyt äkkiä niille takareisille venytystä ja kevyttä liikettä samalla rauhassa hengittäen. Aivot tajuavat pyytää joogaa, sillä ne ovat huomanneet sen auttavan stressiin. Ehkä kehoni ensimmäinen keino pyytää joogaa on kiristää takareidet viulunkieliksi ja sitä kautta muistuttaa, että nyt Mirva tee jotain tälle onnettomalle kehonhuoltotilanteelle.

 

 

Lapsuuden ja nuoruuden cheerleading-harrastuksen ansiosta olen ollut aina melko liikkuva. Nyt kuitenkin kun fitness on vienyt mennessään ja painoja on nosteltu enemmän kuin koskaan, keho on todella kireä. Liikkuvuus kärsii voimaharjoittelusta ellei kehonhuoltoon panosta kunnolla. Myönnän, en ole panostanut. En kunnolla, enkä oikeastaan ollenkaan. Lapissa rullailin jalkoja ehkä kahdesti kyytiä odotellessa ja syksyllä kävin jopa kaksi kertaa hierojalla. Ei näin. 

 

Onneksi on äiti. Äiti, joka antoi joululahjaksi joogaa. Kiitos äiti. Siinä missä ennen kävin hyvin usein puolentoistatunnin joogatunneilla, oli jooga jäänyt pitkäksi aikaa vain kotiin. Ja kotonahan on kaksikymmentä muuta asiaa ennen sitä joogaa. Vielä vuosi sitten joogasin kotona aamuisin ihan säännöllisesti. Ja kun sitten hullaannuin voimaharjoittelusta, iski korona ja vaikka luulisi että korona-aikana on oikeasti aikaa joogata kotona, huomasin että joogaan kotona ehkä kerran (kahdessa) kuussa jos niitä aamuisia alaspäinkatsoviakoiria stressireisien hoitoon ei lasketa.

 

No, eilen lähdin kuitenkin joogaan. Varasin tunnin ja sain siskon mukaan. Roosa ei ole oikea siskoni, mutta koska minulla ei ole koskaan ollut siskoa eikä Roosallakaan ole ja olemme käytännössä olleet muutaman vuoden ajan sukua, hänestä tuli heti se sisko, joka minulta puuttui. Kävimme yhdessä rauhallisella hot jooga-tunnilla, joka oli aivan muuta kuin aiemmat joogakokemukseni. Olen pitänyt jokaisesta joogatunnista jolla olen ollut. Siitä 1h50min tulikuumasta bikramistakin, siis heti sen jälkeen kun se päättyi. Yleensä suosin tunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä, sillä haluan joogan olevan myös treeni.

 

Anteeksi, halusin. Kun löysin fitnessharrastuksestani tavoitteellisuuden tarpeeni täyttäjän, kaikki muu urheilu on maistunut tuhat kertaa paremmalta kuin koskaan ennen. Ylitän itseni ja rikon ennätykseni salilla, muualla ei enää tarvitse. Kun tavoitteet poistuivat enkä ajattele enää jokaista imurointia, joogaa tai kävelymatkaa kopiohuoneeseen liikuntasuorituksena, löydän niistä jotain enemmän kuin ennen. Minä olen ihminen joka tarvitsee haasteita ja tavoitteita ja suorituksia, mutta olen nyt tietoisesti rajannut ne kuntosalille ja työpaikalle.

 

 

Ohjattu joogatunti oli ihana. Lempeä, ajantajun kadottava, innostava ja kehoa huoltava. Hämmästyin, kuinka nopeasti se päättyi. Varasin heti uuden. Joogasalissa pääni tyhjeni tehokkaasti muusta maailmasta. Ei tarvinnut välittää miltä näytti, miltä kuulosti tai miten syvällä jaksoi asanassa olla. Kun olin koko viikon painiskellut stressin, muuttuneiden suunnitelmien ja ärsytyksen kanssa, joogatunnin jälkeen moni palanen loksahti kohdalleen. Siinä missä eilen räyhäsin vielä lounaalla fenkolista (nyt kuulostaa jo tyhmältä mutta se oli iso fenkolijuttu se..) jotain tuntui muuttuneen yhdessä joogatunnissa.

 

En ollut uskoa silmiäni – tänään eräs mieshenkilö päätti sitten ajaa autoni peiliä päin joka tietysti hajosi –  kun totesin hymyillen siinä kadulla tapahtuneen jälkeen, et ”no onneks se oli vaan peili, sen saa kyllä korjattua”. Minä, joka eilen räyhäsin fenkolista lounasravintolassa ja työmatkalla haukuin vielä miesparan puhelimessa siitä syystä ettei auton bluetooth yhdistänyt audioon vaan pelkkään puhelimeen. Jooga vaikutti muutenkin kuin tukkimalla nenäni. Ei koronaa, vain kuona-aineiden liikkeellelähdöstä aiheutuva reaktio.

 

Koko se viikon ärtymys oli tiessään. Tilalla on rauha. Keho tuntuu olevan oikealla paikallaan, paha energia purkautuu pois, eikä jää mieleen ärsyttämään ja keräämään sitä möykkyä, joka sitten pikkuasiasta purkautuu aivan väärään kohteeseen. Että varaa se joogatunti. Juuri silloin, kun kalenterissa tuntuu olevan vähiten tilaa sille. Muistutan vielä kerran, varaa se joogatunti. Saat jotain joogaa suurempaa.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on paljon enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Monipuoliset ruokaohjeet inspiroivat jatkamaan jatkossakin terveellistä ja kevyttä elämää.


Tags:
No Comments

Post A Comment