Hyvästi self-help!

 

Jos kirjoitan raskausajasta, tuntuu että siitä olisi ikuisuus. En oikein osaa enää osallistua vauva- ja odotuskeskusteluihin, kun omasta raskaudesta on seitsemän vuotta ja vaikka tuo maailman luonnollisin ajanjakso onkin ollut samanlainen aina, tuntuu moni asia ja ohjeistus silti muuttuneen näinkin lyhyessä ajassa kuin seitsemässä vuodessa. No, tämä postaus ei liity kyllä millään tavalla raskauteen, mutta jatketaan.

 

Innostuin nimittäin raskausaikana erilaisista superfoodeista, sillä ne olivat ainoa tapa hillitä elämäni pysäyttänyttä pahoinvointia. Samalla aloin innostua hyvinvoinnista muutenkin, koska viimeistään raskausaikana totesin että hyvinvointi on muuten paljon siistimpää kun pahoinvointi ja kun näen vähän vaivaa oman hyvinvointini eteen, oloni on entiseen verrattuna uskomaton. Eikä vain olo, sillä hyvinvointi näkyy koko kehossa, ihossa, mielessä ja sitä kautta heijastuu kaikkiin ihmissuhteisiini.

 

 

Siinä hyvinvointiin vähitellen hurahtaessani löysin myös self help-kirjat, jotka olivat ihana piristävä vaihtoehto paksuille koulukirjoille. Macajauheiden, mehiläisen siitepölyn ja levältä tuoksuvan viherjuoman aikaansaamassa kuplassani tartuin kirjaan. Tartuin toiseen kirjaan. Kolmanteen. Syytin kiirettä siitä, etten saanut luettua kirjoja koskaan loppuun. Ne lojuivat ensin pöydällä, sitten kaapissa ja sitten tv-tasoilla joista ne lopulta viime kesänä muuton yhteydessä heitin roskiin. Silloinkaan en vielä ymmärtänyt, miksi ne jäivät aina lukematta. Vaikka bloggaajat kuinka hehkuttivat niiden loistavuutta ja positiivista vaikutusta elämään. Koko self help -kirjallisuus tähtäsi onnellisuuteen. Onnellisuusprojekti oli ensimmäinen kirja, jonka ostin itselleni. Onnellisuusprojekti.

 

Kirjakaupassa kierrellessäni törmäsin teokseen ”Sadassa päivässä onnelliseksi” – Älä odota onnellisuutta, tee onnellisuussuunnitelma! Kyllähän minäkin olen korostanut että itse olemme vastuussa omasta elämästämme ja siitä, tekeekö se meistä onnellisia – tietyin poikkeuksin tietysti, mutta että onnellisuussuunnitelma. Onko mikään ihme, että sitä vähän uupuu ja väsyy kun onnelliseksi tulemiseen vaaditaan onnellisuussuunnitelma? Niin että nyt kun aloitan niin toukokuun viidentenä olen sitten onnellinen.

 

Ihan kaunis ajatus. Kai.

 

 

Ei se onni sieltä kuitenkaan tule. Ei sadan päivän suunnitelmalla eikä sadan vuodenkaan. Vaikka kirja kauniilta näyttikin ja on jotenkin sympaattista ajatella, että joku ihan oikeasti ostaa sen ja täyttää onnellisuussuunnitelmansa sen sivuille. No, ostinhan itsekin Onnellisuusprojektin.

 

Kaikki tässä elämässä tuntuu tähtäävän nykyään konkreettisiin tavoitteisiin. Että someakaan ei voi tehdä enää ilman tavoitteita. Vai niin. Minulta kysyttiin ravintovalmentajakoulutuksen päätteeksi, mikä tavoitteeni on? No tietysti auttaa muitakin oivaltamaan ruokavalion merkitys hyvinvoinnille ja elämään terveellisempää elämää. Se ei kuulemma ole kovin konkreettinen. En tiedä olenko sitten jotenkin pessimisti vai realisti vai kenties aivan yltiöoptimisti kun en aseta itselleni niitä konkreettisia tavoitteita. No ainakin monen mielestä varmasti tyhmä. Mutta kun kerran on suorittamalla suorittanut itsensä loppuun ja tajunnut, ettei se onni todella ole siellä niiden kaikkien saavutusten päässä, ei sitä jaksa enää olla niin tavoitekeskeinen.

 

 

Tavoitteet ovat toki hyvästä ja ilman niitä on vaikea päästä eteenpäin, mutta voiko onnellisuus olla kuitenkaan tavoite? Luonnollisesti kaikki tähtäävät onneen, onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Mutta että tavoitteilla. Asetetaan tähän nyt tällainen välitavoite, tänään olen positiivisempi kuin eilen. Mitäs kun päivä meneekin syystä tai toisesta pieleen ja illalla harmittaa niin hiton paljon enemmän kuin eilen eikä positiivisuudesta ole tietoakaan.

 

Tavoitekeskeisyyden sijaan kannattaisi keskittyä hetkikeskeisyyteen. Että jumankauta, juuri tässä hetkessä tässä keittiön saarekkeen äärellä läppäri Alibaban ja ninjapelin välissä aikakauslehtipinon päällä keikkuen saattaakin olla ihan onnellinen. Vaikka eilen kiukutti ja ärsytti niin maan p*rkeleesti vittuilevat ihmiset ja koronauutistulva ja maailmantilanne joka ei tunnu helpottavan sitten millään. Vaikka murehdin sydämeni sairaaksi ajatuksesta että koirallani on sydänvika vaikka hän on vasta kuusivuotias ja että isäni kuolemasta tuli lauantaina yksitoista vuotta enkä muistanut soittaa edes mammalle vaikka piti. Ja vaikka saareke muistuttaa päiväkotia ennen siivousaikaa ja töihinkin pitäisi kiitää eskarin kautta, voi olla ihan onnellinen. Just nyt. En ole sitä ehkä enää sillä hetkellä kun ajan Johanneksenpuiston kulmalle ja totean matkalla kuunneltuani lapseni toiveesta Lakon Aamuyön kolme kertaa putkeen, että jotain muutakin musaa olis mukava kuunnella ja ettei autoa saa mihinkään parkkiin ja että olis nyt vähän kiire ja pissahätä koska join taas liikaa kahvia kotona. Tai itseasiassa nyt kun ajattelen, olen aamuisin vähän kiukkuinen kun en edelleen siedä oikein hitautta mutta nuo hetket ovat niitä hetkiä joita tiedän ihan hirveästi kaipaavani sitten myöhemmin. Että ne tekevät minut niin valtavan onnelliseksi ja että Lakon Aamuyön sanoja tuskin osaa moni 31-vuotias nainen ulkoa, ainakin luulen niin.

 

 

Onnellisuus ei ole projekti. Se ei tarvitse suunnitelmaa. Sen löytää, kun pitää itsestään huolta, elää itsensä ja arvojensa näköistä ja mukaista elämää. Tekee asioita joista nauttii, eikä asioita joita mukaa pitäisi tehdä. Ja kun onnellisuus tulee, se viipyy hetken, kunnes tulee toinen tunne. Kiukku, väsy, turhautuminen, suru. Tai joku muu. Se laittaa helposti unohtamaan itsensä. Mutta juuri silloin kai todellista onnellisuutta mitataankin. Muistatko kaikesta tylsästäkin huolimatta, että olet oikeastaan ihan onnellinen juuri nyt? Onnellisuus kun antaa tilaa kaikille tunteille, epäonnistumisillekin. Unohda sen suorittaminen ja etsiminen, ja kirjoita oman elämäsi self-helppiä itse itsellesi.

 

Iloa uuteen viikkoon, toivottavasti tämä on meille hyvä <3

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

No Comments

Post A Comment