Tunturissa

 

Kun istahdin puolityhjään lentokoneeseen, tajusin unohtaneeni kuulokkeet kotiin. Kuulokkeet! Voi idiootti, olisitpa unohtanut melkein mitä tahansa muuta mutta että kuulokkeet. Miksi Apple poisti kuulokeliitännät puhelimista? Miksi aina mukana kulkevat AirPodit hajosivat ennen tänne lähtöä? Miksi aina mukanani kulkenut kuulokeliitäntäadapteri on juuri nyt kotona vaikka en koskaan sitä käytä ja se on kulkenut käsilaukussani jo kesästä 2019? Miksi muistin kuulokkeiden laturin mutta en niitä kuulokkeita? Viikon takia ei huvita ostaa satasen bluetooth-kuulokkeita mutta mielessä sekin kävi.

 

Treenaan aina kuulokkeet korvilla. Olen se tyyppi joka saattaa helposti jättää menemättä salille jos kuulokkeet ovat unohtuneet kotiin tai niistä on akku loppu, toki niitä hetkiä varten minulla on aina toiset kuulokkeet salikassissa ja kotisalilla bluetoothkaiutin. Hiihtäessä kuuntelen kirjaa. Osittain se johtuu siitä, että pitkät lenkit ovat kovin tylsiä omia ajatuksia kuunnellessa varsinkin jos hiihtopäiviä on useampi, mutta osittain myös siitä että kuulokkeisiin on ehkä maailman helpointa paeta. Ei tarvitse ajatella mitään, kun korviin kantautuu valmiiksi syötettyjä ajatuksia. Kuulostaa varmaan tutulta? Kuulostaahan?

 

Tulin kaikkien koronakyttääjien kauhuksi mökille. Kyllä, omalle mökille joka sattuu nyt olemaan siellä johon koronakyttääjien syyttävät sormet osoittavat. Olen ollut täällä kohta viikon ja tavannut tässä ajassa vähemmän ihmisiä kuin yhden päivän aikana Helsingissä. Hiihtolomaviikot ovat suosittuja ja toki se näkyy rinteissä, mutta iso hatunnosto kyllä kaikille – sääntöjä ihan oikeasti noudatetaan enkä ole nähnyt kaupassakaan ketään ilman maskia. Muualla en ole oikeastaan käynytkään, paitsi ravintolassa jossa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi seurue. Omiin silmiini todella fiksua toimintaa, eiköhän täällä olla opittu siitä vuoden takaisesta. Kaikki haluavat pitää hiihtokeskukset auki viimeiseen asti ja uskon että tällaisella käyttäytymisellä se on mahdollista.

 

 

Hiihtoladulla jouduin kohtaamaan sen ärsytykseni – ja ennen kaikkea ajatukseni. Halusin kuunnella mukaansatempaavaa kirjaa, niin etten edes huomaa tuttujen latumaisemien vilahtavan ohi. Halusin sulkea koko maailman pois mielestä ja uppoutua täysin toiseen todellisuuteen. Suksi ei ole pakkasella luistanut, mutta ajatukset kyllä. Välillä olen toistellut ääneen kiitos, kiitos, kiitos, välillä vaipunut melkein epätoivoon asti. Pariin tuntiin mahtuu aikamoisia tunteita. Koska ladulla on saanut olla ihan yksin, olen välillä halannut puuta ja välillä itkenyt kyyneleet poskilla toivoen, että ne olisivat vain aivojeni aikaansaannos, kun ne luulevat kovaa pakkasta kivuksi. Ja kun hengitän keuhkot täyteen sitä maailman puhtainta ilmaa, rauhallisella uloshengityksellä tajuan kuinka kyyneleeni ja elämä ylipäätään eivät olekaan aivojeni virheellistä tulkintaa vaan todellisuutta josta ei voikaan herätä.

 

Universumi jätti kuulokkeet kotiin, jotta minulla olisi edes se pari tuntia päivästä jolloin kohtaisin ajatukseni ja itseni keskellä maailman hiljaisinta metsää. Opin terapiasta, että vaikeat ajatukset on aina kohdattava. Jos siirrän tapaamista nyt, voin hetken aikaa valheellisesti paremmin, mutta kun vihdoin törmäämme – usein äkisti ja odottamatta kuten törmäykset yleensä tapahtuvat – on kaikki huomattavasti vaikeampaa ja ahdistavampaa. Vaikka tavallaan tämän tiesin, se oli silti niin hieno ja niin tärkeä neuvo. Siksi halusin jakaa sen teillekin, tuon pienen itsestäänselvän muistutuksen, jota noudattamalla välttyy todennäköisimmin niiltä synkimmiltä ajatuksilta.

 

Koronaväsymystä ja paljon muuta – meillä kaikilla on nyt huolta ja murhetta enemmän kuin tarpeeksi. Vältetään jooko syyttelyä ja sormella osoittelua ja yritetään kaikesta huolimatta voida mahdollisimman hyvin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Tags:
,
No Comments

Post A Comment