Ihan pian

 

Seuraava lause kuulostaa hassulta. Kesällä tuntee olevansa elossa. Ihan kuin ei tuntisi sitä sitten syksyllä tai talvella tai keväällä vai? Mutta tietäähän jokainen mitä se tarkoittaa. Kun aurinko polttaa ihoa ennennäkemättömällä tavalla ja hankolaisen sikakalliin laiturin puheensorina sekoittuu tuulessa mastoon hakkaavien narujen ääneen ja vähän hassusti sidotut köydet kiristyvät liikaa veneiden liikkuessa laiturissa ja se narina tavallaan ärsyttää mutta sitten ei kuitenkaan, onhan kesä ja tuulesta huolimatta lämmin ja iho tuoksuukin ihan ruskettuneelta. Mutta siinä ylihintaisessa pellavamekossa, joka muuten oli vain pakko ostaa koska sitä myytiin söpössä kojussa rannassa ja siinä kesävaatehuumassa unohti että niitä on jo kaksi eri väristä kaapissa käyttämättömänä, on tosiaan helpompaa tuntea oikein elävänsä pitkästä aikaa. Tätä samaa kaavaa ovat kesäni noudattaneet jo jonkin aikaa. Silloin on kivaa kun on lämmintä ja valoisaa.

 

Siitä huolimatta että kesällä olen suurimman osan tavoin kepein ja huolettomin, olen kuitenkin niitä kevään lapsia. Syntynyt kauheimman mahdollisen räntäsään aikana aikaisin aamulla, mutta kuitenkin keväällä. En tiedä johtuuko tästä se, että lähes joka vuosi elämäni tuntuu kaikkein jännittävimmältä juuri keväisin ja kaikki suuret muutokset ovat tapahtuneet nimenomaan keväällä. Kaikesta kurasta ja vaihtelevuudesta ja takatalvista ja vähän jopa ärsyttävän matalasta auringosta huolimatta keväässä on jotain taianomaista. Uusia alkuja, vaikka sanaparina uusi alku on vähän jopa ärsyttävä sekin. Mutta että vaikka rakastan talvea ja lunta ja välillä onnenkyynelehdin hiihtoladulla, tuo kevät esiin taas yhden valoisan ajan. Helpotuksen selätetystä pimeydestä ja toivon siitä, että kaikki on kohta taas kaunista ja vähän ihanampaa kuin minään muuna vuodenaikana.

 

Koska silloin kun kirsikkapuiden jälkeen kukkivat syreenit Kaivopuistossa, ei huonokaan päivä ole ihan niin huono.

 

 

Tänään alkoi uusi viikko ja uusi kuu. Juttelin kuusivuotiaani kanssa juuri siitä, että jos vuosi jaetaan neljään yhtä suureen osaan, on kevään osuus maalis-, huhti-, ja toukokuu. Voi onni, nyt on kevään ensimmäinen kuu. Helmikuu olikin tänä vuonna sellainen kuu, jonka olisi voinut jättää väliin koko kuun. Jos en olisi ollut siitä kolmea viikkoa pois kotoa, en tiedä missä nyt olisin. Nyt on kuitenkin aika kääntää taas uutta aukeamaa elämän kirjassa ja siirtyä vuodenajoista jännittävimpään. Tällaista tekstiä voi tuntua oudolta lukea juuri tänään kun kotimaahan on asetettu poikkeusolot, mutta on ehkä suurta viisautta ymmärtää, että elämä voi olla jännittävän kuplivaa ja uuden alun odottelua silloinkin, kun ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään yhtään missään. Kun lakkasi miettimästä että kyllä tämä nyt on mun vuosi ja mun elämäni kevät ja paras kesä ikinä ja uudistunein syksy koskaan saati maagisin talvi ever, voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

 

Ehkä elämäni kevät, ehkä jotain muuta. Mutta jokatapauksessa kevät. Ihan pian.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Tags:
No Comments

Post A Comment