Suuri treenivirhe

 

Itse täytyy näköjään oppia ensin kantapään kautta, että osaa sitten varoitella muita. Opetus yksi, älä treenaa leuanvetoja ja dippipunnerruksia saman treenin aikana jos et halua näännyttää itseäsi uuvuksiin. Opetus kaksi, älä haukkaa liian isoa palaa kerralla treeniohjelmaa suunnitellessa. Treenit ovat kulkeneet älyttömän hyvin loppukesästä asti ja vuodenvaihteessa tein mave- ja kyykkyennätyksiä ihan kevyesti. Odotin aina innolla uutta treenipäivää ja jaksoin käydä salilla säännöllisesti neljä kertaa viikossa. Oikeastaan ei voi sanoa edes että jaksoin, sillä kyse ei ollut millään lailla jaksamisesta vaan pikemminkin siitä, että sain käydä salilla.

 

No, koska neljä treeniä viikkoon meni kevyesti, voihan sitä uuteen ottaa viidennenkin kerran. Tässä tulee se isoin virhe. Ehkä joku (lue: lapseton ja työpaikkansa lähellä asuva) pystyykin handlata viisi treenikertaa viikossa, ehkä minäkin sitten kymmenen vuoden päästä, mutta nyt se oli liian iso pala kakkua. Miksi näin?

 

 

Kun ensimmäisen kerran jätin yhden treenin väliin koska en ehtinyt, treeniohjelma – ja ilmeisesti jokin aivojeni ohjelma samaten – meni ihan sekaisin. Seuraavan viikon treenejä suunnitellessa piti miettiä mitä tekee ja missä järjestyksessä (vaikka näillä asioilla ei oikeasti ole edes väliä ellei nyt tosissaan tähtää 1000% optimaaliseen kehitykseen joka ei todellakaan ole järkevää kenellekään jos ei oikeasti tosissaan treenaa esimerkiksi kisoja varten) ja tämä on se treenaajan suurin vihollinen. Pakko ja pakonomaiset ajatukset että täytyy nyt tehdä sitä ja tätä. Silloin koko hommasta häviää mielenkiinto. Koska treenaamisen pitäisi olla kivaa, ei pakkoa. Korjaan nyt tähän vielä etten todellakaan läheskään joka kerta riemusta kiljuen juokse salille tai odota aerobisia, mutta kun sen aika on, nautin siitä täysillä ja se on yksi parhaimmista tavoista viettää vapaa-aikaa mitä tiedän.

 

Onneksi olin kipuillut tämän asian kanssa jo muutama vuosi sitten, niin osasin heittää hanskat tiskiin ajoissa. Viisi treeniä viikossa oli liikaa. Muutin samantien ohjelmaa nelijakoiseksi ja nyt treenaan taas tyytyväisenä neljä kertaa viikossa sekä lisäksi saan rakastamaani aerobista liikuntaa tähän ohelle enemmän. En ihmettele, että moni kyllästyy etenkin painoilla treenaamiseen niin pian jos alku on liian raskasta. Aloittelijalle suosittelen ehdottomasti 2- tai 3-jakoista ohjelmaa jonka lisäksi voi tehdä sitten aerobista tai halutessaan vaikka hiittejä salilla jos sinne eksyy useammin. On paljon parempi jättää vähän varoja sinne treeniaikatauluunkin kuin vetää sunnuntai-iltana viikon viimeistä treeniä pakolla vain, että voi taas maanantaina jatkaa uutta treeniviikkoa. Palautuminen heikkenee ja motivaatio laskee. On siis huomattavasti kannattavampaa ja tehokkaampaa treenata mieluummin hieman vähemmän, mutta tehokkaasti. Ja kaikkein tärkeintä on, että itse tekemisestä nauttii. Silloin siitä tulee se kuuluisa rutiini ja elämäntapa.

 

 

Ja pakko tosiaan palata vielä tähän dippi-leuanveto -treeniin. Välillä on ihana haastaa itseään. Ja suosittelen lämpimästi aina toisinaan tekemäänkin niin. Ylitä itsesi, kokeile jotain ”ennätysrankkaa” yhdistelmää tai painoja. Mutta älä tee sitä välttämättä ihan joka viikko. Vaikka painoja pystyykin monessa eri treenissä säännöllisesti harjoittelemalla lisätä usein, jossain vaiheessa kehitys alkaa kuitenkin hidastua. Nämä ovat juuri niitä kriittisiä hetkiä, jolloin mielenkiinto harrastusta kohtaan on koetuksella. Dipit ja leuanvedot olivat mielenkiintoinen superrankka liikepari ja kyllä muuten tuntuu kehossa edelleen. Jälkeenpäin ajateltuna tekee kuitenkin mieli koittaa uudelleenkin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


Tags:
,
1 Comment
  • Jasmin
    Posted at 05:24h, 04 maaliskuun Vastaa

    Hei! Haastan sinut hymy huulille – haasteeseen mukaan! ☀️ Hymy huulille – haasteen idea on kommentoida muiden bloggaajien postauksia tai kehua blogia.

    Toivottavasti otat haasteen vastaan!

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

Post A Comment