32

 

Olen syntynyt aikaisin perjantaiaamuna. Mikä ajoitus! Pidänhän aikaisista aamuista ja olen maaanantaifanituksestani huolimatta aina valmis viikonloppuun. En ole ollut oikein koskaan mikään syntymäpäivien juhlija, mutta aina yhtä iloinen ja kiitollinen kaikista muistamisista. Ei olis tarvinnut, mutta silti maailman ihaninta kun niin teit. Elämäni parhaimman syntymäpäiväni olen viettänyt kaksi vuotta sitten Pariisissa. Mitäpä muuta sitä voi kolmekymppinen kaupunkilainen toivoa kuin perheensä ympärille lempikaupunkiinsa, luksushotellin ja span, neljä tuntia Louvressa ja illallisen Pariisin kattojen yllä. Sekin tuntui olevan jopa liikaa. Täyttäessäni 31 vuotta vietin karanteenipäivää numero 2 palattuani Yhdysvalloista Suomen poikkeusolojen keskelle, söin hyvää ruokaa ja ajattelin tämän olevan ikimuistoisin syntymäpäiväni, olivathan olot sentään todellakin poikkeukselliset ja tällaista tuskin koskaan tulisi olemaan. Vähänpä tiesin. 

 

Vuosi 31. syntymäpäivän ja 32. syntymäpäivän välillä on ollut, nätisti sanottuna, hirveä. Ehkä juuri siksi jaksan uskoa, että valoisat ajat ovat nyt edessä ja vaikka kuinka ihania syntymäpäiviä olenkin saanut viettää paljon ihanimmissa olosuhteissa, en palaisi yhteenkään ihanaan päivään takaisin. Kirjoitan tätä postausta nyt tyhjässä toimistossa, kun muut ovat jo lähteneet kotiin. Mietin hetken ostaisinko itselleni syntymäpäivän kunniaksi jotain tänään kallista tai avaisinko illalla kuplivan, mutta luulen että pärjään ihan näinkin. Äiti yllätti aamulla ihanalla lahjalla ja kukilla, sain kokouksessa kakkua ja kaikesta katastrofaalisesta huolimatta juuri tässä ja nyt on ihan hyvä olla. On itse asiassa aika kiva juhlia kolmeakymmentäkahta ihan pienillä jutuilla pitkin viikkoa.

 

Laittaa töihin kimaltavat kengät juuri silloin, kun maassa vallitseva sää on se vuoden huonoin. Ostaa hetken mielijohteesta ihan mitä tahansa kun ei ostanut itselleen synttärilahjaa. Suunnitella viikonloppubrunssia ystävän kanssa synttäribileiden sijaan ja vedota kaikesta tylsästä kieltäytymiseen sillä, että mulla on tällä viikolla synttärit. Olla nyt hurjan onnellinen siitä, että kaikesta tylsästäkin huolimatta elämä voi olla kuitenkin yhtä juhlaa. Eivät kaikki juhlat onnistu alusta loppuun, mutta sellaisiahan ne parhaimmat juhlat juuri ovatkin.

 

 

Ja sellaisen jäljen haluaisin itsestäni tänne jättääkin. Vaikka vuodet pyyhkiytyvätkin mielestämme pois kuin kuvan rantahiekka konsanaan, toivon jättäväni tänne jotain pysyvää, jotain jälkiä kepeän huolettomasta elämänasenteesta. Kuinka elämä voi tosiaan olla yhtä juhlaa, eikä siihen juhlaan tarvitse mitään erityistä syytä. Toisten piti vain elää kolmekymmentäkaksi vuotta sen tajutakseen.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Tags:
No Comments

Post A Comment