(Liiallisen) hyvän olon iltapäivä

 

Tapahtui eilen: Sovimme ystäväni kanssa treenitreffit kotisalille. Lähtökohtaisesti urheilen aina mieluiten yksin, mutta treenikavereille on kyllä paikkansa. Eilen ainakin oli. Ensin kävin sunnuntaikävelyllä. Eihän ole sunnuntaita ilman kävelylenkkejä. Sitten Miksu lähti lätkätreeneihin ja Roosan kanssa saatiin rauhassa tehdä tunti yläkroppaa bestishuumorin ja naurun säestämänä. Laitettiin vielä sauna päälle, otettiin treenin jälkeen kunnon löylyt ja hilpaistiin lumihangen peittämän pihan läpi avantoon. Avannon jälkeen takaisin saunan lauteille, jossa tehtiin vielä kuivakuppausta (eli alipainehierontaa silikonisilla imukupeilla, best) greippivettä siemaillen. Olo oli niin energinen, että bookkasin paikan vielä illan live stream yin-joogaan ja vedin 90 minuuttia matolla kuin huomaamatta. Nukuin kuin tukki ja heräsin aamulla taas puoli tuntia ennen herätyskelloa kuin uudestisyntyneenä aurinkoiseen maanantaiaamuun.

 

 

Olo kehossa on edelleen hyvä. Sopiva yhdistelmä treenin aiheuttamaa lihasjumia ja joogan tuomaa rentoutta. Sellainen, että lisää näitä. Vaikka lähtökohtaisesti hyvinvointi onkin jo itselleni jopa itsestäänselvyys ja elämäntapani kaikin puolin terveellinen, instagramtarinaan päivästäni höpötellessä tuli olo, että mitä hittoa Mirva sä oikein esität. Treeniä, avantoa, joogaa, hierontaa ja greippivettä. Tuntui, että siinä oli jotain liikaa. Hyvinvointihuijarisyndrooma. Vaikka rakastin kaikkea mitä tein eikä mikään tuntunut pakolta vaan silkalta nautinnolta ja halusin tehdä kaikkea tuota arjessani enemmän ja enemmän. Mietin mistä tämä voi johtua ja syytän osittain vallalla olevaa somekulttuuria. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten oli järjetön hyvinvointibuumi, nyt muotia on rentous ja se kuuluisa armollisuus. Ei kukaan halua enää kuulla luetteloa täydellisestä hyvinvointipäivästä kun pizza, kokis viinilasista ja rento maalausiltapäivä ovat paljon enemmän se juttu. Ja kuka muka haluaisi olla enää mikään hyvinvoinnin suorittaja, no ei kukaan.

Nautin kuitenkin niin paljon tuollaisesta yli-hyvinvointipäivästäni, että en aio myöskään peitellä sitä ja esittää, että olisin ollut kovin iloinen kun täydellisen iltapäivän päätteeksi lapseni tuli treeneistä ja toi äidille yllätyksenä mäkkärin luukulta tuplajuuston. No tuplajuusto oli hetkellisesti hyvää ja sopi toki plussakalorimaaliskuuhun, mutta hitto kun siitä tulee huono olo. Tuli eilenkin. En halua kenenkään suorittavan hyvinvointia, vaan haluan antaa esimerkin siitä, että terveellinen elämäntapa ei todellakaan ole mitään pakottamista tai ihanista asioista luopumista. Se on parhaimmillaan oikein hyvä ja stressitön tapa elää, ihan joka päivä. Jos liiallinen rentoilu ei ole sinunkaan juttusi, eihän sen tarvitse olla. Elämällään saa tehdä mitä haluaa, jännästi sen vain aina aika ajoin sitten unohtaa. Ehkä siellä joku muukin potee kanssani välillä huonoa omaatuntoa että on elänyt muka liian hyvin? Sarjassamme vain 2020-luvun ongelmia.


Tags:
2 Comments
  • Noora
    Posted at 17:02h, 23 maaliskuun Vastaa

    Tää on niin mua! Jos joku menee ihan liian hyvin niin joko hävettää – tai alan odottamaan, että nyt kyllä varmasti on joku mennyt pieleen! Ihmeellistä kuinka vaan mukamas koko aika pitäisi raataa ja somessa suurin piirtein päivitellä hampaat irveessä elämän realiteetteja ja kaikki on messissä. Kun sanot kuinka hyvin meni niin apua kun toi on vaan niin täynnä itseään. Ja kukaan ei ymmärrä että just silloin on täynnä elämää ja niin se kuuluisi ollakin!

    • mirvaannamarian
      Posted at 10:46h, 24 maaliskuun Vastaa

      I feel you, todellakin <3 :D

Post A Comment