Olipa kerran ja irti päästi

 

Palasin unelmieni kesään yhä uudelleen ja uudelleen. Oli iltoja, joista ajattelin pitkään, että ne olivat varmasti elämäni parhaita, eikä varmasti enää tulisi olemaan mitään yhtä hauskaa. Että siinä se nyt oli, mutta olipahan (silloin) ainakin hauskaa ja jäljelle jäi kasa hienoja muistoja.

Elin menneisyyttä ajatuksissani uudelleen ja uudelleen, enkä tajunnut että kyse oli siitä, että halusin vain pitää siitä kiinni siksi, että se tuntui turvalliselta.

Kynsin ja hampain.

 

 

Onneksi, oi onneksi, satuin olemaan paikalla kun uudet tuulet puhalsivat ja nappasivat mukaansa. Riepottelivat vähän sinne sun tänne, uuteen suuntaan. Eivät ne elämäni kesät jääneetkään siihen. Enhän lopulta tiedä oliko kyse siitä että sain tilalle jotain vielä parempaa, vai kyllästyinkö vain, mutta yhtäkkiä en alkanut enää elää noita entisen elämäni tähtihetkiä yhä uudelleen ja uudelleen. Jälkeenpäin tajusin eläneeni aivan liian pitkään menneisyydessä ja luultavasti vain siksi, että olin vain epävarma. Niin ja ehkä vähän masentunut, hukassa ja joskus onnetonkin. En uskaltanut antaa edes mahdollisuutta muutoksille, sillä ajattelin onnen olevan vain siellä, missä se oli ennenkin ollut.

En halunnut muuttaa mitään silloinkaan, kun kaikki oli jo muuttunut.

 

Nostalgia on ajoittain aika ihanaa, mutta kokemukseni mukaan siinä kannattaa rypeä vain hetki ja nostaa sen jälkee leuka pystyyn kohti tulevaa. Tulevaa kesää ajatellen onkin paljon lohduttavampaa ajatella mitä kaikkea ihanaa tuleva kesä voi tuoda tullessaan, kuin sitä mitä kaikkea ihanaa niissä edellisissä elämäni kesissä on ollut. Menneisyydessä eläminen on muutenkin vähän tunkkaista. Sitä aikaa emme saa takaisin ja miksi pitäisikään saada? Sen sijaan voimme tehdä uusia muistoja sellaisina ihmisinä, kuin nyt olemme. Niihin muistoihin on ilo palata aina silloin tällöin, mutta ei sinne kannata jäädä asumaan.

 

Pahimmillaan vain menettää hetkessä elämisen ilon eikä anna mahdollisuutta uusille seikkailuille. Entä jos ne parhaimmat asiat ovatkin vasta edessä, kunhan ne saavat mahdollisuuden? Ehkä nyt on aika ottaa riski ja luottaa, että kyllä se elämä vaan kantaa ja aina on täällä on joku, jolle tuleva kesä on se kesä. Eikä siinä mitään häviä, kaikki ne muistot säilyvät kyllä. Se, että viis vuotta sitten oli tosi kivaa, ei kai tarkoita  sitä ettei tänä vuonna voisi olla kivempaa.

 

Ehkä vielä joskus vielä mietit, mitä ihmeellistä siinä aiemmassa elämäsi kesässä muka oikein oli.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


No Comments

Post A Comment