Viime viikonloppuna valmistuneille

 

Muistan lakkiaispäiväni kuin eilisen. Kuinka kaikki meni yli odotusteni, sää oli totta vie kaunis kuin kesämorsian ja koko päivä oli aamusta oikeastaan seuraavaan aamuun aivan ihana. Minä ja rakkaat ystäväni saimme painaa valkolakit päähämme ja koulutie, jota olimme toisten kanssa kulkeneet jopa ensimmäisistä luokista saakka yhdessä, tuli vihdoin päätökseen. Päivä oli yhtä juhlaa.

 

Sunnuntaina nukuin pienessä dagen efterissä äidin takapihalla aurinkotuolissa, kunnes pikkuveljeni heitti päälleni kylmälaukullisen jääpaloja. Että siitäs sait juhlija, palaa todellisuuteen. Heti tämän jälkeen sain vielä sähköiskun pistorasiasta ja siinä puolitajuttomana itseäni keräillessä tajusin, että tässä sitä nyt jumalauta ollaan, menossa huomenna uuteen kesätyöpaikkaan eikä mistään muusta ole aavistustakaan. En palaa tuttuun ja turvalliseen kouluun enää koskaan, ystävät lähtevät kaikki eri suuntiin eikä kukaan oikein tunnu tietävän minne. Meistä ei oikein kukaan hakenut lukion jälkeen opiskelemaan, sillä olimme kaikki aivan totaalisen hukassa. Itse olin sähköiskun saanut ja hukassa.

 

Ja samassa hukassa olin vielä vuosia tuon lakkiaisviikonloppuni jälkeenkin.

 

 

Koko parikymppisyyteni voisi tiivistää kahteen sanaan. Nopeita päätöksiä. Saatoin muuttaa hetken mielijohteesta. Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä tiedän nyt missä ja miten haluan asua ja missä ja miten en halua asua.

Hain ja pääsin aikanaan ihan ex tempore kahteen eri korkeakouluun, joista toisessa jaksoin opiskella kokonaiset puoli vuotta, toisessa sentään käytännössä valmistumiseen asti (jonka jätin ihan omasta halustani tekemättä, sillä olin kerrankin viisas). Opiskelu kannattaa aina, mutta sanoisin nuoremmalle itselleni että mieti nyt hyvänen aika vielä mihin oikein haet ja kuten yläkouluikäisille aina lämpimästi suosittelen, mene lukioon jotta saat miettimisaikaa ja silti samalla sivistät itseäsi. Suoraan tiettyyn ammattiin valmistava koulutus, oli kyseessä sitten ammattikoulu, ammattikorkeakoulu tai yliopisto, rajaa tuollainen suora koulutus paljon vaihtoehtoja pois. Nyt lähtisin ennemmin haahuilemaan, etsimään ja sivistämään itseäni, mutta kuitenkin kouluun suoraan lukiosta.

Toki tienasin rahaa töissä enkä ole koskaan joutunut asumaan opiskelija-asunnoissa enkä kimppakämpissä enkä muutenkaan joutunut tinkimään asumismukavuudesta ja muustakaan, mutta.. Neuvo yksi: Menkää ihmiset kouluun. Moni asia on huomattavasti miellyttävämpää oppia kirjasta kuin kantapäästä.

 

 

Tätä seuraa neuvo kaksi: Älä elä elämääsi minkään kaavan mukaan. Ei ole olemassa oikeaa aikaa millekään. Koskaan ei ole oikea aika hankkia lapsia, vakiintua, erota, muuttaa, hankkia autoa ja koiria ja pihaa. Et koskaan ole sen enempää valmis. Joku, joka kokee olevansa täysin valmis miettii luultavasti nyt, että no toi ei kyllä tosiaan ole ollut koskaan valmis mihinkään jos se noin ajattelee. Sanotaanko vaikka niin, että ainoa asia johon olen kuvitellut olevani elämässäni valmis on ollut parisuhde, ja se on ollut myös asia johon en lopulta olisi ollut silloin valmis.

Neuvo kolme: Ole helvetin tarkka ihmissuhteistasi ja siitä, kenen kanssa aikaasi vietät.

 

 

Niin, niitä nopeita päätöksiä. Minun elämäni kaavassa tuli ensin lapsi, sitten kaikki muu kiva. Nyt kun se on monen mittapuulla valmis, olen sinänsä löytänyt itseni, mutta aivan eri tavalla kuin kuvittelin. Kun peruspalikat ovat ainakin näennäisesti kunnossa, tuntuu että tästähän elämä vasta alkaa. Lakkiaisviikonlopustani ja sähköiskustani on kolmetoista vuotta ja vasta nyt olen sitä mieltä, että tiedän edes suurinpiirtein, mitä haluan tehdä. On myös ihan kivaa että olen nyt kesällä seitsemän vuotta täyttävän lapsen äiti. Kumpikohan meistä on kasvanut näiden vuosien aikana enemmän, minä vai lapsi? Jos pystyt, hanki lapsia mieluummin nuorena. Ymmärrät sitten miksi.

 

Neuvo neljä: On siis ihan ok ettet tiedä mitä haluat tehdä. Ei tarvitse tietää. Silloin, etenkin silloin, kannattaa matkustaa mahdollisimman paljon. Maailmaa näkemällä oppii ymmärtämään itseään. Tajuaa, ettei maailma pyöri siinä omassa pienessä kuplassa etkä koskaan voi valloittaa sitä kokonaan. Maailmalla oppii eniten. Jos sinusta tuntuu ettet ole ollenkaan matkustaja, nimenomaan silloin. Matkusta.

 

 

Saa olla keskeneräinen, saa olla erilainen, saa kulkea ihan omia polkujaan. Seikkaile ja hyppää välillä rohkeasti tuntemattomaan. Nykyään mietin jos en oikein uskalla, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Jos se on jotain oikeasti pahaa, jätän väliin. Neuvo viisi: Mieti aina, mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Toimi sitten sen mukaan. Jos pahin skenaario on yhdenkin ihmissuhteen vaarantaminen, suosittelen harkitsemaan. Jos kysymyksessä on huonon ihmissuhteen vaarantaminen, suosittelen toimimaan.

Pääsin aikanaan huonosta parisuhteesta eroon siten, että entinen poikaystäväni kysyi minulta lähtiessäni viettämään iltaa ystävieni kanssa, että meinaanko ihan tosissani lähteä noin huoran näköisenä ulos. Vedin vielä korkeammat korot jalkaan ja vastasin kyllä. Seuraava keskustelumme oli, miten järjestelemme asuntokaupat. Neuvo kuusi: Elämälle kannattaa usein sanoa kyllä.

 

Valtavasti onnea kaikille valmistuneille ja koulutiensä päättäneille sekä heidän vanhemmilleen. Edessä on maailman suurin ja hienoin seikkailu ja loputon oppimisen matka, nimeltään Elämä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


Tags:
2 Comments
  • Avatar
    Kaisa
    Posted at 22:49h, 20 kesäkuu Vastaa

    Huhu, oletpa todella kuvottava nainen. Välillä kun tätä palstaa selaa niin ihmettelee että voitko oikeasti olla tosissasi näissä jutuissasi? Onneksi mies tajusi potkia sinut pihalle.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 13:37h, 21 kesäkuu Vastaa

      Kiva kun palaat yhä uudelleen seuraamaan mun elämää ja kommentoimaan aina yhtä ystävällisesti ;)

Post A Comment