Yhtenä iltana, paljon jos viiniä jois..

 

Yhtenä iltana, unohtaa pelkonsa vois

Yhtenä iltana, kuoleman pyörteestä pois

Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan

Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan

Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois

 

Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan

Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan

Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan..

Helle pysäytti elämäni hetkeksi. Toi eteen lasillisen jääkylmää limoncelloa ja heitti perjantai-iltapäivän terassireissulle. Yöllä löysimme itsemme istumasta valoisassa kesäyössä purjeveneen kannella, miettimässä, että kesä ja elämä on just tässä, just nyt. Vaikka arki ja rutiinit tekevät tietysti elämästä elämisen arvoisen, tulee onneksi eteen aina silloin tällöin niitä hetkiä, joihin on pakko tarttua ja pysähtyä. Tai pikemminkin hetkiä, jotka pysäyttävät. Lauantaina ystäväni hakivat minut kotoa saareen ja kuten kuvista näkyy, kesästadi tarjosi parastaan. Oltiin taas just tässä, just nyt. Nähtiin auringonlaskut (ja krhm, -nousut..), mihinkään ei ollut kiire.

 

Monellakin tavalla poikkeukselliset olosuhteet ovat iskeneet kohdalleni paitsi valtavan työtaakan, paljon epävarmuutta, huolta ja ihan uudenlaista stressiä. Näitä ei ole päässyt maailmalle pakoon kuten aiemmin. Ja kun palaset sitten vihdoin alkavat loksahdella taas kohdalleen ja elämä ja maailma tarjoavat parastaan, tuntuvat taakatkin kevyemmiltä kantaa.

 

Maailma ei ole koskaan valmis. Kun oli yli kaksikymmentä vuotta jahdannut onnellisuutta, ei kertaakaan todennut että on onnellinen. Mietin aikanaan pitkään, että vielä joskus kotonani on se päivä, jolloin kaikki on kohdallaan. Ei ole yhtään viikattavaa pyykkiä, ei yhtään repsottavaa listaa, ei sormenjälkiä peileissä. Ei vietäviä roskapusseja eikä korjattavia vaatteita. Sitä päivää en ole nähnyt, sitä päivää en tule koskaan näkemään. Sen sijaan yhtenä iltana voi vain tuntua siltä, että maailma se vain on yhtäkkiä kohdallaan.

Yleensä tunne tulee trooppisena kesäyönä ja asiaan saattaa vaikuttaa punaviini.

 

 

Mutta kokee sitä arjessakin. Joskus, jos on oikein kivaa ja sattuu olemaan oikein hyvällä tuulella. Tämä on yksi syy, miksi harrastan intohimoisesti liikuntaa. On ainakin useammin kivaa ja on useammin hyvällä tuulella.

 

Kuitenkin joskus, etenkin trooppisena kesäyönä, on enemmän kuin paikallaan unohtaa ne rutiinit. Laiturilla punaviinilasi kädessä tanssiessa ei tunne sitä ihmistä, joka kiirehtii treenin jälkeen sykemittari ranteessa juomaan palkkarin, ja lukee kymmeneltä kirjaa sängyssä eteerisen laventeliöljyn tuoksuisessa makuuhuoneessa. Nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta elävät tällä hetkellä täydellisessä tasapainossa.

Onneksi trooppiset kesäyöt ovat kuitenkin Suomessa melko harvinaista herkkua.

 

Kesä ja elämä, kaikessa yllätyksellisyydessään, rakastan teitä. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

No Comments

Post A Comment