Tämä kesä näin

 

Kun torstaina ajoimme Länsiväylältä läpi Kirkkonummen, Inkoon, Raaseporin ja Tammisaaren, oli innostukseni taso tuttua lapsuudesta. Se käsinkosketeltava riemu matkalla uimarannalle tai saareen. Sellainen sopivasti epätodellinen olo alkavasta lomasta, ehkä enemmänkin vanhempien alkavasta lomasta ja siitä, että saa kerrankin syödä tavanomaisesta poikkeavia herkkuja ja ainakin uida niin kauan, että sormet ja varpaat muistuttavat rusinaa ja huulet sitä vesiväriä, jota saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista.

 

 

Moni asia on tuntunut tänä kesänä tutulta lapsuudestani, mutta ehkä juuri siksi että olen käsitellyt paljon lapsuuttani ja menneitä vuosia viimeaikoina ajatuksissani, puheissani ja kirjoituksissanikin. Ehkä meillä on vihdoin rauha ja yhteinen sävel menneisyyden kanssa, ehkä..

Nykyisyyden kanssa meillä on ainakin tällä hetkellä hyvin yhteinen sävel ja juuri tässä lempeän lounatuulen viilentäessä kesäkuun iltapäivää, tunnen jotain sellaista rauhaa, jota en ole tuntenut pitkään aikaan.

 

Olavi Uusivirran laulaessa kuulokkeissani ollaanko tämä kesä näin, voin vain hymyillen vastata mielessäni – ollaan kuule just näin.

 

 

Myimme keväällä veneen ulkomaille. Maanantaina rakkaimpani tuli Hollannista uudella Hankoon. Rakastan tätä uutta. Vaikka asumme huomattavasti pienemmin, on fiilis kaikin puolin parempi kuin vanhassa. Ollaan täällä koko kesä. Voi onnellisuus. Olen saattanut toistella lausetta ”elämä on hyvää” jonkun toisen mielestä turhankin monta kertaa viime päivien aikana. Vihdoin energiat tuntuvat liikkuneen, planeetat loksahdelleet oikeille paikoilleen ja minä löytänyt sinne, minne kuulun. Vittumainen vuosi ei tunnu täällä yhtään niin vittumaiselta kuin Helsingissä.

 

Ristiriitaista. Rakastan Helsinkiä, se on ainoa kaupunki koskaan jota voin täydestä sydämestäni kutsua kotikaupungikseni, mutta en vain pysty olla siellä koko vuotta. Ehkä syksyn tullen kaupunki taas kutsuu, mutta nyt tuntuu, että täällä on huomattavasti helpompi hengittää.

 

Joka soluni nauttii tunteesta, kun ainoa muistettava aikataulu on tällä hetkellä illan rantasaunavuoro. Keholla menee hetki tottua ajatukseen, että nyt saa ihan oikeasti olla, mutta sielu tuntuu hyppivän ilmaan. Kiitos elämä, ollaan tämä kesä näin.


No Comments

Post A Comment