Lomalta paluu ja hirveä olo

 

Viime vuoden elokuusta aina toukokuuhun asti elin kovin kurinalaista treenaajan elämää. Kuulostaa näin kirjoitettuna pahalta, mutta itse nautin siitä ja arkeni on pakko olla rutiininomaista ja terveellistä jotta se sujuu ja pystyn keskittymään kaikkiin keskittymistä vaativiin asioihin täysillä. Lomia en juuri pitänyt, kiitos koronan, mutta ne mitä pidin, olivat lähinnä liikunnan täyttämiä sporttireissuja mökillä Lapissa. Noudatin orjallisesti saliohjelmaa, kevennysviikkoja ja täytin vapaapäivät aerobisella treenillä. Jaksoin, sillä söin ”oikein” eli minulle sopivalla tavalla.

Koska ruokavalion vaikutus hyvinvointiini ja jaksamiseeni oli niin valtava, opiskelin ravintovalmentajaksi. Mitä enemmän luin ja etsin tietoa ruokavalioasioista, ymmärsin kuinka valtava vaikutus sillä on ihan kaikkeen, aina solutasolta sinne arjen jaksamiseen asti.

 

 

Liikunta ja terveellisesti syöminen ovat minulle jo elämäntapa, mutta tiedän että välillä täytyy myös ottaa rennosti. Keho tarvitsee lepoa aktiivisesta liikunnasta, joten pidin koko kesän tietoisesti taukoa esimerkiksi säännöllisestä saliharjoittelusta. Sen sijaan juoksin, pyöräilin pitkiä lenkkejä ja kävelin paljon. Söin miten sattuu, mutta en silti mitä sattuu. Valkoinen sokeri ja kovat rasvat saavat aikaan edelleen huonon olon ja tiedän, etteivät ne tee keholleni hyvää. Osaan vältellä niitä jo luonnollisesti, vaikka silloin tällöin saatan napata karkkikiposta yhden jos toisenkin – ja aina muistan, ettei olisi kannattanut.

 

Koska vuosi oli monin puolin raskas ja stressaava, annoin itselleni luvan täydelliseen nollaukseen. En välittänyt tuon taivaallista vaikka lasissa olisi ollut joka ilta viiniä enkä pitänyt kiinni säännöllisestä ruokarytmistä. Söin kun oli nälkä, ja jätin syömättä jos ei ollut nälkä. Ajattelin olon olevan loman jälkeen aivan kamala, mutta olin kuitenkin väärässä.

 

Koko kesän ajan voin uskomattoman hyvin. Koska stressi oli tiessään, vatsa voi hyvin ja se näkyi ja tuntui koko kehossa.

 

 

Koska kesäajan elämäntyylini ei kuitenkaan ollut millään mittapuulla kovin kestävä ja heti kotiin palattuani aloin kuin automaattisesti palata kiinni rutiineihin, oli aika fiksata taas ruokavalio ja treenirytmi kuntoon.

Oletin jotain maagista muutosta päivässä ja tavallaan sen sainkin, mutta vähän erilaisen kuin kuvittelin.

 

Heti kotiinpaluun jälkeen, heitettyäni hyvästit rosee- ja skagenpainotteiselle dieetilleni, aloin voida huonosti. Vatsa oli turvonnut, ruoka ei maistunut ollenkaan ja iho näytti karmealta. Ja kun sanon että vatsani on turvonnut, se on oikeasti samankokoinen kuin raskaana ollessani.

 

 

Jos en olisi aikanaan lukenut niin paljon ruokavalioasioita, päättelisin ettei joku ruokavaliossani vain sovi minulle. Että voin huonosti näin ja että voin paljon paremmin jos otan illalla lasin kuivaa viiniä, joka muuten kuivattaa kehoa ja tästä syystä saa vatsan helposti näyttämään litteämmältä (huom. hetkellisesti!) ja olon hetkellisesti tuntumaan paremmalta. Tiesin onnekseni kuitenkin, että kyseessä on ihan puhdas stressireaktio arjen aloittamisesta. Vatsani on aina ollut todella herkkä, mutta noudattamalla oikeanlaista ruokavaliota olen saanut sen vallan mainioon tasapainoon. Nyt kun se tasapaino oli kesän aikana keikahtanut totaalisen epätasapainon puolelle, oli rutiineihin paluu isompi stressitekijä keholle kuin osasin kuvitellakaan.

 

Sen sijaan, että olisin palannut takaisin huonoihin tapoihin, jotka hetkellisesti kyllä toimivat ja kadottivat stressini, oli etsittävä ensiapu huonoon oloon ja jatkettava eteenpäin omalla tutulla ruokavaliolla. Tämä oli kuitenkin hyvä muistutus, jos olo muuttuu yhtäkkiä muutosten seurauksena huonoksi, älä heti säntää takaisin vanhaan. Keho vaatii aikaa totutella ja varsinkin jos sitä on ’myrkyttänyt’ kesän aikana, jo itse puhdistuminen ja huonoista, riippuvuuksia aiheuttavista ravintoaineista vieroittuminen voi olla sille pienoinen shokki.

 

 

ENSIAPU Pidin muutaman päivän pätkäpaastoa, eli illan viimeisen aterian ja seuraavan päivän ensimmäisen aterian välillä oli 12-16 tuntia. Söin aamiaiseksi kookosöljyllä terästettyjä smoothieita ja paistettuja kananmunia (tämä yhdistelmä on sopinut vatsalleni aina kun se on voinut huonosti) sekä otin muutaman päivän kuurin piihappogeeliä tukalaan oloon. Liikuin melko paljon ja nukuin pitkiä yöunia. Venyttelin aamuisin ja iltaisin hengittelin rauhallisesti laventelidiffuuserin raikastamaa ilmaa juuri ennen nukahtamista. Nyt kolmen päivän jälkeen olen taas oma itseni, iho on rauhoittunut ja vatsan palloturvotus kadonnut.

Uskomaton vaikutus, sillä mitä syön.

PS. Arjen aloituksen kunniaksi KAIKKI ravintovalmennukset (verkossa) ovat -30% alessa tämän viikon! Nappaa omasi NYT täältä!


Tags:
No Comments

Post A Comment