Lempeät hyvästit

 

Elokuun alkaessa moni asia oli vielä toisin. Kesäloma tuntui loputtomalta, Ranskan matkaan oli muka ikuisuus. Koulu ei alkaisi vielä lähes kahteen viikkoon ja auringon lämmin sävy vei vähitellen ajatukset siihen todellisuuteen, että elokuussa alkaisi arki, loppuisi kesä. Jatkuisi elämä, ei kuitenkaan siitä mihin se keväällä jäi vaan jostain edemmältä, polulta, jonka olemassaolosta en vielä kesän kynnyksellä edes tiennyt.

Elokuuhun mahtui paljon. Koulu alkoi, loma loppui, Ranskaan mentiin ja Ranskasta tultiin. Vähitellen aloitin opintoja yliopistolla, kihlauduinkin. On ollut poikkeuksellisen kylmää, mutta myös poikkeuksellisen kivaa. Elokuuhun mahtui myös yksi niistä päivistä, jonka luokittelen niiden parhaimpien päivien joukkoon, jotka tulen muistamaan aina.

En yleensä edes pidä elokuista. Ehkä siksi, että liitän elokuuhun sen katkeransuloisen kaipuun ja kesästä irtipäästämisen. Ja tiedostan liian hyvikn, että sen jälkeen alkaa eniten inhoamani vuodenaika. Haluaisin kuitenkin pitää syksystä, joten tänä vuonna otan tietoisesti uudenlaisen asenteen. Syksyn selviämissuunnitelmastani kirjoitan juhlallisesti huomenna, syyskuun ja virallisesti syksyn ensimmäisenä päivänä.

 

 

Tänään sanon silti lempeät hyvästit kesälle. Pakkaan sandaalit odottamaan lentoa aurinkoisille hiekkarannoille. Nostan neuleet alemmille hyllyille, niin että kirpeinä syyskuun aamuina saan ne helposti käsiini. Aamulla pukeduin vielä kukkamekkoon ja suihkaisin kaulalle ja ranteisiini kesätuoksua. Tuoksun välittömästi luomat kesämuistot lämmittivät, mekko ei. Toimistolla paleli varpaita, rakas ystävä puhui ensimmäisen kerran joulusta. Kesä oli pitkästä aikaa tosi ihana, mutta siitä on turha pitää väkisin kiinni. Mennyttä, mikä mennyttä. Mitä kaunein muistutus se olikaan elämän yllätyksellisyydestä ja siitä, että yhden umpisurkean kesän jälkeen voi seuraava ollakin ihan mieletön.

 

Nyt rohkeasti kohti uutta ja pimeää. Omaa syysahdistustani lievitän ainakin sillä, että muistutan itseäni viime vuoden tilanteesta tähän aikaan. Ei ollut rokotuksia, ei reissuja tiedossa, eikä itseasiassa edes omaa kotia johon illalla palata, lämpimistä kesämuistoista nyt puhumattakaan. Kiitos elämä ja universumi, kun toit ne takaisin.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Tags:
No Comments

Post A Comment