26 lokakuun 2021 Tauolla

Sen jälkeen kun naputtelin viimeisimmän kirjoitukseni aamuvarhaisella, siis sen jossa kerroin lopettavani – tai siis päättäneeni lopettaa – toistaiseksi tuon kakkostyöni ihan kokonaan, olin suorastaan ihan hullun helpottunut. Olo oli kevyt, jopa tyhjä. Päätös antoi elämääni taas uusia mahdollisuuksia ja tilaa sille, joka on ollut stressin takia jatkuvasti vähän taka-alalla. Luovuudelle. On tilaa antaa ajatusten ja ajan vain virrata.

En tiedä kuka hullu väittää, että on tilaa ja aikaa yhdistäessään yliopisto-opinnot, päivätyön ja äitiyden, mutta ainakin on paljon enemmän tilaa ja aikaa. 

En osannut heti kirjoittaa mitään uutta tekstiä. Pyörittelin päässäni hykerryttävää ajatusta siitä, ettei kukaan varsinaisesti kutsuisi minua enää somevaikuttajaksi tai ravintovalmentajaksi. Voisin vain kirjoittaa. Purkaa ajatuksia ja luovuuttani teksteihin ja kuviin. Kirjoittaa juuri silloin ja juuri sitä, mitä milloinkin mielen päällä pyörii.

Lähdin viikoksi Arabiemiraatteihin katsomaan asuntoja. Ajattelin, että nyt sitten kirjoitan. Arabit olivat kuitenkin päättäneet, ettei WordPressin alla toimivaan blogiini tällä kertaa niin vain kirjoitetakaan. Kaikki toimi, paitsi Mirvan blogi ja Mirvan mobiilidata.

Universumi tiesi, että muistutin ihmisrauniota lähtiessäni Suomesta. Akkukin loppui vähän väliä – yleensä aina, kun pääsin puhelimellani wifiin.

Luin kaksi paksua kirjaa. Makasin neljänkymmenen asteen helteessä, join aivan liian monta kuppia kahvia (joka ikisen jäillä) ja hikoilin ruokahalunikin pois.

Avasin työsähköpostin kerran, skippasin kaikki yliopiston zoomit.

Olin niin täydellisellä tauolla, etten ymmärrä enää ollenkaan miten olen aiemmin muka tehnyt niin sujuvasti töitä joka ikisellä lomalla.

Aivan kuin siihen aavikkoa muistuttavaan elämääni olisi yhtäkkiä ilmestynyt se keidas.

Tulin eilen kotiin ja ajattelin tänään tietenkin taas liikkua, kuumuuden takia reippailut jäivät pariin hassuun kertaan. Lapsi oli tavallista väsyneempi, annoin pelata pleikkaria vähän pidempään. Sen sijaan, että olisin pakottanut itseni sinne salille tai joogamatolle tai juoksulenkille joka olisi ollut kovin järkevää sillä seuraavat päivät näyttävät taas hyvin sateisilta, osasinkin kuunnella kehoa.

Purin matkalaukut, laitoin pyykit, siivosin oikein kunnolla. Syötiin Miksun kanssa kahdestaan ihan rauhassa, juteltiin ja nautittiin siististä kodista. Olen kaukana siitä takavuosien ahdistuneesta siivousfriikistä, mutta edelleen siisti, järjestyksessä oleva koti jäsentelee ajatukset ja rauhoittaa mielen. Ei keho olisi matkustamisen ja turhan aikaisen herätyksen jälkeen jaksanut hikoilua. Huomenna se luultavasti taas sitä vaatii.

Taas oli mentävä kauas, jotta ymmärsi nähdä ne lähellä olevat perusjutut. Lepoa, paljon aikaa ilman puhelinta, valoa ja säännöllisesti puhdistettu pöytä, josta taas aloittaa uudelleen. Ja kirjoja, kunpa en koskaan lakkaisi lukemasta kirjoja.

Nyt me mennään kaiken lisäksi aikaisin nukkumaan.

Perusasioita ystävät hyvät, perusasioita. Matkustakaa, nyt kun jo voi. On jollain tavalla erilainen olo, kuin olisi tullut takaisin johonkin, josta oli vähän eksynyt.