Rivieralla marraskuussa

 

Vietinpä kerrassaan ihanan viikonlopun Rivieralla. Ja vielä marraskuussa! Rivieran marraskuu, no koko talvi, on monille se mitä lähdetään juosten pakoon. Viimeistään syyskuussa kesäasukkaat pakkaavat tavaransa ja hyvästelevät kylät talvikaudeksi. Sillä välin kun nämä ihmiset odottavat huhtikuun jasmiinintuoksuisia aamukävelyjä, ravintolat sulkevat ovensa, rantatuolit nostetaan talviteloille ja syysmyrskyt pyyhkivät Etelä-Ranskan yli. Monien pelkkien kesäranskalaisten mukaan Rivieralla on aivan mahdotonta olla talvikaudella. Koska tulevaisuudensuunnitelmissani on se kakkosasunto Etelä-Ranskasta, halusin nähdä myös Rivieran talven. Ympärivuotiset suorat lennot ovat alkaneet ja lyhyt lentoaika mahdollistaa hyvin pelkät nopeat viikonloppureissut Ranskassa.

 

Ja vaikkei olisi asuntoa edes haaveissa, viikonloppu valossa, alle kolmen tunnin lentomatkan päässä palmujen alla keskellä synkintä vuodenaikaa, tekee niitä kuuluisia ihmeitä. Kuin olisi ollut pidempäänkin poissa.

 

 

Vastoin kaikki odotuksiani, kylissä oli kuitenkin elämää. Ja se siellä näkyvä elämä oli vilkkaaseen kesärivieraan tottuneelle aika ihanaa vaihtelua. Osa ravintoloista ja kesäputiikeista on luonnollisesti kiinni, pimeä tulee kuudelta ja päivät ovat viileitä. Mutta kaikkialla on paikallisia, ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä eikä missään näy kiirettä. Lenkkeiltiin niin paljon, että sain itsekin jalat rakoille. Pyörittiin markkinoilla, ajeltiin läpi kylien, istuttiin rauhassa lounailla auringossa, poikettiin aina seuraavaan kylään ja kerran jopa Italiaan asti iltapäiväkahville. Herättiin kukonlaulun aikaan hyisen kylmälle aamu-uinnille ja istuttiin pitkillä aamiaisilla katsellen auringonnousuja. Vaikka viettäisinkin pääosin kesäkauden Etelä-Ranskassa, voisin hyvin ajatella tekeväni tällaisia viikonloppureissuja sinne tulevaisuudessa useinkin.

 

Pienelläkin tauolla on aivan valtava voima. Miksi sen aina unohtaa? Pienillä asioilla ylipäätään on valtava positiivinen voima. Suuret muutokset ja tunteet ja uutiset vain ahdistavat.

 

Kuva on elokuun helteiltä. Enää ei tarkene mekoilla ja sandaaleilla.

 

Kaduilla ja palmuissa oli jo vähän jouluvaloja. Italiassa oli mielettömiä joulukoristekauppoja, kuin Keski-Euroopan joulukaupungeissa konsanaan, ja harmittelin kun olin viikonloppureissullani pelkillä käsimatkatavaroilla. Sekunnin tai pari tunnustan pohtineeni, voisiko jättimäistä, aivan jumalaisen kaunista valkoista glitterivaloporoa lähettää mihin hintaan DHL:llä Suomeen, mutta tulin sentään kerrankin järkiini. En. Tarvitse. Enää. Yhtään. Joulukoristetta.

Silti ostan joka vuosi aina jotain pientä. No, joskus vähän jotain isoa. Ja aivan jumalaisen kauniille valkoiselle glitterivaloporolle olisi ollut kyllä paikkakin. Mainittakoon nyt vielä, etten ole jouluisin edes kotona.

 

Etelä-Ranskan kylät olivat ihana tuulahdus normaalia elämää, sellaista ei-niin-glitteristä ja upeaa. Kuten vähän jo Instagram-postauksessani sivusinkin, Rivieralla on maine luksuksen näyttämönä, eikä tietenkään ihan syyttä. Jo yli 300 vuoden ajan Etelä-Ranskan kaunis rannikko on kesäisin vetänyt turisteja ja asukkaita puoleensa ja viimeistään Grace Kelly toi sen Hollywood-tähtien suosioon. Rivieralta löytyvät luultavasti maailman upeimmat ja kalliimmat villat, jättimäiset ja tähtitieteellisiä summia maksavat jahdit, pröystäilevät kasinot sekä eurooppalaisten muotitalojen luksusliikkeet, mutta Etelä-Ranskan kylät tarjoavat myös vähän erilaista luksusta.

 

Niitä jasmiinintuoksuisia aamukävelyjä, kalastajien saaliita suoraan veneistä, pastellinsävyistä hemmottelua näköaistille, ehkä maailman parasta paikallista ruokaa. Klementiinejä suoraan puusta matkaevääksi. Kristallinkirkasta, turkoosia vettä kaikkialla. Vähän rähjäiset vanhat talot kököttävät vuorenrinteillä, mieluummin valitsee kapean ja hitaan rantatien maisemilla kuin tunneleissa kulkevan moottoritien. Oui. Vastaan ei kävelekään marraskuussa logoja. Ehkä muutama ranskalainen käsilaukku näkyy siellä täällä, mutta kaikki on tasaisen arkista eikä huuda, että olet nyt yhdellä maailman tunnetuimmalla luksusalueella. Se tuntui ylelliseltä ja Dubaissa lomailun jälkeen myös kovin tervetulleelta ja jotenkin, kotoisalta.

 

 

Voisin mennä vaikka heti takaisin, mutta nyt on aika ottaa kaikki irti marraskuusta ennen Etelä-Ranskan unelmien toteuttamista. Alkaa vähitellen pukea kotia jouluun. Juoda ne kuuluisat ensimmäiset glögit. Tunnelmoida Stockan jouluikkunaa, hankkia vähitellen pieniä paketteja kuusen alle. Ja hei ääk! Marraskuu enää aikaa ostaa mun verkkovalmennuksia, nimittäin tämän jälkeen ne poistuvat myynnistä! Klikkaa siis omasi ostoskoriin alehinnalla jo heti tänään niin et jää ilman. Materiaalit ovat käytössäsi 4ever.

 

Nyt lapsi treeneihin ja jouluvalojen ripustukseen. Au revoir!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

MYYNNISSÄ ENÄÄ VAIN MARRASKUUN AJAN!

 

 

 


No Comments

Post A Comment