Voi hyvin ja älä voi hyvin ja tee sitä mikä hyvältä tuntuu – eikä muuten tunnu!

 

Sekava otsikkoni kuvaa oikeastaan just eikä melkein sitä, mitä kaikki trendaavat elämänhallintavinkit tällä hetkellä tyrkyttävät. Että tee just sitä mikä hyvältä tuntuu! 

Kas, kun hyvältä tuntuu usein sillä omalla mukavuusalueella pysyminen. Kun on ollut kolme päivää liikkumatta, on ihan hirveän mielellään neljännenkin päivän liikkumatta. Pian päivistä tulee viikkoja ja kyllähän kaikki ihan varmasti tietävät olon joka valloittaa koko kehon kun istuu ja tuijottaa ruutuja päivät pitkät. Kun on jatkuvasti valppaana, stressaa, nukkuu huonosti, juoksee paikasta toiseen, liikkuu muka hyötyliikuntana työpäivien tai kotona vietettyjen äitiyslomapäivien aikana. En vähättele ruumiillisen työn merkitystä liikuntana enkä varsinkaan äitiyslomapäivien merkitystä liikuntana, mutta liikunta on niin paljon muutakin kuin kehoa rasittavaa treeniä jossa kohotetaan joko kestävyyttä tai kasvatetaan lihasmassaa. Lopulta liikunnassa on aina eniten kyse jostain psyykkisestä hyvästä.

 

 

Silloin kun väsyttää ja ärsyttää ja särkee päätä, on liikunta juuri se keino millä se olo myös lähtee pois. Ennen odotin aina otollista hetkeä juoksulenkille tai salitreenille. Sitä energiaa, tasaisen iloista ja tsemppaavaa mieltä ja tunnetta, että pystyy mihin vaan. Kas, satun kuitenkin olemaan ihminen eikä tuollaisia otollisia hetkiä ole todellakaan niin usein kuin haluaisin harrastaa liikuntaa. Etsin tekosyitä väsymyksestä, huonosta olosta, kiireestä, huonosta palautumisesta. Tuntui houkuttelevimmalta ajatukselta jäädä kotiin. Syödä lohtusuklaata ja rentoutua lasillisella viiniä.

On niillekin hetkensä, mutta kuitenkin tiedämme mitä ne pidemmällä tähtäimellä tekevät. Vievät pois sitä hyvää oloa.

 

 

Kun sitten aloin pakottaa itseäni liikkumaan säännöllisesti, tuli noita voittamattomia hyvän olon hetkiä paljon enemmän. Aivan, liittyvät jotenkin liikuntaan.

 

Aloin liikkua yhtäkkiä sen takia, että tajusin rakastavani sitä liikuntaa. Voimakkaasti sanottua, mutta totta. Tuli myös sekin hetki, että jäin niin koukkuun siihen rakastamaani liikuntaan että a) itkin kun salit suljettiin koronapandemian takia ja b) liikuin liikaa ja rasitin itseäni liikaa jolloin liikunnasta katosi ilo. Silloin se tauko olikin taas tarpeen, ja vaikeuksien kautta päästiin taas voittoon. Aloin löytää itselleni sen oikean tavan liikkua ja taas haluan tehdä sitä yhtä intohimoisesti kuin aiemmin. Oikein odotan, että pääsen tänään juoksemaan pimeässä marraskuun illassa. Tähän kuitenkin kuuluu, että päätän etukäteen mitä tänään teen. Kun olen päättänyt, että lähden sinne lenkille, lähden huomattavasti todennäköisemmin sinne lenkille kuin jos tekisin sitä, mikä hyvältä tuntuu. Koska lopulta se on juuri se tehty lenkki, mikä hyvältä tuntuu. Tuntuu muuten niin paljon paremmalta kuin lenkki, joka jäi tekemättä. Tekemättömälle lenkille häviävät sohvat, suklaat ja ensimmäiset glögit. Miettikää, miltä ne ensimmäiset glögit maistuvat tehdyn juoksulenkin jälkeen.

 

 

Summa summarum, taas kerran, hyvinvoinnin ja hyvän olon eteen täytyy tehdä töitä. Tasapainoilua se onkin, mutta tätä työtä tekee mielellään. Välillä motivaatiota saa aivan ihmeellisistä asioista. Saatan lukea surullisia kohtalokkaita lehtiartikkeleja nuorena sairauskohtauksen saaneista henkilöistä ja saada hullun kipinän pitää itsestäni parempaa huolta. Vaikka kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, voin ainakin tehdä kaikkeni sen eteen, että eläisin mahdollisimman terveen ja hyvinvoivan elämän ja olisin täällä läheisteni ilona (heh heh) mahdollisimman pitkään. Tai joskus vain katson kuvia ”vanhasta” väsyneestä itsestäni joka näyttää 5 vuotta vanhemmalta kuin minä tällä hetkellä ja jonka kasvoilta ja kehosta näkee kuinka keho ja mieli eivät ole saaneet tiedostamattaan kaipaamaansa rasitusta lähellekään tarpeeksi.

 

Tänään motivaation lähteenäni toimii päätökseni lähteä ja harmaan, liikkumattoman työpäivän aikaansaama vetämätön olo. Siitä ei ole sen lenkin jälkeen tietoakaan ja sillä ajatuksella jaksan juosta tylsemmälläkin säällä. Motivaatiota marraskuuhun kohtalotoverit <3

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Huom. MYYNNISSÄ ENÄÄ VAIN MARRASKUUN AJAN!


Tags:
2 Comments
  • Aino
    Posted at 15:46h, 10 marraskuun Vastaa

    Kiitos, Mirva, inspiroivasta liikuntapostauksesta jälleen! Osittain siitä johtuen sain tehtyä kotona lihaskuntotreenin, käveltyä 1h 15min lenkin, juostua siitä osan ja venyteltyä. Ei sade paljon haitannut. Mahtava olo ja nyt ihanaa kotoilla. <3

    • mirvaannamarian
      Posted at 09:22h, 11 marraskuun Vastaa

      Parasta mahdollista palautetta – kiitos, kiitos, kiitos!! <3 Tuli varmasti ihan mieletön olo :)

Post A Comment