Odotusta

 

Parempaa kuin joulu, on jo pitkään tuntunut olevan joulun odotus. Sama koskee oikeastaan monia muitakin kivoja asioita. Aika ennen onnistuneita juhlia on aina ihan erityisen kivaa. On ollut ihana odottaa isoja juhlia, valmistautua ja nauttia siitä ajasta ennen, se on myös sitä josta jää niitä hyviä muistoja. Yleensä toukokuut ja kesäkuun alut ovat sitä parasta mahdollista vuodenaikaa. Se kauan odotettu kesä on vasta edessä. Koska elämä on muutenkin yhtä odotusta, miksei arjessa osaa nauttia siitä? Tai ehkä pikemminkin, miksei edes yritä?

Odotamme koko ajan jotain. Ratikkaa, vihreää valoa, parempaa elämää, hyviä uutisia, tilipäivää, rakkautta, tuloksia, ihmettä. 

 

 

On ihan silkka fakta, ettei elämä ole aina ihanaa. Eivät kaikki joulut, juhlat ja viikonloputkaan ole ihania vaikka kuinka olisimme muuta odottaneet. Jos kuitenkin lataamme kaikki pohjattomat odotuksemme vain niihin ja keskitymme pelkkiin päämääriin, jää paljon kallisarvoista aikaa käyttämättä siihen, että olisi nauttinut juuri siitä ajasta. On tottakai ihan hirveän lohdullista ajatella, että huomenna on uusi päivä, aina tulee seuraava maanantai, mutta on myös valitettavan karu fakta, ettei tätä aikaa saa enää koskaan takaisin.

En halua kuulostaa self help-oppaalta, mutta yritä nyt edes keksiä jotain hyvää siitä, että odotat tälläkin hetkellä jotain.

 

Lenkeillä muistututan itseäni aina siitä, kuinka yli kymmenen vuotta sitten pikkuveljeni totesi kun en millään olisi jaksanut enää juosta ja lähes rukoilin olevani pian perillä maalissa – keskity siihen matkaan, älä siihen päämäärään. Aika viisaita sanoja silloin ehkä 18-vuotiaalta pojalta. No joo, lähden edelleen lähes aina lenkille jokin kilometritavoite mielessäni ja jo ensimmäisen askeleen jälkeen odotan kun se loppuu, mutta silloin kun oikein keskittyy, saattaa matkasta tullakin jotain paljon parempaa kuin siitä päämäärästä. Kaikkihan tietävät ne urbaanilegendaa muistuttavat lenkit, joiden aikana juoksee tuplasti pidempään kuin suunnitteli, ei katso kertaakaan kelloa ja ”askel vain rullaa eteenpäin” (yök, mikä sanonta).

 

Ehkä nyt odottaessani viikonloppua yritän keskittyä samanlaiselle intensiteetillä sitä edeltävien arkipäivien ihanuuteen. Ja ehkä kun ei liikaa keskity ihmeiden, rakkauden tai paremman elämän odotukseen, huomaa että nykyisessäkin on paljon hyvää. Ja kuten on moni kantapään kautta oppinut.. Hyväksyessään lempeästi nykyisen ja löytäessään tästä hetkestä sen pienenkin hyvän, tapahtuu niitä ihmeitä.

Valoa, kimalletta ja vähän kanelin tuoksua tiistaihin.


2 Comments
  • Maria
    Posted at 19:30h, 19 marraskuun Vastaa

    Moi! Ihana punainen rusetti tuossa tuolissa! Ootko itse taiteillut vai onko se jostain ostettavissa?😍

    • mirvaannamarian
      Posted at 08:53h, 22 marraskuun Vastaa

      Nää on valmiita, oon ostanut ne aikanaan Ikeasta mutta niitä ei enää saa (oon kysynyt moneen kertaan saisko niitä vielä tuotantoon :D) mutta Harvey Nicholsin tavaratalojen jouluosastoilta on löytynyt ihan identtisiä, tosin paljon kalliimmalla hinnalla.

      Ne on ihan mun lempparikoristeet <3

Post A Comment