Joogasalin lattialta poimittua

 

Olen joogannut enemmän ja vähemmän koko aikuisikäni. Löydettyäni hot-joogan ja yin-joogan, jäin viimeistään koukkuun. Välillä elämässä on ollut aikoja kun jooga ei ole kuulunut siihen ja sekin on ihan ok. Enemmän kuin ok on kuitenkin aika, kun jooga on osa elämää. Ostaessani 10 viikon kortin joogasalille, tiedän että viidesosa vuodesta on ainakin täynnä joogaa. En ole uskaltanut ottaa vielä jatkuvaa jäsenyyttä. Vihaan kuukausimaksuja. Mutta ehkä vielä joskus.

Joogasalin jäsenyys on ollut joskus niitä asioita, joita olen ajatellut hankkivani sitten, kun lapseni on isompi eikä vaadi minua enää 24/7.

Ajattelin, että siihen on ikuisuus. No, nyt siihen ei enää ole ikuisuutta.

 

 

Välillä oli kausia, kun joogasin paljon kotona. Teki luonnollisesti hyvää, mutta nyt kun kotijooga on jäänyt taas kaiken jalkoihin, lattialla lojuva joogamatto ja blokit lähinnä ärsyttävät. En saa itsestäni irti sitä, että rauhoittuisin kotona.

Siksi ostin taas joogakortin. Vaikka tuntien aikataulut eivät koskaan meinaakaan sopia omiin aikatauluihini, olen ollut aivan innoissani tästä ostoksestani.

Jooga on sitä kehoni kipeästi kaipaamaa huoltoa josta aina luistan ja pakollinen venyttelytuokio.

Mutta se on myös paljon muuta. Ja juuri siinä on joogan ydin.

 

 

Joogasaliin ei saa viedä puhelinta. Luojan kiitos. Kerran hymyilin salaa, kun ennen tunnin alkua joku kuvasi Instagramiin tarinaa salista. Ohjaaja huomasi tämän ja lempeästi käskytti somettajan viemään puhelimensa pukuhuoneen kaappiin. Se ei kuulu sinne ja piste.

Joogasalin lattialla olen oivaltanut, että maailma ei totta vie kaadu siihen, etten ole hetkeen tavoitettavissa.

Hetkinä, kun lapseni isä on tuhansien kilometrien päässä ja lapsi on koulussa tai harrastuksissa se joskus tuntuu siltä, mutta siitäkin pääsee yli vain sillä, että oikeasti jättää sen puhelimen sinne kaappiin. Ovi kiinni, lukkoon, keho ja mieli matolle.

 

Joogasalin lattialla olen muistanut stressissä unohtuneen tunnusluvun. Maksamatta jääneet laskut, lähettämättömät sähköpostit. Ensin on toki ärsyttänyt. Että pitikö sen just täällä nyt tulla mieleen kun olen rentoutumassa ja pysäyttänyt elämänmenon tunnin ajaksi kuuman joogasalin ovelle.

Mutta juuri silloin, kun mieleni vihdoin saa tilaisuuden rentoutua ilman lukemattomia ärsykkeitä, se tuo muistiin niitä asioita, jotka ovat stressin takia unohtuneet. Muutakin kuin parkkimaksu.

 

Joskus jotain niinkin yksinkertaista, että varaa nyt äkkiä se seuraava tunti.

Joskus rohkeutta suuriin päätöksiin.

Ideoita, kiitollisuutta. Oman kehon arvostusta ja kunnioitusta.

Joogasalin lattialla ehkä paras hetki on hetki ennen tunnin alkua. Siellä me maataan kaikki ihan samalla viivalla. Kukaan ei tiedä kenestäkään yhtään mitään. Ei oleta, ei katso, ei arvostele. Samalla unohtaa arvostella itseäänkin.

Jos et ole vielä aloittanut, suosittelen keho ja mieli -yhteyden saamiseksi erityisesti rauhallista yiniä. Kokeneemmalla kokeilunhaluiselle yoga nidraa.

Mistään muualta ei ole niin ok herätä yli kymmenen ihmisen ympäriltä, kuin joogasalin lattialta.


No Comments

Post A Comment