Olipahan joululomalle alku

 

Sellainen maanantaiaamu, kun ei tarvitse mennä yhtään mihinkään. Voisin romantisoida kertomusta kirjoittamalla Lapin taiasta ja yöllä lentokentältä mökille asti saattaneista revontulista. Sellaisista, joita näkee harvoin ja jotka tanssivat vihreän ja punaisen eri sävyissä kuin innostuneina siitä, että yritin ottaa jo vuosia vanhalla puhelimellani niistä suttuisia kuvia ja pimeitä videoita.

Todellisuudessa lapsi ja isänsä eivät ole astuneetkaan tänään ulos mökistä. Olen itse tehnyt kaikkea ihanaa kuten hiihtänyt pastellisäässä ja vähemmän ihanaa kuten purkanut tavarat paikoilleen ja käynyt kolmesti kaupassa täydentämässä tyhjiä kaappeja.

Norovirus tarttuu herkästi, mutta vain puolet kehittävät oireita. Kuuluin tällä kertaa siihen onnekkaaseen puolikkaaseen, mutta perjantaista asti jatkuneet lihaskivut ja flunssaoireet veivät kuitenkin koronatestiin ja norovirukset pakottivat perumaan kaikki ne tärkeät tapaamiset joita juuri tähän joulun alle olin suunnitellut. Silti olen mieluummin tässä pikkunuhassani juoksemassa edestakaisin ruokakaupoissa kuin peiton alla toipumassa aivan hämmästyttävän rajusta vatsataudista.

Harva suunnittelee joulunalusviikolleen noroviruksia ja koronatestejä, mutta uskon että jatkossa otan vahingosta viisastuneena nämäkin huomioon.

 

 

Annan universumille hieman anteeksi kun saatiin nähdä niin upeat revontulet. Pimeä ei tullut ollenkaan niin aikaisin kuin kuvittelin, vaan hiihtolenkki oli hämmästyttävän kiireetön. Laventelinsävyisestä metsästä palattuani olisin voinut tehdä toisen samanlaisen.

Oli kerrankin aikaa purkaa tavarat ja asetella kaikki paikalleen kerralla. Yleensä mökillä olen niin laiska, että matkalaukut lojuvat päiväkausia lattialla ja sitten en jaksa enää edes purkaa niitä. Vaatteet ovat kerrankin kaapissa.

 

Totutellaan kaikki tähän hitaaseen elämänmenoon. Jopa koirat näyttävät tyytyväisemmiltä kuin koskaan.

 

 

Yllätyin kun kuulin, että aattoon on enää neljä yötä. Toki haluan lapselle järjestää ikimuistoisen joulun, mutta minulla tässä on jo joulua kerrakseen. Vielä kun olisi täysin terve ja tuntisi olevansa täynnä energiaa. Lupaan, etten pidä sitä enää itsestäänselvyytenä.

Lupaan myös itselleni, etten ensi vuonna päästä elämääni siihen pisteeseen, että on viikosta toiseen aivan jumalattoman väsynyt, koska polttaa kynttilää molemmista päistä yrittäessään selviytyä arjesta. Joululoman parhaita juttuja on myös se, että tietää sieltä palatessaan valon lisääntyvän päivä päivältä.

Valoa, terveyttä, rakkautta ja sitä energiaa. Manifestoin jo hieman tulevaa vuotta. Terveisiä pohjoisen paratiisista!


Tags:
No Comments

Post A Comment