Joulun (pois korjaamisen) taika

 

Ai että! Toivottavasti en koskaan lakkaa rakastamasta tätä vuoden alun tunnelmaa. Masentavan pimeästä, synkästä hipattomasta tai tipattomasta tammikuusta huolimatta ilmassa on jotain maagista uutta energiaa. Lupauksia, toiveita, odotuksia ja ihan jo tieto jatkuvasti lisääntyvästä valostakin tuntuu optimistiselta.

 

Yksi joulun suurista taioista taitaakin olla, että arki tuntuu sen jälkeen yllättävän houkuttelevalta.

 

 

En tee enää lupauksia, mutta pyrin silti näkemään kokonaisen vuoden tyhjänä paperina. Puhtaana pöytänä, uutena alkuna. Mieli muuttuu kyllä äkkiä, mutta pidän kiinni tästä niin kauan, kunnes taika raukeaa. Aina joskus tulee niitä erityisen hyviä vuosia. Aina kun lottoan, muistutan itseäni Veikkauksen mainoslauseesta. Joku voittaa aina.

 

Toivon kuuluvani vuoden 2022 voittajiin, mitä se sitten ikinä tänä vuonna tarkoittaakaan.

 

Matkalla kohti uutta on hyvä painaa mieleen, ettei kaikkeen pysty vaikuttamaan. Eikä missään nimessä tarvitse. Siinä missä moni julistaa, kuinka jokainen on oman onnensa seppä, väitän ihan muuta. Elämässä on aivan helvetin moni juttu kiinni hyvästä tuurista ja huonosta sattumasta.

 

Silti, en koskaan lakkaa peräänkuuluttamasta positiivisen asenteen, lempeyden ja periksiantamattomuuden tärkeää sanomaa. Ja samalla myös luovuttamisen. Silloin, kun se vaan on yksinkertaisesti järkevää. Kyllä, kaikki te saamattomuuden ja laiskuuden arvostelijat, luovuttaminenkin on joskus viisainta, mitä voi tehdä.

 

 

Mutta ei nyt ihan loppiaisena kuitenkaan heitetä hanskoja tiskiin ainakaan vuoden 2022 osalta. Aurinko paistaa yllättävän korkealta ja osuessaan laventelin ja valkoisen sävyisiin tulppaaneihin, se lisää niihin lämpöisiä sävyjä, jotka muistuttavat keväästä. Keväästä, vaikka eilisiltainen lumisade on kuorruttanut joka ikisen oksan ja heinänkin, joita ulkoa löytyy. En edes muistanut, että tammikuu voi olla näin kaunis. Talvi parhaimmillaan, mutta mukana valon varovainen lupaus keväästä.

 

Suomenlinnan lautta kulkee tutulla reitillään eteenpäin. Näyttää, että Katajanokalle asti voisi kävellä kimaltavaa hankea pitkin. Joku (uhka)rohkea (lue: pähkähullu) hiihtääkin. Lupasin lapselle lähteä pulkkamäkeen vielä valoisaan aikaan, luulen ettei mäessä tarvitse olla yksin.

 

Pidän sinusta tammikuu. Ehkä ihan ensimmäistä kertaa.

 

 

Aivan kuin joulun pois korjaaminen olisi korjannut muutakin kuin kuusenkoristeita ja valosarjoja.

Valoisaa, toiveikasta ja yllättävän ihanaa alkanutta vuotta.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


No Comments

Post A Comment