Täytettyjä lupauksia

 

Astuin ulos ovesta kettukuvioisiin villapaitoihin puettujen koirien kanssa. Lumen kuorruttamat puut häikäisivät kauneudellaan, puhdas pakkasilma täytti keuhkot ja olo oli just sopivan onnellinen. Alkuvuoden ja kauniin talvisään huumaa, siitäkin huolimatta että kello oli yli yhdeksän. Näin pihaportin eteen pysähtyneen naisen puhuvan puhelimeen lenkkivaatteet ja kuuluisan trendikäs heijastinliivi yllään.

 

Särö täydellisyyteeni, rauhalliseen iltakävelyyn. Joudun ohittamaan portilla ihmisen joka seisoo suoraan sen edessä. En ole kävelyillä koskaan kovin sosiaalinen – kuten varmasti huomaat, enkä varsinkaan nyt, kun koitan kaikin keinoin välttää ihmisten lähellä oloa entisestään, etten vain saisi positiivista testitulosta.

 

Että viittii jäädä siihen puhumaan puhelimeen, voisko kävellä samalla eteenpäin?! Ai että ihmiset on nykyään laiskoja..

 

 

Olin jo mumisemassa ystävällisesti ”hei anteeks, voisitsä vähän väistää?” kun kuulin lenkkeilyasuisen naisen puhuvan puhelimeensa jotain seuraavanlaista:

 

”Voidaanko jutella vielä ihan hetki, ootan tässä ulkona sen aikaa et lapset nukahtaa. (Miehen nimi) teki uudenvuodenlupauksen et nukuttaa lapsia useammin ja mä lupasin itelleni lenkkeillä. Nyt et mä sit lähin vielä tähän aikaan kävelylle koska pakko oli saada se lenkki tehtyy!”

 

 

Ei laiskuutta, vain täytettyjä lupauksia. Koukkasin sutjakasti villapaitaiset koirat kainalossa lempeästi hymyillen naisen ohi. Teki mieli kiljuen kehua, että hyvä sä ja hyvä sun mies, toi oli hieno juttu ja oon niin ylpeä ihmisistä jotka pitävät lupauksensa. Naamioin nämä sanat kuitenkin leveäksi hymyksi ja toivon, että hän sai siitä fiiliksestä edes osan itselleen. Ulkona olemisen hyviä puolia, voi huomata hymyn kun maski ei ole sitä peittämässä.

 

Itselleni olisi tehnyt ehkä hyvää luvata olla vähän vähemmän ennakkoluuloinen ja ajatella asioista positiivisemmin. Loppuvuosi tuntui leikanneen siivun optimistisuudestani, mutta täällä sitä taas pala palalta kerätään tammikuun lisääntyvässä valossa. Kiitos universumi, sen lempeästä muistutuksesta. Ihmiset voi joskus olla myös aika ihania.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


No Comments

Post A Comment