Yllättävän hyvää

 

Ajattelin viime viikolla, että elämä tuntuu jotenkin kummallisen hyvältä. Vaikka ennenkuulumaton huhtikuun pakkanen saa kädet verille, lapsi ja koirat toisinaan verenpainemittarin lukemat tappiin asti ja vaikka yliopiston ja työelämän yhdistäminen tuntuu palapeliltä, jossa on aivan liikaa samanlaisia paloja ja jota kootessa miettii, että tässä kappaleessa on ihan oikeasti oltava valmistusvirhe, elämä tuntuu yllättävän hyvältä.

 

Ja aivan kuten kuuluisan psykologin Gay Hendricksin teos The Big Leap (ja syvälle juurtunut pohjolan pessimismi) esittää, ei meinaa uskoa että elämä voisi olla myös hyvää. Avaan tätä vähän..

Psykologi Hendricksin mukaan asetamme itse ylärajan kokemallemme onnelle ja ilolle, jonka jälkeen ego, universumi tai tilanteeseen mukautuvat aivomme päättävät, että nyt menee hyvä olo liian lujaa, heitetääs vähän kapuloita rattaisiin. Suomalaiset taisivat tietää tämän jo ennen psykologin menestyskirjaa. ”No eiköhän kohta taas jotain pahaa tapahdu..” lausahduksillaan aina, kun oli hyvä vaihe päällä. Itku pitkästä ilosta, ja silleen. Hellepäivän jälkeenhän täällä aina ukkostaa.

Vaikka meihin kaikkiin on iskostunut perisuomalaista pohjolan viisautta, suosittelen silti lukemaan The Big Leapin. Se ei ole lähellekään niin self help kuin kuvittelin sen olevan. Yllättävän toiveikas, suomalaisellekin.

 

 

Ajattelin hiljattain ihan aidosti ensimmäistä kertaa ikinä, että onpa ihanaa kun tulee kevät ja kesä, enkä ole kokenut lainkaan tyypillistä kevätmasennusta tänä vuonna. Krhm, voiko puhua kevätmasen

Vaikka tiedän, että tulee hyviä päiviä ja huonoja päiviä, viikkoja ja kuukausia, on ollut aivan erikoisen tasainen ja sen takia luultavasti myös onnellinen olo. Tasaisuus on yllättävän usein yhtä kuin onnellisuus.

 

Luonnollisesti utelias luonteeni alkoi heti analysoida tätä tilannetta. Miksi tunnen yhtäkkiä tasapainoa ja rauhaa, vaikka elämässä ei oikein mikään ole erityisemmin muuttunut? Milloin tulee taas se päivä, kun ajattelen ansaitsevani jotain paljon parempaa kuin tämä surkea elämäni täynnä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä?

Ja aivan kuten Hendricks teoriassaan esittää, tuli oma hyvän olon rajani vastaan. Varasin viime viikolla hammaslääkärin tarkastuksen, vuosittaiset labrakokeet ja kaiken mahdollisen, mistä voisin saada jonkinlaisen tiedon, että olenko nyt varmasti ihan ookoo. Että jos nyt sitten onkin veriarvot vinksallaan, tai ainakin jotain solumuutoksia ja vähintään niitä reikiä hampaissa. Just kun elämä oli ihan hyvää. Kun sitten sain näitä tuloksia ja lääkäriltäni melko kattavan analyysin nykyisestä, oikein hyvästä, terveydentilastani, sain loppuviikosta kunnon flunssan.

 

Onneksi olen lukenut Hendricksin kirjan ja tiedän, mistä on kyse. Jos olet pohtinut näitä samoja asioita, kannattaa etsiä teos käsiisi. Tähän väliin täytyy mainita, etten koskaan voisi suositella sinulle self helppiä, joka lupaa tehdä sinut sadassa päivässä onnelliseksi. Sellaista kirjaa ei olekaan ja yksi syy olla vähän onnettomampi, on lukea aika paskoja kirjoja.

Hendricksin kirja on kuitenkin hyvä ja se opettaa tarkastelemaan niitä uskomuksia, miksi aina ajattelen, että nyt on tapahduttava jotain pahaa. Siihen vaikuttavat yksilöllisesti monet eri tekijät ja näiden tiedostaminen rauhoittaa näitä ajattelutapoja ja sitä kautta koko kehoa ja mieltä. Kirja myös opettaa uskomaan, että on ihan mahdollista, että kokoajan on ihan mahtavaa.

Hyvin menee, mutta menkööt!

INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment