Ihoni pahin vanhentaja ei ollutkaan aurinko

Tapahtui ylioppilasjuhliani edeltäneellä viikolla..

 

Muistan edelleen tuon helteisen toukokuun viimeisen viikon. Tarkennetaan nyt, että tästä on siis neljätoista vuotta. Neljätoista vuotta.

 

Elämä oli yhtä juhlaa. Sain koko viikon valmistautua äidin luona lakkiaisiini, lähinnä makasin takapihalla aurinkotuolissa ja luin vanhat cosmopolitanit kannesta kanteen. Se oli sitä kuuluisaa aikaa, kun iho ei voinut koskaan olla liian tumma ja iloitsin, kuinka tulen saamaan rusketuksen vihreän silkkimekkoni kaveriksi.

Olin yhdeksäntoistavuotias ja erään auringossa vietetyn päivän jälkeen katsoin itseäni äidin kodinhoitohuoneen pyöreästä peilistä.

Ryppyjä. Silmäkulmiin ja nenänpieliin oli ilmestynyt selkeät juonteet.

 

Yhdeksäntoistavuotiaana.

 

 

Auringon vaaroista on varoiteltu jopa kyllästymiseen asti, mutta ei lainkaan syyttä. Iho on suojattava auringolta ja kasvojen iho mielellään kokonaan. Aurinko on vaarallista ihosyöpäriskin kohoamisen takia, mutta se myös kuivattaa ihoa, josta nuo yhdeksäntoistavuotiaan juonteetkin johtuivat. Minulla on aina ollut kovin pintakuiva iho ja auringon vaikutukset näkyvät siinä heti. Auringossa oleilijan parhaat kaverit ovat siis aurinkosuoja ja kunnon kosteusvoide.

 

Yhdeksäntoistavuotiaan juonteet katosivat heti, kun iho sai kosteutta. Ymmärsin alkaa suojata ihoa auringolta, mutta pian löysin vielä pahemman vihollisen taistelussa ikääntymisen merkkejä vastaan.

 

Toiset eivät jaksa taistella, toiset eivät edes halua. Se on ihanaa, mutta on ihan yhtä okei kuulua myös siihen toiseen joukkoon, joka rypyistä ja sameasta ihosta ei pidä.

 

 

Jokaisen juhlitun yön jälkeen kasvot näyttävät karmeilta. Sen tietävät enemmän ja vähemmän juhlineetkin.

 

Monella on mielikuva, että pienten lasten äidit alkavat yhtäkkiä näyttää kirjaimellisesti vanhemmilta. Ei ihan tuulesta temmattu väite, sillä pienten lasten kanssa elämiseen liittyy usein vahvasti unen puute.

 

Ja se, jos mikä, näkyy ihossa.

 

 

En tarvitse kuin yhdet huonot yöunet ja iho on samea, kuiva ja juonteinen. Univelan kasvaessa ongelma kasvaa ja siinä missä yksi yö hyvä yö korjaa yhden huonon yön, vaaditaan palautumiseen enemmän. Onko ihme, että vuosien katkonaiset yöt näkyvät äidin kasvoilla? Isät, mitäs jos te heräisitte muutamana yönä?

 

Oma ihoni voi tällä hetkellä hämmästyttävän hyvin, ja se on terveellisten elämäntapojeni ansiota. Yksikään ylimääräinen vesilasi tai ulkona kävelty lenkki ei kuitenkaan sen kuntoa muuta. Säännöllinen, riittävä yöuni sen sijaan on tehnyt dramaattisia ihmeitä iholle. Ei vaadita kalliita voiteita, hoitoja eikä vihreitä mehuja. Pitää vaan nukkua hyvin.

Stressin sanotaan myös vanhentavan ja juonteista huomaakin usein, mistä ne johtuvat. Huolirypyt ja naururypyt todella eroavat toisistaan. Stressi kuitenkin aiheuttaa usein myös unen puutetta tai ainakin heikentää sen laatua, joten negatiivinen vaikutus ihoon onkin vähintään tuplat.

 

Ehkä ennen seuraavaa kallista seerumiostosta panostat muutamaan hyvään yöuneen. Saatat siinä vähän säästääkin.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
No Comments

Post A Comment