Alkukesän pettymyksistä uusiin seikkailuihin

 

Tasan vuosi sitten otin ensimmäisen koronarokotukseni. En tietenkään arvannut, että ottaisin niitä vielä kaksi lisää ja vielä senkin jälkeen sairastaisin taudin jota vastaan triplasti rokottauduin. Tällä ei kuitenkaan ole nyt mitään merkitystä. Juhlimme rokotettujen tyyppien kesken uskomattoman helteistä alkukesää, söimme hienossa ravintolassa ja kävelimme vielä skumppajatkoille pitkin polttavan kuumaa Esplanadia.

Kuvasin puhelimeeni pätkän tuosta matkasta, etten vain unohtaisi miten ihanalta kaikki tuntui.

Puhelimesta löytyy enemmänkin tallennettuja hetkiä. Sellaisia joita en koskaan ole julkaissut, vaan säilyttänyt pilvipalvelussa siksi, että muistaisin joskus niitä katsoessani kuinka onnellinen juuri silloin olin.

 

Jotenkin lähes kaikkiin näihin hetkiin on aina tavalla tai toisella liittynyt helle, ja valo. Paljaat sääret ja sandaalit.

 

Hypättiin reunalta suoraan veteen..

 

Tiesin sen jo viime kesänä. Alkukesän helteet ovat harvinainen poikkeus ja elimme muutenkin hyvin poikkeuksellista, mittaushistorian kuuminta kesää. Ei toista taida olla näköpiirissä, ainakaan ihan heti.

Silti sitä elätteli toiveita ja ajatuksia. Että kun tämäkin oli, niin olisiko vielä yksi. Eihän kesä 2022 voi olla kylmä! Numeroilla 22 on jotenkin hyvä kaiku.

Tässä sitä ollaan, ulkoiluttamassa kesäkuun illassa koiria toppatakissa. Helteistä ei ole tietoakaan ja aurinkoisia päiviä viilentää tehokkaasti ympäröivä meri, jonka lämpeneminen tuntuu jo utopialta. Samalla mielessä raksuttaa vainkeskiluokkajutuistakin tunnettu ajatus, että ensi kuun jälkeen on jo elokuu.

 

Koska rakastan aurinkoa, lämpöä ja helteen sekoittamia ajatuksia, sanoin, pikemminkin kiljuin, kyllä, äkkilähtökutsulle muutamaksi päiväksi Kreikkaan. Järjestelmällisenä ja suunnitelmallisena naisena ensin ahdisti kaikki, sovittujen menojen siirrot ja peruutukset ja koirien hoidot ja kaikki.

Kaikki kuitenkin järjestyi. Yleensä kaikki kuulemma järjestyy, mutta aina en ole ihan varma. Ensi viikolla saan nauttia edes hetken kuumuudesta, sen sumentamista aivoista ja siitä, että saa ihan oikeasti käyttää niitä vaatteita, joita käytin tasan vuosi sitten Suomessa.

Samalla saan olla hetken se tyyppi, joka vastaa muutaman päivän varoitusajalla äkkilähtökutsuun kyllä. Se, joka en ole koskaan aiemmin ollut.

En mä voi kun täs nyt on kaikkea sovittua.. Ai hitto kun olisit sanonut aiemmin.. Ens vuonna mennään!

 

Ajattelin tähän asti, etten edes halua lähteä kesällä mihinkään, ja että rakastan elämää Suomessa juuri tähän aikaan vuodesta. Sää vaikuttaa kuitenkin mielialaani niin paljon enemmän kuin haluan myöntääkään. Koska olen missannut lähes jokaikisen aurinkoisen päivän joko matkustamalla samaan aikaan hyvin sateiseen Ranskaan, tai istumalla sisällä tietokoneen ääressä, vaihdan enemmän kuin mielelläni muutaman Suomi-päivän Kreikan aurinkoon.

 

Ehkä me tännekin vielä kesä saadaan. Kreeta-vinkkejä otetaan avosylin vastaan!


Tags:
No Comments

Post A Comment