11 elokuun 2022 Postikortteja Villefranchesta

Bonjour! 

Lomat on lomailtu. Kävi niinkin onnekkaasti, että sain päättää jo muutenkin kovin pitkän kesälomani helteiseen Etelä-Ranskaan. Sain sydämeni kyllyydestä tuntea auringon iholla, syödä simpukoita kyllästymiseen asti, vaellella päämäärättömästi paikallisilla ruokatoreilla ja sukeltaa suolaiseen, turkoosiin meriveteen.

Ja Suomeen paluu kruunattiin vielä lupauksella helleviikonlopusta.

Kun osaa arvostaa pientä, voisi sanoa, että kyllä meitä nyt hemmotellaan, universumi.

Villefranche-sur-Mer paljain jaloin auringonlaskun aikaan

Vuokrasimme ystävien kanssa pienen ja idyllisen villan Villefranchen kylästä. Elimme kymmenen päivää kuin ranskalaiset elämästä nautiskelijat. Lähes joka aamu lenkkeilin kylän keskustaan hakemaan tuoreet patongit aamiaispöytään. Usein bookkasimme rantatuolit päiväksi, iltaisin syötiin porukalla – toisinaan ruhtinaallisesti Monacossa, välillä kalastajalta ostettua saalista uikkareissa omalla terassilla.

Helppoa ja huoletonta etelä-ranskalaista elämäntyyliä, jota haluan vaalia myös kotona Suomessa. 

Kotona Suomessa en kuitenkaan voi sietää sinne päin tiskattua paistinpannua esillä pöydällä. En kosteudelta tuoksuvia huoneita tai eriparisia kahvikuppeja, enkä koskaan voisi suhtautua niin kepeästi katossa kiipeileviin liskoihin. Ranskassa kaoottinen mieleni kuitenkin hiljenee, mitä enemmän pastellisävyjä seiniin mahtuu ja mitä pehmeämmiksi tomaatit auringosta muuttuvat. Jatkuva puheensorina josta ei saa selvää vaikka lukeekin ranskaa yliopistolla, muuttuu täällä musiikiksi korville.

Tiukat treeniaikataulut tuntuvat kotona vain ihanilta ja järkeviltä, Ranskassa ne lähinnä huvittavat. Joka-aamuisen vihermehun sijaan kädessä on tietysti croissant ja mieltä rauhoittava merimaisema on vaihtunut aamiaishetkillä ohikulkevien ihmisten loputtomaan tuijotteluun.

lenkkipolun varrelta pääsee suoraan mereen, saint jean cap ferrat

Voin nousta suoraan merivedestä ja pukea pelkän mekon suolaisen ihoni päälle. Pysähtyä lasilliselle roseeta, kävellä ilman kenkiä rantakivillä ja unohtaa helposti, ettei elämä ole läheskään aina tällaista.

Meidän kaikkien tulisi oppia ranskalaisilta ainakin se, että elämästä täytyy nauttia ja että nautinto ei tule vain loputtomasta työstä ja uusista saavutuksista. Ranskalaisen kulttuurin parhaita puolia ovatkin paitsi ruoka, myös nautintoihin keskittyminen. Me pohjoismaalaiset olemme tässä taas hyvin lähellä amerikkalaista tehokkuusajattelua ja lisätäänpä soppaan vielä perisuomalaista pessimismiä.

Missään ei tietenkään ole täydellistä, mutta paljon täydellisiä maisemia ja hetkiä voit takuuvarmasti kokea Etelä-Ranskassa.

illallinen kahdelle, saint jean cap ferrat

Jos alue on vieras, suosittelen lämpimästi varaamaan lennot Nizzaan ja ottamaan auton alle. Omat lempipaikkani Ranskan Rivieralla ovat ylellinen, mutta ah niin vaatimaton, Saint Jean Cap Ferrat sekä siisti ja tunnelmallinen Beaulieu-sur-Mer. Tämän loman kotikylä Villefranche on myös yksi idyllisimmistä etelä-ranskalaisista kylistä ja sen värikkäät talot vievät kyläilijän hetkessä postikorttimaisemiin. Cannes on shoppailijan ja juhlijan aurinkoinen rantaparatiisi, Nizza taas tarjoaa vähän kaikkea kaikille. Monaco tietysi on päivävierailun arvoinen, mutta yöksi en itse jäisi – ellei halua käyttää matkakassaansa hotellilaskuun.

Menton, Cap Martin, Antibes ja Saint Tropez ovat kaikki nekin ehdottomasti vierailun arvoisia kohteita parin tunnin ajomatkan sisällä toisistaan.

Nyt Etelä-Ranska on kuitenkin omalta osaltani hetkeksi koluttu ja pääsin tänään ensimmäistä kertaa oikein kunnolla töihin. Ideoita ja inspiraatiota kirjaimellisesti on vaikka muille jakaa, joten klikkaile itsesi tänne jatkossa useammin jos ajatukset ja tekstit innostavat. Olo on kuin tänään koulunsa aloittaneilla lapsilla. Utelias ja innostunut tulevasta, josta ei vielä mitään tiedä.

 illalla+34c, villefranche sur mer