22 elokuun 2022 Askeleita kohti arkea

Vähitellen oli uhrattava sille ajatus jos toinenkin. Ajalle, joka tuntui olevan niin kaukana tästä lomatodellisuudesta, jota tällä hetkellä elän. Normaalille arjelle, josta ei tiennyt oikein mitä ajatella. Odotanko? Haluanko vielä piiloutua unisen lomapeittoni alle? Muistanko edes, millaista se oli?

Elin viime kevään jonkinlaisessa sumussa. Korona, koiranpentu, matkustamiset ja tulevaisuudensuunnitelmat veivät keskittymiseni tilaan, josta en oikeastaan edes muista mitään. Tuli kesä. Kesä, joka olin ensin ihan vähän blääh, mutta joka on saanut parhaimman mahdollisen päätöksen. Tulen varmasti muistamaan kesän kakskytkaks aina kuin tylsänä kirjana, jota ensin odottaa, sitten vähän pettyy, mutta jolla oli kuitenkin onnellinen loppu.

Alkanut arki aloitti kokonaan uuden kirjan ja kuten olen aina sanonut, syksy tuntuu paljon vuodenvaihdetta enemmän uudelta alulta.

Tänään on maanantai ja ensimmäinen kunnollinen kokonainen viikko uutta arkea. Aloitin jo viime viikolla syömään kevyemmin, tänään on ensimmäisen salitreenin vuoro. En edes muista, milloin olisin viimeksi treenannut säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Tai muistan, ikävä kyllä. Viime vuonna. Apua. Keskittyminen ja motivaatio ovat niin korkealla, että hämmästytän ajoittain itsenikin sillä, kuinka paljon fiilistelen ihan tavallisia maanantaita ja tiistaita.

Koska haluaisin kirjoittaa niin kovasti tätä blogia osittain myös teidän ihan mahtavien tyyppien kanssa siellä toisella puolella, kuulisin mielelläni millaisia juttuja te tänne toivoisitte. Ajatuksia ja oivalluksia tavallisesta arjesta kirjoitan kyllä, mutta jos on olemassa jotain erityisiä aiheita joista haluaisit lukea, kerro.

Paluu kaupunkiin ja arkeen saivat minut myös huolehtimaan itsestäni taas aivan eri tavalla, kuin se meikkejä aamulla tyynyliinasta pois pesevä kesäminä. Kävin ihanissa kasvohoidoissa ja aloitin kokonaan uuden ihonhoitorutiinin. Iltaisin fiilistelen taas purkkeja ja purnukoita kylpyhuoneessa, päivisin taas paljon aiempaa kuulaampaa ihoa.

Kokonaisuudessaan olen tänään aivan mahdottoman iloinen siitä, että on maanantai ja on töitä ja rutiineja ja urheilua ja jääkaappi täynnä terveellistä ruokaa.

Silti lämpötilat lähes hellelukemissa, sandaalit jaloissa ja pää jossain pilvissä tai niiden yläpuolella.

Vihdoin, hyvästi päämäärätön haahuilu, tervetuloa oma rakas arki! Saa jakaa omat lempirutiinit ja kokemukset arkeen palaamisesta.

Yhtä tuskaa vai juhlaa?