Hyvinvoinnin kolme tärkeintä: Ruokavalio, liikunta, uni. Ja suurin niistä on uni.

 

Olen herännyt aikaisin liikkumaan. Olen venyttänyt illan treeniä tai lenkkiä aivan liian myöhään, mutta tehnyt sen silti. Kun myöhäisillan jumpan tai juoksun jälkeen makaa sängyssä vailla tietoakaan väsymyksestä, muistaa kyllä aamulla tinkiä mieluummin seuraavalla kerralla treenistä kuin unesta.

Vuosien valvomiset, yötyöt ja väärä unirytmi sekoittivat päätä, samensivat ihoa.

Krooninen kärttyisyys ja aivosumu olivat arkipäivää ja samalla julistin kuuluvasti, kuinka minulle kyllä riittää 5-6 tuntia unta. Riittää, riittää.

On vähän ironistakin, että kun pelkäsin menettäväni lopullisesti yöuneni lapseni syntymän jälkeen 7,5 vuotta sitten, sainkin sen sijaan vihdoin tarpeeksi unta ja unirytmin, joka oli minulle oikea. En voisi enää kuvitellakaan valvovani kolmeen siivoamassa keittiön kaappeja tai kirjoittamassa tekstejä sinisen valon ääressä tietokoneella. Siinä vaiheessa olen jo nukkunut sen 5-6 tuntia ja jatkan sikeästi vielä muutaman lisää.

 

 

Vaikka ruokavalio onkin avaintekijä terveyteen, hyvään oloon ja energisyyteen – jotka heijastuvat tottakai siihen ulkonäköönkin, ja liikunta supertärkeää kehon ja mielen terveydelle, kannattaa ihan ensin kiinnittää huomiota uneen.

Liikaakin voi nukkua, ei sekään ole hyvä. Mutta yleensä kaltaiseni arjen multitaskaaja ei tähän joukkoon kuulu.

 

Moni on aloittanut tammikuussa elämäntapamuutoksen joka on ihan loistava juttu. Innostun elämäntapamuutoksista lapsen lailla ja niitä on ihana seurata somessa. Uskaltaisipa jengi jakaa niitä enemmän julkisesti, mutta ymmärrän epäonnistumisen ja julkisen itsensä nolaamisen pelon aivan liian hyvin itsekin.

Elämäntapamuutostakin tehdessä kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota uneen. Riittävä uni takaa sen, että a) jaksat treenata ja palaudut hyvin b) ruokarytmisi säilyy normaalina c) mielialasi pysyy tasaisena ja olet lempeämpi paitsi ihmisille ympärilläsi, ennen kaikkea itsellesi.

 

 

Olipa kerran mökillä huonot sängyt. Taidettiin nukkua niillä ihan hyvillä sängyillä neljä vuotta. Vaikka muuten nukunkin mökin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvin, heräsin silti joka yö. Milloin mihinkin, mutta aina vähintään alitajunnassa kummittelivat huonot sängyt. Kun sitten vihdoin saatiin aikaiseksi tilattua uudet, ei ole katsokaas ihan pikku juttu tilata Lappiin kotiinkuljetuksella sänkyjä siten että onnistuisi olemaan vielä itse paikan päällä, alkoivat (ei niin) yllättäen myös kokonaiset yöt.

Kotona sänky, muhkeat petivaatteet ja laadukkaat lakanat ovat tärkein kohde, johon laittaa rahaa. Eläisin mieluummin ilman tv:tä kuin katsoisin telkkaria paskassa sängyssä. Karvat nousevat pystyyn kun ajattelenkin aikanaan nuoruuden poikakavereiden huoneita ja ikivanhoja runkopatjoja.. Halusin aina olla kotona yötä omassa prinsessasängyssäni.

 

Lopuksi vielä lyhyt resepti hyvään uneen:

 

Diffuuseriin laventelia, nenän ollessa tukossa myös pari tippaa piparminttua.

 

Suihkuun aina ennen nukkumaanmenoa. Kärsiessäni erään lääkityksen aikana unettomuudesta, sain valtavasti apua kylmä-kuuma-suihkusta ennen nukkumaanmenoa.

 

Tuuleta petivaatteet, vaihda puhtaat lakanat.

 

Lakanoiden lakanat ovat muuten sveitsiläiset Schlossbergit, näihin kannattaa jopa säästää rahaa.

 

Suihkauta rentouttavaa yrttisuihketta tyynyyn.

 

Lue hetki kirjaa ennen nukahtamista, laita se puhelin suosiolla pois jo ennen sänkyyn menoa.

 

Klassikkoja, mutta toimii. Kauniita unia <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lähtiessäni Suomesta, pakkasin mukaan kotitestejä joita olin tehnyt kurkkukivun, tukkoisen nenän ja oudon olon takia jo useita. Jokainen outo olo loppui kuin seinään negatiivisen tuloksen piirryttyä testitikkuun. Töissä muusta ei puhuttukaan. Jokainen Wilma-viesti liittyi jollain tavalla rajoituksiin. Ystävien elinkeino on kohta kolmatta vuotta vaarassa, osa on heittänyt hanskat jo tiskiin. Harrastaa ei ensin saanut ja kun sitten sai, joku meni kipeänä treeneihin. Ystävän ”mulla on korona” viestit taitavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lentokentällä mikään ei ollut auki. Ei mikään. Autioituneet kaupat ja ravintolat muistuttivat enää etäisesti siitä, millaista elämä joskus oli. 

 

 

Koska olen ottanut kolme rokotusta, pelkäsin lentoa varten tehtävää PCR-testiä mahdollisen oireettoman taudin takia. En uskaltanut edes ottaa matkalaukkuja esille, jos en pääsisikään lähtemään. Lähden ehkä keskiviikkona, sanoin kaikille.

Negatiivisen testituloksen jälkeen lähdin vähän sekavissa tunnelmissa matkaan. 

 

Negatiivista testitulosta kysyttiin kentällä useamman kerran. Maskipakkoa en enää edes muista, se on niin automaattista. Testejä tehdään kaikkialla, testejä mainostetaan kaikkialla.

Silti, elämä on hyvin lähellä normaalia. Se tuntuu oudolta, mutta samalla niin tutulta. Voin mennä minne tahansa. En ajattele tartuntaa, en itseasiassa hetkeäkään. Kurkkukipu ja outo olo loistavat poissaolollaan. Ihmiset ovat iloisia, tervehtivät, juttelevat, ystävät jopa halaavat. 

 

Istuin äsken itsekseni parvekkeella. Tuijotin häkellyttävän suurta kaupunkia ja yöksi kääntyvää arabialaista iltaa. Maa on ollut auki jo yli puolitoista vuotta. Suomeen verrattuna elämä on aivan uskomattoman normaalia. Eroja emiraattien välillä on, mutta täällä Dubaissa on valittu tällainen toimintatapa. En tiedä miksi, ehkä kukaan ei tiedä, mutta virusta on täällä huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Asukkaita taas lähes kolminkertaisesti enemmän. Tuntuu uskomattomalta, että täällä eletään näin.

 

Kuinka kaipasin ruokakaupan tungosta, salilla treenaamista, puhetta muustakin kuin koolla tai ceellä alkavasta viruksesta. En voi silti välttyä Suomen uutisilta. Enpä olisi vuosi sitten uskonut ajattelevani nyt täällä, etten millään viitsisi mennä käymään Suomessa, etten vain saisi tartuntaa. Pidensin nyt täälläoloaikaani ja toivon pysyväni terveenä sen Suomessa vietetyn ajan, jotta pääsen pian lentämään takaisin.

Pysyväni terveenä Suomessa vietetyn ajan (?!) 

 

Aivan valtavasti voimia teille kaikille rajoitusten (ja sairastumisten) kanssa kamppaileville. Nyt todella tuntuu, että alkaa riittää. Enkä puhu omasta mukavuudenhalustani, vaan ihmisten mielenterveydestä, taloudellisesta pärjäämisestä ja kaikkien näiden vaikutuksista paitsi heidän myös heidän läheistensä elämään. Suomessa tuohon kaikkeen tottui, mutta täällä.. Elämän ollessa lähellä sitä normaalia, on hyvin ristiriitainen olo.

Maskipakko ja rokotettu väestö, loputtomat rajoitukset ja kuitenkin vapaus valita?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Astuin ulos ovesta kettukuvioisiin villapaitoihin puettujen koirien kanssa. Lumen kuorruttamat puut häikäisivät kauneudellaan, puhdas pakkasilma täytti keuhkot ja olo oli just sopivan onnellinen. Alkuvuoden ja kauniin talvisään huumaa, siitäkin huolimatta että kello oli yli yhdeksän. Näin pihaportin eteen pysähtyneen naisen puhuvan puhelimeen lenkkivaatteet ja kuuluisan trendikäs heijastinliivi yllään.

 

Särö täydellisyyteeni, rauhalliseen iltakävelyyn. Joudun ohittamaan portilla ihmisen joka seisoo suoraan sen edessä. En ole kävelyillä koskaan kovin sosiaalinen – kuten varmasti huomaat, enkä varsinkaan nyt, kun koitan kaikin keinoin välttää ihmisten lähellä oloa entisestään, etten vain saisi positiivista testitulosta.

 

Että viittii jäädä siihen puhumaan puhelimeen, voisko kävellä samalla eteenpäin?! Ai että ihmiset on nykyään laiskoja..

 

 

Olin jo mumisemassa ystävällisesti ”hei anteeks, voisitsä vähän väistää?” kun kuulin lenkkeilyasuisen naisen puhuvan puhelimeensa jotain seuraavanlaista:

 

”Voidaanko jutella vielä ihan hetki, ootan tässä ulkona sen aikaa et lapset nukahtaa. (Miehen nimi) teki uudenvuodenlupauksen et nukuttaa lapsia useammin ja mä lupasin itelleni lenkkeillä. Nyt et mä sit lähin vielä tähän aikaan kävelylle koska pakko oli saada se lenkki tehtyy!”

 

 

Ei laiskuutta, vain täytettyjä lupauksia. Koukkasin sutjakasti villapaitaiset koirat kainalossa lempeästi hymyillen naisen ohi. Teki mieli kiljuen kehua, että hyvä sä ja hyvä sun mies, toi oli hieno juttu ja oon niin ylpeä ihmisistä jotka pitävät lupauksensa. Naamioin nämä sanat kuitenkin leveäksi hymyksi ja toivon, että hän sai siitä fiiliksestä edes osan itselleen. Ulkona olemisen hyviä puolia, voi huomata hymyn kun maski ei ole sitä peittämässä.

 

Itselleni olisi tehnyt ehkä hyvää luvata olla vähän vähemmän ennakkoluuloinen ja ajatella asioista positiivisemmin. Loppuvuosi tuntui leikanneen siivun optimistisuudestani, mutta täällä sitä taas pala palalta kerätään tammikuun lisääntyvässä valossa. Kiitos universumi, sen lempeästä muistutuksesta. Ihmiset voi joskus olla myös aika ihania.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian