25 marraskuun 2022

Posted at 11:33h in Ajatukset by
12 Likes

 

Vähän naureskelin kirjoittaessani otsikkoa, mutta joka kerta kun kirjoitan mihin tahansa sanan marraskuu, alkaa tuo biisi soida päässä. Ajattelin kirjoittavani läpi loppuvuoden pimeyden aikaisia ajatuksiani tänne useinkin, mutten ole saanut aikaan sanaakaan. Tänään on ensimmäinen päivä koko marraskuussa, kun tuntuu jollain tavalla rauhalliselta ja siltä, että elämä ja arki taas jatkuu.

Ja jatkuuhan se, jatkuu vaikka ei siltä tuntuisi.

 

Hyräilen edelleen tota biisiä.

 

Edellisen kirjoitukseni jälkeen vietin ensin pari viikkoa yksinäistä arkea poikkeuksellisen harrastus-, työ-, ja koulu(ja muu elämä, paitsi ettei sitä ollut)yhdistelmän  kanssa. Superihmisenä oleminen oli kai sen verran kuormittavaa, että yksineloni päätyttyä nappasin samantien itselleni flunssan. Kotiin tuli myös koronavirus osa kaksi, ja yhtäkkiä elin taas yksinäistä arkeani, tällä kertaa itse flunssaisena ja puolikuntoisena. Oli yhtä sun toista kremppaa ja kun vihdoin varovasti uskalsi huokaista helpotuksesta, että oisko tää nyt ohi, tuli taas mutkia matkaan. Surullisia uutisia, valvottuja öitä ja tajuntaan iskostuneita sydäntä repiviä ajatuksia elämän rajallisuudesta.

 

 

Kaiken ikävän keskelle on mahtunut kuitenkin myös hyvää. Eilisestä kiitospäivästä innostuneena olen ajatellut entistäkin enemmän niitä pieniä hyviä asioita. Miten suuri merkitys voi olla halauksella, pienellä kehulla tai sillä, että antaa toiselle nenäliinan ja sanoo, ettei oo mitään hätää.

Iso merkitys on myös sillä, että asettaa huolensa jonkinlaiseen mittakaavaan. Marraskuussa pienetkin jutut voivat tuntua suurilta, mutta sentään minä ja perheeni olemme flunssistakin huolimatta terveitä.

Suuri merkitys pienemmissä vastoinkäymisissä on myös sillä, että antaa itselleen aikaa. Joka ikiseen sairaspäivääni on liittynyt jonkinlainen aktiviteetti. Töitä kotona, luentoja, deadlineja, lääkäriaikoja, asuntonäyttöjä ja niitä harrastuksia ja sinne viemisiä. Kotiin yks kaks ilmaantuvia nettiasentajia ja siivoojia unohtamatta. En ihmettele Ouran huolestumista jaksamisestani enää ollenkaan. Varsinkin kun tajusin tänään, ensimmäisenä varsinaisena vapaana päivänä ilman sen suurempaa huonoa oloa, ettei ole mikään ihme jos pöpötkään eivät parane kun on oltava jatkuvasti valmiina johonkin.

 

 

Ja vaikka kyse on joskus ihan mitättömän pienistä asioista, huonovointisena marraskuun pimeydessä ne joskus tuntuvat niin suurilta.

 

Istun nyt täällä kotona kynttilöiden ja joulukuusen valossa ja selaan rauhassa työsähköpostia. Elämä tuntuu taas ihan hyvältä. Voimat alkavat palautua enkä voi olla hymyilemättä katsoessani ikkunasta ulos. Merimaisema on kruunattu kevyellä valkoisella hangella ja alkaa hiljalleen tuntua joululta.

Siltä, että on aika taas elää. Lukea ja kirjoittaa, lähteä toimistolle ja pian myös joululounaille.

 

Niin kuin lapsellekin tällä viikolla sanoin, joskus on tosi paha mieli, mut se ei tarkoita sitä ettei enää koskaan tulis hyvä mieli. Koska joskus se tulee kuitenkin.


26 lokakuun 2022

Posted at 11:24h in Uncategorized by
8 Likes

 

Tänä vuonna tuntuu kuin olisin hypännyt lokakuun yli. Suoraan syyskuun kuulaudesta kohti marraskuun pimeydessä rämpimistä.

Pari viikkoa hujahti Kaliforniassa, matkavalmisteluissa ja jetlagissa muutamat päivät ennen ja jälkeen.

Nukuin ja rusketuin varastoon. Kaksi viikkoa säännöllisiä, täydellisen pitkiä yöunia ilman herätyskelloa. Uudestisyntymiseni katkesi ennennäkemättömään aikaerorasitukseen ja aurinkoiset aamulenkit Manhattan Beachilla vaihtuivat säkkipimeään vesisateeseen.

 

 

Vaikka kesä lopulta vain jatkui ja jatkui, tuntuu silti kuin auringon paahtaman ihon tuoksusta olisi ollut ikuisuus. Ihan joka ikinen päivä tuijotin aurinkoa ja totesin ääneen, miten kiitollinen olen näin etuoikeutetusta tilanteestani, että minun on mahdollista silloin tällöin lentää maapallon toiselle puolelle lempipaikkaani ja nauttia valosta silloin, kun sen määrä radikaalisti kotona vähenee.

 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan reissuissa vain olla ja kävellä. Paras loma on loma, jolloin ei tarvitse tehdä suuria suunnitelmia.

Riittää, kun saa valoa, unta ja rantaa. Hyvää kahvia, vihreää mehua ja kymmenen tuhatta askelta.

 

 

Rakastan Kaliforniaa. Sen rentoa ja terveellistä elämäntyyliä. Lähes jokainen vastaantulija pukeutuu kuin minä (joogatrikoot, lippis ja vihersmoothie 4-everrr), joogastudioita ja nail bareja on kaikkialla ja parasta ajanvietettä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kävellä rantaan. Siinä missä etelä-eurooppalainen elämäntapa inspiroi tilaamaan roseeta lounaaksi, Kaliforniassa päättää ostaa mehukoneen.

 

Designerbrändien logot loistavat poissaolollaan. Ihmiset näyttävät terveiltä ja onnellisilta. Silti kaikkialla on siistiä, puhdasta ja turvallista. Nykyaikaista ja tasa-arvoista. Tai niin tasa-arvoista kuin nyt Yhdysvalloissa voi olla.

 

 

Sit kun -elämällekin on joskus paikkansa. Minulle se voisi olla Kaliforniassa. Ehkä eläkeikään mennessä olen kerännyt tarpeeksi rahaa tähtitieteellisiin kiinteistöveroihin ja vakuutuksiin. Kymmenen vuoden päästä lapseni on täysi-ikäinen (arvatkaa miten hullulta tuntui kirjoittaa noin?!) ja sitä ennen en edes haluaisi muuttaa Suomesta mihinkään. Sit kun -elämälle todella on paikkansa. Ei aina tarvitse tehdä just heti nyt -ratkaisuja. Elämä ilman unelmia ja suunnitelmia, niitäkin jotka jäävät vain unelmiksi ja suunnitelmiksi, maistuu paljon enemmän elämältä.

 

Kun näin kuusikymppisten naisten viettävän syntymäpäiviä hymyt korvissa beach volley kentällä.. Sit kun.

 


06 lokakuun 2022

Posted at 10:39h in Yleinen by
8 Likes

Kaupallinen yhteistyö: OP

 

Ehdin jo huokaista helpotuksesta. Koronapandemia ei ollut minulle katastrofi, vaikka elämään ja arkeen se monin tavoin vaikuttikin. Olen saanut tehdä jatkuvasti töitä ilman akuuttia pelkoa niiden päättymisestä ja saanut tilille säännöllisesti siitä korvauksen. Vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani, kuulin myös monilta ystäviltäni, että heillä olisi jopa enemmän rahaa käytössä kuin ennen koronapandemiaa.

Ystäväni ovat luultavasti aiemmin matkustaneet ja käyneet baareissa enemmän ja shoppailleet verkkokaupoissa vähemmän kuin minä.

 

Normaalia elämää odotellessa olen maksanut laskuja, lyhennellyt asuntolainaa ja nauttinut säännöllisistä tuloista. Paino sanalla nauttinut.

 

 

Nautin kyllä edelleen säännöllisistä tuloistani, mutta samalla toisinaan kauhistun jatkuvasti kasvavista menoistani. Ei mennä nyt sen syvemmin tylsään ja kuivaan talouspuheeseen, sitä saa lukea uutisista aivan kyllästymiseen asti. Tiedätte varmasti sen pisteen, kun jossain vaiheessa sitä vaan alkaa hyppiä niiden talousuutisten yli ja kääntää sivua kevyempiin aiheisiin. Se tuntuu olevan just nyt.

 

Koska pandemia ei tuntunut universumille riittävän, heitti se eteen vielä naapurimaamme aloittaman sodan ja sen seuraukset. Maailman taloustilanne tuntui hetkessä kääntyvän taantumaan ja meille 90-luvun laman juuri unohtaneille lapsille tottuminen tilanteeseen on voinut olla hyvinkin hankalaa.

Tuntuu hullulta, että esimerkiksi viime vuonna täysin sama matka ostoksineen, majoituksineen ja lentoineen maksoi lähes puolet vähemmän kuin mitä se maksaisi tänään. Puolet?!

 

Tinkisitkö ensimmäisenä matkustamisesta?

 

Tuntuu tosin vieläkin hullummalta, että viime kuussa maksoin asuntolainan korkoja 200 euroa vähemmän kuin tässä kuussa. Koska lainanlyhennykseni lähtee tililtä suoraveloituksena, on siellä nyt 200 euroa vähemmän rahaa kuin kuvittelin. Tuo 200 euroa ei suinkaan mennyt lainan lyhentämiseen (yhtä kuin omaan taskuun) vaan lainan korkoihin, jotka sattuivat olemaan lainanottohetkellä aivan olemattomat.

No, eivät ole enää.

 

Pisti vähän miettimään. Nimittäin sitä, miten järjestän raha-asiani niin, ettei suhteellisen vakaa talouteni kärsisi taantumasta, inflaatiosta tai korkojen noususta yhtään tämän enempää. Ja sitä, miten voisin elää taas huoletonta elämää ja tuntea edes oloni rikkaaksi tylsästä taantuman ajasta huolimatta.

 

Yksi tapa tuntea itsensä rikkaammaksi: tuoreet hedelmät kauniisti leikattuna lautasella.  Kesto: hyvin lyhyt hetki.

 

Seuraa tunnustus. Olen ollut OP:n asiakas itseasiassa luultavasti jo ennen syntymääni. Tiedän kohtuullisen paljon taloudesta, olen ollut aina hyvä säästämään ja osannut varautua erilaisiin tilanteisiin. On henkivakuutukset, on sairastumisvakuutukset, on kaikki mahdolliset. Kaikki paitsi korkokatto.

Ajoin aikanaan Helsingistä Porvooseen, kun kävin lainaneuvotteluja OP:n sydämellisen ja erittäin pätevältä kuulostavan asiantuntijan kanssa. Taisin sopia lainastani lopullisesti muistaakseni istuessani kynsihuollossa ja kaikista suositteluista huolimatta jätin sen korkokaton ottamatta. Koska miksi maksaa siitä turhaan, kun ei ne oo taas vuosiin noussut. Saahan sen sitten myöhemmin. Säästetään nyt edes jossain. 

 

Voi miksi Mirva, miksi?

 

Vallitsevan maailmantilanteen takia syksy on tänä vuonna monille poikkeuksellisen harmaa.

 

Kun huomasin tuon korkojen nousun ihan konkreettisena ilmiönä pankkitililläni, googlasin korkokaton moneen kertaan. Onneksi, voi onneksi, OP tarjoaa mahdollisuuden korkokaton hankkimiseen myös jälkikäteen. Tottakai se on tällä hetkellä huomattavasti kalliimpi kuin mitä se olisi aiemmin ollut, mutta tulee kuulkaa kalliiksi maksaa niitä näköjään pystysuoraan nousevia korkojakin.

Kantapään kautta opittua: Turvaa joka ikinen asia jonka voit, jos mahdollista. Minulle se olisi ollut mahdollista, mutta en sitä tajunnut. Tutustut hurjan näppärästi korkokattoon tästä linkistä. En nyt voi olla korostamatta sitä tarpeeksi.

 

Harva meistä luultavasti uskoi sodan alkavan. Harva uskoi inflaatioon tai taantumaan, kunnes tässä sitä ollaan. Ehkä kyse ei kuitenkaan ollut uskomisesta, vaan siitä, että halusimme vain sulkea silmät todellisuudelta ja talousuutisilta. Elää kuplassa, jossa samat hinnat on ja pysyy eikä tarvitse välittää tuon taivaallista euriboreista eikä siitä, onko se dollari vahva vai ei. Kyllähän näistä on puhuttu, emme ole vain kuunnelleet tarpeeksi. Tai minä en ainakaan ole.

 

Jos et sinäkään, ei kuitenkaan ole liian myöhäistä toimia. Kuten sanoin, ei ole myöhäistä hankkia lainaan korkokattoa, eikä muuten sitä vakuutusta vakavan sairauden tai vaikkapa tapaturman varalle. Ja vaikka kuinka siltä välillä näinä aikoina tuntuisi, ei myöskään ole myöhäistä elää.

 

 

Asuntomarkkinoilla on jopa ostajan markkinat. Tiedän varsin hyvin, pistettiin nimittäin juuri kesän kynnyksellä oma koti myyntiin. Luultavasti on myytävänä vielä tovin jos toisenkin.. Uutta kotia ei huvita edes etsiä ennen kuin vanha on myyty. Välillä ärsyttää, mutta sitähän talous lopulta on. Heilahtelua suuntaan ja toiseen. Vielä sen uuden kodin ja parempien aikojen vuoro tulee.

 

Asunnonostajan kannattaakin hyödyntää tilanne ja rohkeasti pyytää (sillä korkokatolla varustettuja..) lainatarjouksia. Tärkeintä on myös muistaa, että niin elämässä kuin taloudessa on aina vaiheita. Nyt on vähän tahmeampaa, mutta ei se koko laina-aikaa kestä. Joskus lohduttaa ihan vain se, että jokaisen pimeän yön jälkeen on aina tullut se aamu.

Kuin äiti hokisi pienen lapsensa kanssa, se on vain vaihe, se on vain vaihe.. Ja vielä jonain päivänä nuo lapset lukevat historiankirjoista 2020-luvun pandemiasta, sodasta, taantumasta, inflaatiosta ja energiakriisistä. Vielä jonain päivänä nuo lainat on maksettu ja saa nauttia paitsi säännöllisistä tuloista, myös maksetuista veloista.

 

Oppirahoja, sanoi Mirva kun korkokaton osti.

 

Haaveita uudesta asunnosta ei kannata unohtaa vaikeinakaan aikoina. Niitä tulee, mutta niitä myös menee.

 

Epävarmuutta elämästä ei saa millään rahalla katoamaan, mutta on huomattavasti kepeämpää miettiä pieniä ex tempore-ostoksia kuin sitä, mihin asti korot voivat oikeasti nousta. Pidin aiemmin kaikkea rahapuhetta ja sijoitusneuvoja todella tylsinä, mutta löysin niihin omannäköiseni lähestymistavan. Kerralla asiat kuntoon, mielellään vaikka puhelu tai tapaaminen sen pankin asiantuntijan kanssa ja ta-daa, ne ovat pois mielestä! Hoidossa, taustalla, kunnossa, turvassa. Mutta ei tarvitse ajatella. Kun tietää, että käytössä on noin suurin piirtein X määrä euroja kuussa pakollisten menojen jälkeen eikä sen suurempia yllätyksiä tule, voi ne sitten käyttää sen fiiliksen mukaan.

 

Parhaimmat (ja ainakin minulle sopivat) pienet säästövinkit vielä tähän loppuun: Osta asunto jos pystyt, tee mahdollisimman paljon ruokaa itse, kävele aina kun voit. Lopulta se rikkain olo kun ei tule yhdestäkään luksuskäsilaukusta eikä kalliista kellosta ranteessa, vaan riittävästä ajasta, luonnossa liikkumisesta ja vapaudesta valita.

OP on kerännyt verkkosivuilleen kattavasti tietoa talouden turvista, joita he tarjoavat asiakkailleen. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että riskit oikeastaan ihan kaikkeen ovat olemassa, joten todella suosittelen lämpimästi varautumaan ihan kaikkeen. 

 

Korkokaton myöntää osuuspankki.


28 syyskuun 2022

Posted at 14:46h in Yleinen by
7 Likes

 

Vuosien ajan olen katsellut aamuisin somekanavista ihmisten unta. Luultavasti sinäkin. En tiedä ketä oikeasti kiinnostaa tuntemattoman ihmisen Oura-data, mutta hämmästyttävän monet sitä kuitenkin seuraajilleen ihan säännöllisesti jakavat.

 

Luulen kuitenkin, että jos jonkun vain somesta tutun tyypin unidata todella kiinnostaa, on omassa elämässä aivan liian vähän tekemistä ja saattaa tuollainen toimettomuus vaikuttaa jo omiinkin uniin..

 

 

Omasta lähipiiristäni Ouraa ovat kehuneet lähes kaikki sen käyttäjät. Silti pistin vuosia sille vastaan. Minä en sitä osta, sitä paitsi nukun oikein hyvin ilman mitään sormuksia. Enkä todellakaan halua olla aamulla ensimmäisenä analysoimassa untani. Nukunkin varmasti sata kertaa huonommin kun ajattelenkin koko älysormusta. Ja monta muuta syytä.

 

Ja niin tuli päivä, kun naputtelin tilaukseni tälle kotimaiselle älysormusfirmalle (ja luultavasti lahjoitin samalla terveys- ja unitietoni Ouran kautta jollekin tuntemattomalle taholle, mut who cares, nyt saa unidataa)

 

Itseasiassa tuolla samalla viikolla ostin kaksi ladattavaa asiaa elämääni. Teslan ja Ouran.

Niitä yhdistävät paitsi akut, myös se, etten voi ymmärtää miksi hankin ne vasta nyt.

 

 

En osaisi kuvitella nukkuvani esimerkiksi kellon kanssa, mutta heti toisesta yöstä lähtien Oura on ollut täysin huomaamaton. Elän sen kanssa normaalia elämää, lataan sen yleensä illalla suihkun ja kasvojenpesun aikana jolloin otan sormukset muutenkin pois. Ja kun akku alkaa tyhjentyä, muistuttaa sormus kauniin vähäeleisesti, että lataanhan sen ennen nukkumaanmenoa.

Maailman kaunein kapistus se ei ole, varsinkin jos on tottunut pieniin ja siroihin koruihin, mut who cares, nyt saa unidataa. Siihen tottuu nopeasti.

 

Jäin sormuksen käyttöön aivan koukkuun. Sen sijaan että stressaisin unistani kuten etukäteen kuvittelin, sormus on saanut skarppaamaan paitsi nukkumaanmenon, myös järkevien treeniaikataulujen kanssa. Varsinkin pidemmällä käytöllä Oura antaa hämmästyttävän tarkkoja huomioita treenien ajankohdan ja jopa illallisen ajankohdan vaikutuksista uniin, iltariennoista ja stressistä nyt puhumattakaan. Sormus motivoi, mutta ei stressaa eikä ahdista.

PS. Yksi lasi ei näy missään, kaksikin vain tosi myöhään juotuna. Kolmesta saa jo palautetta.

Oura on paljastanut käyttäjillään muun muassa uniapneaa, ennakoinut sairastumista ja jopa erään iltapäivälehden artikkelin mukaan kertonut myös vakavista sydänongelmista. Itselläni se nyt toimii lähinnä hyvinvoinnin tukena ja mielenkiintoisena ”tekemisenä”, mutta aika mieletöntä silti. Ja vielä suomalainen keksintö.

 

 

Uni on muuten noussut paitsi ehkä yhdeksi lempipuheenaiheistani, myös vähitelleen ansaitsemalleen paikalle hyvinvoinnin ehkä tärkeimpänä tekijänä. Vaikka liikkuisit kuinka paljon ja söisit kaikkien ravitsemussuositusten mukaisesti, saatat nukkua huonosti. Ei kuitenkaan kannata unohtaa, että liikunta ja ruokavalio vaikuttavat erittäin positiivisesti myös uneen, varsinkin oikeaan aikaan ajoitettuna.

 

Ehkä joskus mainitsinkin, kuinka yksi parhaimmista kauneusvinkeistä (tuon edellisen kirjoituksen auringolta suojautumisen lisäksi) on riittävä uni. Väsymys vanhentaa nopeasti, ja siihen harmaaseen, nuutuneeseen peilikuvaan riittää usein ihan jo yksikin huonosti nukuttu yö. Sama tietysti toisinpäin, hyvän yön jälkeen peilissä on yleensä ihan eri tyyppi.

 

Ensin olisi kuitenkin opittava nukkumaan eikä kukkumaan. Ja koska olen keskustellut unesta niin monien ihmisten kanssa ja lukenut neurotieteestä paljon viime aikoina, tiedän ettei se ole ihan niin yksinkertaista. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että suuri osa ihmisistä kärsisi ihan oikeasta unettomuudesta, vaan vääränlaisista elämäntavoista. Oikeasta unettomuudesta kärsiviä on paljon vähemmän kuin heitä, jotka luulevat kärsivän unettomuudesta.

 

Vanhat tylsät vinkit toimivat uneen ja Oura-datan vahvistaessa tämän ne eivät enää tunnu niin tylsiltä. Viileä makuuhuone, raikkaat ja tuuletetut petivaatteet, kofeiinit ja päiväunet minimiin, raskasta liikuntaa aikaisin ja kevyttä myöhään, kevyet iltapalat, stressin ja ahdistuksen käsittely ennen sänkyyn menoa, säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Ja, uusi suosikkini – tunti ennen ja jälkeen nukkumaanmenoa ilman puhelinta. Itse olen huomannut ihanaksi ekstraksi vielä diffuuseriin laitettavat laventelitipat (eteeristä öljyä), magnesiumin käytön ja pimennysverhot.

 

Moni hyvinvoinnistaan kiinnostunut on varmaan lukenutkin jo, mutta jos olet jäänyt paitsi, paina vielä kirjasuositus mieleen. Matthew Walker – Why We Sleep? silmät avaava (ja myöhemmin myös helpommin sulkeva..) teos löytyy varmaan jokaisesta äänikirjapalvelusta ja kirjaston hyllystä. Lupaan, että nukut sen jälkeen hieman paremmin tai ainakin teet jotain hyvän unesi eteen.


16 syyskuun 2022

Posted at 10:24h in Yleinen by
7 Likes

 

Eilen tajusin auringon laskevan jo ennen kahdeksaa. Loppukesän trooppiset illat vaihtuivat hämmästyttävän huomaamattomasti kynttilöihin, hellemekkojen ja villapaitojen vielä etsiessään paikkojaan vaatehuoneeni lattialla.

 

Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Rakastin tämän vuoden elokuuta ja siksi istuinkin lähes joka ilta ulkona lukemassa kirjaa. Söin terassilla jokaisen mahdollisen aterian, avasin ikkunat sekä ovet iltaisin ja nautin siitä, kun lämpötilaeroa sisä- tai ulkoilman välillä ei vain ollut olemassa.

 

Elokuu oli, ja elokuu meni. Helteet ja auringonsäteet tuntuvat jo hyytävän kylmässä syyskuussa kaukaiselta muistolta. Onneksi iholla on vielä väriä ja rusketusrajat muistuttavat bikinikeleistä vielä näin syyskuun puolivälissäkin. Tässä sitä onkin sitten aasinsilta kauneudenhoitoni suurimpaan syntiin.

Aurinkoon.

 

Ihana, ihana, ihana aurinko on ihon pahin vanhentaja. Näitä asioita ei tietenkään miettinyt 20-vuotiaana kun paahtoi kahdeksatta tuntia ihonsa ryppyiseksi äidin takapihalla, mutta nyt sen vaikutukset tuntuvat näkyvän ihan päivässä. Käytän kyllä aurinkosuojaa, mutta en malta pysyä pois auringosta. En, vaikka haluan pitää itsestäni ja ihostani huolta, näyttää nuorelta ja suorastaan kammoan niitä ryppyisiä keski-ikäisiä kasvoja.

 

 

Aurinko tuntuu ihanalta. Saa ihon tuoksumaan (tosiasiassa palaneelta mutta ei takerruta siihen..) ja on aina ollut yksi onnellisuutta ja hyvää mieltä lisäävistä tekijöistä elämässäni. Siksi matkustan lämpöön ja vietän kesäni suurimmaksi osaksi ulkona.

Nyt kun kesän lopulla päätin alkaa pitää parempaa huolta itsestäni ja erityisesti ihostani, halusin antaa sille kunnon after sun-syksyn. Vuosien auringonotto, lukemattomat rantalomat ja kesäiset päivät merellä ovat jättäneet jälkensä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asialle jotain.

 

Olen nyt muutaman viikon hoitanut ihoani tunnollisemmin kuin koskaan. En poistu enää aamuisin kylpyhuoneesta ilman aurinkosuojaa ja nyt syyskuussa aloitin pitkästä aikaa retinolikuurin.

Lyhyesti: Retinoli on A-vitamiinin muoto ja yksi harvoista aineista, joiden on oikeasti tieteellisesti todistettu vaikuttavan ihoon. Tehokkuus ei ole kuitenkaan yhtä kuin hemmottelu, joten retinolin käyttö aiheuttaa usein iholle reaktioita, kuten punoitusta, kirvelyä ja hilseilyä. Reaktiot eivät ole kuitenkaan ikuisia ja lopulta iho voi paremmin kuin koskaan kun vain malttaa selvitä tuon ”hankalan” vaiheen yli. Retinoli tasoittaa juonteita, supistaa ihohuokosia, tasoittaa ihon sävyä, tasapainottaa talintuotantoa ja nopeuttaa solujen uudistumista. Nämä vaikutukset tulevat kyllä esiin kun retinolia malttaa käyttää.

Kirjoitin ylläolevan kappaleen ehkäpä ensisijaisesti muistutukseksi itselleni.. Nimimerkki Mun Naama Irtoo.

 

Jos et ole vielä kokeillut, kokeile. Syksyn ihonhoitoprojektiini kuuluu uudelle tasolle nousseen tunnollisen kotihoidon myötä myös supersuosittu Profhilo-hoito sekä mikroneulauksia. All In, mutta tuleepa hyvä olo kun pitää itsestään huolta.

 

 

Syksylläkään ei saisi unohtaa sitä aurinkosuojaa. Aloin käyttämään tunnollisesti spf50-suojakerrointa kasvoilla ja decolteella joka ikinen aamu ja ehkä aivan pimeintä vuodenaikaa lukuunottamatta lupaan, etten lopeta sen käyttöä koskaan. Kasvojen aurinkovoiteet ovat kuitenkin aikamoinen villi länsi, joten jos tiedät aivan superhyviä, kevyitä mutta suojaavia tuotteita, teet varmasti kaikille tätä kirjoitusta lukeville suuren palveluksen, kun jaat tuotesuosituksesi kommenttiosiossa. Liian moni tukkii ihon ja pilaa siten muuten niin täydellisen kotihoitorutiinin. Omat suosikkini Zo Skin Health, Colorescience sekä Lierac, mutta kuulen mielelläni muista vastaavista helmistä.

 

Eräs hyvin mielenkiintoinen tekijä kesän jälkeisen after sun-ihon hoidossa on ollut ilmankostutin, jota käytän makuuhuoneessa muutenkin joka yö. Nyt keittiössäkin on sellainen ja vaikutus tällaisen atoopikon elämään on ollut jo nyt suuri. Tiedättehän sen tunteen, kun kesällä ja rantalomilla iho näyttää upean kuulaalta ja kosteutetulta? Suurin syy äkilliseen muutokseen on luultavasti kostea ilma. Tropiikkia ei ilmankostuttimilla kotiin saa, mutta miellyttävämpää elämää kyllä.

 

Ei kannata unohtaa myöskään kosteuttavia naamioita, yöksi jätettäviä superpaksuja kosteusvoiteita jotka pestään vasta aamulla pois tai tehohoitona ihoa rauhoittavia ja syväkosteuttavia sheet maskeja. Mites tää finglish taas.. Naamiot, maskit,  you name it. 

 

Jokatapauksessa, puhdista, pidä huolta ja kysy ammattilaiselta vinkit oman ihosi hoitoon. Meillä on Suomessa aivan mielettömiä ihonhoidon ammattilaisia, jotka varmasti tietävät mitä sinunkin ihosi kaipaa ja osaavat suositella sille oikeat tuotteet ja hoidot. Välillä olisi ihanaa tilata mekkoja kosteusvoiteiden hinnalla, mutta äkkiä sitä peiliin katsoessaan ymmärtää, miksi kannattaa ehkä mieluummin sijoittaa ihonhoitoon, kuin vaikkapa vaatteisiin. Taisin tästä kirjoittaakin kun pohdiskelin taannoin alkavaa arkea.

 

Kauneutta ja hyvää oloa sun alkavaan viikonloppuun, pidä huolta <3

 

Terveisin Miru, joka lähtee ensi kuussa takaisin aurinkoon. Anteeksi, iho 😉