Meillä on ollut jo vuosia tapana syödä aina ensimmäisenä (ja yleensä toisena, kolmantena ja viimeisenäkin..) ateriana simpukat valkoviinissä. Ranskassa valmistetaan simpukat paremmin kuin missään muualla, havainto saattaa olla myös kovin positiivisen Ranska-illuusioni seurausta, ja tunnelma niitä syödessä ja viiniä juodessa on aina yhtä idyllinen.

 

Koska en ikävä kyllä vietä (vielä) tämän enempää aikaa Ranskassa, voin onneksi tuoda palan ranskalaista keittiötä kotiin. Simpukat ovat vastoin monen odotuksia helppoa ja nopeaa sosiaalista syötävää, ja maistuvat ranskalaisittain valmistettuna yleensä heillekin, jotka ovat niitä aiemmin kammoksuneet.

 

 

Kodistamme löytyy myös aivan ärsyttävän iso viiden litran kattila, jolle ei koskaan ole käyttöä ja joka vie aina tilaa. Tajusin kuitenkin joskus sen olevan aivan täydellinen simpukkakattila, niistä kun tulee yleensä vieläkin parempia, jos ne keittää oikein isossa padassa. Sen jälkeen ison kattilan viemä tila kattiloille tarkoitetusta laatikosta ei ole häirinnyt pätkääkään. Enää se ei ole ärsyttävä iso kattila, se on simpukkakattila.

 

Vinkki simpukkaostoksille: Ostan itse aina Stockan Herkusta tiskiltä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Kannattaa valita aina tuoreet sinisimpukat. Niitä myydään palvelutiskeillä ja palvelutiskit ovat parasta ruokakaupoissa ja palvelutiskien ihana henkilökunta käy jokaisen simpukkapussin läpi ja heittää huonot pois. Se nyt ei kuitenkaan ollut pointti. Tuoreita simpukoita myydään toisinaan myös valmiiksi pakattuina ihan hyllyssä, jolloin ne ovat käyttövalmiita eli valmiiksi tarkastettuja.

 

 

Käyn kuitenkin itse simpukat läpi vielä kotona, eli huuhtelen vedellä, harjaan ”parrat” pois jos niitä on, heitän rikkinäiset pois ja kopautan jokaista avonaista simpukkaa esimerkiksi keittiön tasoa vasten. Jos simpukka sulkeutuu, se on elossa eli käyttökelpoinen. Joskus simpukat ovat unisia, jolloin ne sulkeutuvat hitaasti tai vain osittain. Jos mitään ei tapahdu ja simpukka on aivan auki, se on heitettävä pois. Simpukan ei tarvitse kuitenkaan olla aivan 100% kiinni, pieni rako ei siis haittaa mitään.

 

 

SIMPUKAT VALKOVIINISSÄ

kahdelle

 

1 – 1,5 kg sinisimpukoita (esivalmisteluohje yllä)

2-3 salottisipulia

3-4 valkosipulin kynttä

nippu lehtipersiljaa

1 fenkoli (tämän voi jättää pois jos fenkolin maku ei iske)

loraus oliiviöljyä

2-3 rkl voita

noin puoli pulloa valkoviiniä (3-4 dl)

 

  1. Putsaa simpukat ylläolevan ohjeen mukaan.
  2. Kuori ja pilko oikein pieneksi silpuksi salottisipulit sekä valkosipulit.
  3. Kuullota oliiviöljyssä salottisipulit ja valkosipulin kynnet kauniin kuultaviksi.
  4. Lisää simpukat, valkoviini, voi ja pilkottu persilja kattilaan.
  5. Anna kiehua noin viisi minuuttia kannen alla, kunnes simpukat ovat avautuneet. Simpukat kypsyvät höyryssä, joten niiden ei tarvitse peittyä nesteeseen.
  6. Tarjoile simpukat suoraan kattilasta. Kata pöytään myös kulho ”roskille”. Itse tykkään syödä simpukat haarukalla, toiset tekevät sen käsin. Simpukoiden parina kannattaa tarjoilla jotain herkullista leipää, jota voi sitten dipata tuohon ihanaan valkoviiniliemeen. Ranskassa simpukoiden parina tarjoillaan yleensä (itseasiassa tosin belgialaisittain) ranskalaisia perunoita. Loput viinistä kannattaa tietenkin nauttia simpukoiden kanssa.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ai että! Toivottavasti en koskaan lakkaa rakastamasta tätä vuoden alun tunnelmaa. Masentavan pimeästä, synkästä hipattomasta tai tipattomasta tammikuusta huolimatta ilmassa on jotain maagista uutta energiaa. Lupauksia, toiveita, odotuksia ja ihan jo tieto jatkuvasti lisääntyvästä valostakin tuntuu optimistiselta.

 

Yksi joulun suurista taioista taitaakin olla, että arki tuntuu sen jälkeen yllättävän houkuttelevalta.

 

 

En tee enää lupauksia, mutta pyrin silti näkemään kokonaisen vuoden tyhjänä paperina. Puhtaana pöytänä, uutena alkuna. Mieli muuttuu kyllä äkkiä, mutta pidän kiinni tästä niin kauan, kunnes taika raukeaa. Aina joskus tulee niitä erityisen hyviä vuosia. Aina kun lottoan, muistutan itseäni Veikkauksen mainoslauseesta. Joku voittaa aina.

 

Toivon kuuluvani vuoden 2022 voittajiin, mitä se sitten ikinä tänä vuonna tarkoittaakaan.

 

Matkalla kohti uutta on hyvä painaa mieleen, ettei kaikkeen pysty vaikuttamaan. Eikä missään nimessä tarvitse. Siinä missä moni julistaa, kuinka jokainen on oman onnensa seppä, väitän ihan muuta. Elämässä on aivan helvetin moni juttu kiinni hyvästä tuurista ja huonosta sattumasta.

 

Silti, en koskaan lakkaa peräänkuuluttamasta positiivisen asenteen, lempeyden ja periksiantamattomuuden tärkeää sanomaa. Ja samalla myös luovuttamisen. Silloin, kun se vaan on yksinkertaisesti järkevää. Kyllä, kaikki te saamattomuuden ja laiskuuden arvostelijat, luovuttaminenkin on joskus viisainta, mitä voi tehdä.

 

 

Mutta ei nyt ihan loppiaisena kuitenkaan heitetä hanskoja tiskiin ainakaan vuoden 2022 osalta. Aurinko paistaa yllättävän korkealta ja osuessaan laventelin ja valkoisen sävyisiin tulppaaneihin, se lisää niihin lämpöisiä sävyjä, jotka muistuttavat keväästä. Keväästä, vaikka eilisiltainen lumisade on kuorruttanut joka ikisen oksan ja heinänkin, joita ulkoa löytyy. En edes muistanut, että tammikuu voi olla näin kaunis. Talvi parhaimmillaan, mutta mukana valon varovainen lupaus keväästä.

 

Suomenlinnan lautta kulkee tutulla reitillään eteenpäin. Näyttää, että Katajanokalle asti voisi kävellä kimaltavaa hankea pitkin. Joku (uhka)rohkea (lue: pähkähullu) hiihtääkin. Lupasin lapselle lähteä pulkkamäkeen vielä valoisaan aikaan, luulen ettei mäessä tarvitse olla yksin.

 

Pidän sinusta tammikuu. Ehkä ihan ensimmäistä kertaa.

 

 

Aivan kuin joulun pois korjaaminen olisi korjannut muutakin kuin kuusenkoristeita ja valosarjoja.

Valoisaa, toiveikasta ja yllättävän ihanaa alkanutta vuotta.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Pidän maanantaista. Kuun ensimmäisistä päivistä, puhtaista pöydistä ja ennen kaikkea ajatuksesta aloittaa alusta. Vuodenvaihde on se konkreettisin. Kokonainen vuosi jää taakse, ja on aika aloittaa uusi. Ilmassa kuplii uuden odotuksen into, mutta myös vanhojen taakkojen jättäminen taa.

Välillä mietin, onko se nyt niin että yhdessä uudenvuodenyössä kaikki sitten muuttuu ja tiedän, että eihän se ihan niin mene, mutta siinä on jotain paljon konkreettisempaa kuin yhdessä hetkessä keskellä arkista viikkoa.

Alkaa uusi luku.

Vaikka elämä on kirjoittanut kirjaamme käänteitä, joista emme lainkaan tiedä, olemme silti vastuussa itse, minkä sävyistä tarinaa kirjoitamme.

 

Otin tämän kuvan jonkun vuoden viimeisenä päivänä. Kaunista kaiken sen rumankin jälkeen.

 

Konkreettisen uuden kynnyksellä on tietysti hyvä asettaa toiveita ja tavoitteita, jos sellaisia haluaa asettaa, mutta ihan yhtä hyvä olisi myös summata mennyttä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.. Tiedättehän. Kun terapiassa kipeät muistot haluaa ohittaa äkkiä ja palata aiheeseen josta on miellyttävämpi puhua, saa ystävällisen muistutuksen. Palataan tähän sitten myöhemmin, se kannattaa käydä läpi jotta se on sitten oikeasti mennyttä. Ja se totta vie toimii.

 

Tiedättekö kehoskannauksen? Kun käyt kehoasi läpi silmät kiinni ajatuksiesi avulla kohta kohdalta ja keskityt siihen, miltä kukin kohta kehossa tuntuu. Siten voi tulla tietoiseksi jostain jumista, jota en ole kiireissäni huomannutkaan. Ehkä saada sen jopa katoamaan. Olen tehnyt viime aikoina paljon tätä, sillä joogien tavoin uskon monien mielen jumien jäävän jumiin myös kehoon.

Samanlaista skannausta kannattaa tehdä menneeseen vuoteen. Tammikuu, oli sitä hyvää, tätä huonoa.. Hiihtolenkeillä olen pyöritellyt mennyttä vuotta mielessäni edestakaisin. Yrittänyt löytää hyvää, vatvonut läpi pahaa. Kun mieleen on tullut epätoivon hetkiä, jotka haluan vain unohtaa ja sivuuttaa kuten aina ennen tein, olen pakottanut itseni käymään ne läpi. Tarkastellut etäältä tilanteita uudelleen ja keskellä minulle tärkeimpiä maisemia, tekemisen parissa josta pidän ehkä eniten maailmassa, olen voinut käydä niitä läpi turvallisesti ja hyväksyen.

 

Nähnyt niissä jos en hyvää, niin ainakin kasvua ja vahvistumista. Olen myös tuntenut enemmän kiitollisuutta kuin pitkään aikaan. Kiitollisuus ja sen tunteminen on kliseisyydestään huolimatta avain moneen hyvään.

 

 

Sitten on kuitenkin tämä hömppäpuoli, joka saa tekemään kaikkia ihania rituaaleja, jotka voisivat tehdä uudesta vuodesta paremman ja menestyksekkäämmän.. Ne karistavat vanhat pölyt pois ja täyttävät kodin uudella energialla.

 

Siivous kuuluu ehdottomasti niihin. Ainakin joulu on siivottava kokonaan pois. Itse teen sen tosin kotona vasta vuodenvaihteen jälkeen kun sinne palaan, mutta mökillä nyt. Kaappiin kaikki glitterit ja porot, nähdään ensi vuonna. Siisti koti, puhtaat lakanat ja jonkin sellainen pesu, jota et yleensä pese, vie pois vanhaa, tunkkaista energiaa. Olisiko kohde tänä vuonna jääkaappi tai kuiva-ainekaappi? Pienellä vaivalla on iso merkitys. Tilaa ja raikasta energiaa vanhan tilalle.

 

Koko kodin salviapuhdistus menee noitajuttujen top-listalle, mutta kokeile. Sillä on ollut valtavia vaikutuksia elämääni. Oli vaikutus sitten lumetta tai ei, puhdistan edelleen salvialla energioita pari kertaa vuodessa. Ohjeet löydät täältä. Lisäksi ennustan aina tarot-korteista vuoden viimeisenä päivänä ja ne ovat pelottavan hyvin pitäneet paikkaansa.

On hyvä myös listata, mistä kaikesta haluaisi eroon. Kirjoita vaikka paperille, jos siltä tuntuu. Näin saat jotain konkreettista muutettavaa ja asiat pysyvät pidempään mielessäsi kuin hetken vuodenvaihteessa. Muutoksetkaan eivät tapahdu siinä hetkessä. Kun vanhasta on päästetty irti, voikin keskittyä siihen, mitä haluaisi tulevalta vuodelta elämäänsä lisää.

Suurten tavoitteiden sijaan kannattaa silti keskittyä mieluummin siihen, mitä oli ja mitä haluaa pois, sillä ne luovat automaattisesti tilaa uudelle ja vedät puoleesi sitä, mitä itse olet.

 

Siivoa paitsi kotisi, myös itsesi. Varaa kampaaja, siisti kulmat ja kynnet, hemmottele ihoa. Kotona pystyy tehdä paljon. Heitä pois vanhat rikkinäiset sukat ja kulahtaneet alusvaatteet. Ehkä tammikuun aikana innostut myös myymään vanhoja vaatteitasi eteenpäin?

Päätin aloittaa tämän urakan heti kotiin päästyäni ja laitan kiertoon paljon sellaista, mikä ei enää palvele minua, mutta voi olla toiselle parasta second handia. Vink vink, seuraa Zadaan putiikkiani ensi viikolla. Tulossa muun muassa merkkilaukkuja Guccilta ja Louis Vuittonilta, Hermesin koruja, useita mekkoja, kerran käytettyjä mutta kaappiin jääneitä uusia farkkuja..

Todellakin tilaa uudelle. Eikä tilalle tarvitse siis ostaa uutta, usein kaappiin jämähtäneiden tavaroiden paras korvaaja on tila. Energiat virtaavat ja ahdistus tavarapaljoudesta katoaa.

 

Uuden vuoden rituaaleja ovat tunnetusti myös uudet alusvaatteet (etenkin punaisten sanotaan jossain kulttuureissa tuovan hyvää onnea), feng shuin mukainen tavaroiden karsiminen, tammikuun 12 päivän eläminen siten, kuin haluaisi elää koko vuoden.. Kaikkia yhdistää yksi ja sama – hyvästellään vanha, tehdään tilaa uudelle.

 

 

Ennen kaikkea, on tärkeää aloittaa vuosi mahdollisimman hyvällä fiiliksellä. Vuoden ensimmäisen päivän sanotaan heijastelevan koko vuotta. Millaiset ajatuksesi ja olosi ovat huomenna? Aloitatko uuden vuoden toiveikkaana, levänneenä ja täynnä energiaa?

Jos vuoden viimeinen tai vuoden ensimmäinen päivä eivät tunnu kuitenkaan täydelliseltä uudelta alulta, on tammikuussa vielä päiviä. Minä teen tästä vuodesta hyvän voi kuulostaa vähän mahtailevalta, mutta siinä piilee suuri totuus. Vastoinkäymisiin emme voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun kyllä.

Kiitän vuotta 2021 ja lempeästi hyvästelen sen kaikkine opetuksineen ja iloineen. Katson vuotta 2022 uteliaana, ja toivon sen olevan hyvän fiiliksen vuosi. Vuosi, jonka päättyessä voisin sanoa, etten olisi voinut toivoa mitään enempää.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian