Ostin syksyllä ex tempore käsisaippuan lentokentältä. Kaunis purkki ja houkutteleva nimi, en edes haistanut. Laitoin sen kotona alakerran vessan tasolle ja kun ensimmäisen kerran pesin sillä kädet, totesin sen olevan loppuvuoden kaamokseen aivan liian kesäinen. Piilotin saippuan kaappiin odottamaan valoisia kevätpäiviä. Ruokakauppareissulla Dubaissa kävelin Diorin kauneusmyymälän ohi ja valtavan kokoiset parfyymipullot kiinnittivät huomioni. Nuuhkaisin nopeasti jasmiinia ja olin kerrasta myyty. Tuoksu vei sekunnissa Etelä-Ranskaan. Aamukävelylle jasmiinien reunustamille Cap Ferratin kujille. Myyjä antoi viisi tuoksunäytettä mukaan, jotka annoin lapselle nuuskittavaksi. Parhaimman arvosanan ekaluokkalaiselta sai jasmiini. ”Äiti osta tää!” Ja äiti meni ruokakaupan jälkeen hakemaan tuoksun. Myyjä kertoi ihanasta, ylellisestä Etelä-Ranskasta jossa kannattaisi joskus käydä.

En tohtinut kertoa, että tuoksu oli jo vienyt minut sinne ja pala sydäntäni on ikuisesti Rivieralla. Toivottavasti pian myös minä itse.

 

 

 

Diorin Jasmin des Anges on yksi lumoavimmista tuoksuista, joita olen käyttänyt. Tammikuussa se muistuttaa keväästä ja kesästä, mutta vielä en osaa sitä päivittäin käyttää. Se lentokentältä sokkona ostamani käsisaippua oli muuten juuri tämän tuoksun hand wash. Aika oli sille vain väärä. Nyt tuoksut odottavat kylpyhuoneessa sitä, kun aamut ovat aurinkoisia ja linnut taas laulavat. Tuoksu on makea, mutta raikas. Kevyt, mutta säilyy iltapäivään. Haluan olla nainen, joka tuoksuu Etelä-Ranskan aamukävelyiltä.

 

 

Uskon manifestoinnin voimaan. Pitäisi  vain uskoa ja manifestoida vieläkin enemmän. Koska niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, se toimii. Outoa. Mutta toimii.

Vaihdoin puhelimeni taustakuvaksi yhden lempikuvistani. Lämmin elokuun ilta Villefranchen rannassa. Kuvaa ottaessani minulla ei ollut kenkiä ja uimisesta märät hiukset olivat sykeröllä niskassa. Vain valkoinen pellavamekko ja kamera kädessäni ihastelin ja kuvasin Etelä-Ranskan vuorten taakse laskevaa aurinkoa. Olen varma, että samat jasmiinit tuoksuivat silloinkin.

Whatsappiin laitoin keskustelun taustalle kuvan suosikkilenkkini varrelta Cap Ferratista. Aurinko oli juuri noussut, aamu oli vielä vähän viileä. Kävelimme suurten villojen ohi, suunnittelin pulahtavani uimaan heti kun aurinko ja lenkkivauhti vielä vähän lämmittäisivät lisää. Suosikkinäköalapaikalleni pääsi pujahtamalla jasmiinipensaiden läpi.

 

Tiistaina varasin kesälomalennot samaan paikkaan. Pakkaan parfyymin mukaan, siitäkin huolimatta, että aidon jasmiinin tuoksu voittaa sen mennen tullen. Jos unelmani Etelä-Ranskan kodista toteutuu, kasvatan vielä jonain päivänä omaa jasmiinia. Siihen asti, luotan Dioriin.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En tiedä voiko yliopistossa opiskeleva ja päivätöissä käyvä, viidesti viikossa harrastavan lapsen itsekin paljon harrastava (koira)äiti  sanoa koskaan, että olisi muka aikaa, mutta siltä se välillä tuntuu. Siitäkin huolimatta, että yleensä vähintään pari kertaa viikossa kiroan elämän olevan pelkkää tiskikoneen täyttöä ja yhtä organisointia.

Kuitenkin aamulla kantaessani nauraen ekaluokkalaista sammakkoasennossa alakertaan ja vitsaillessani, kuinka hän oli ensimmäistä kertaa sylissäni juuri samassa asennossa mutta 52-senttisenä ja kolmekiloisena, tajuan miten valtavan pitkän matkan olemme siihen keittiön saarekkeen ääreen kulkeneet.

 

 

Elämässä on alkanut taas yksi vaihe. Yhtäkkiä (niin, no yhtäkkiä ja yhtäkkiä..) voinkin taas tehdä ja suunnitella omia asioitani aivan eri tavalla. Pikkulapsiaika tuntuu hullun kaukaiselta. Katsoin ystävän lapsen rattaita ihan yhtä oudosti, kuin silloin kun minulla ei vielä ollut lapsia. Ketään ei tarvitse vahtia koko ajan. Koti pysyy (joskus) siistinä, syödään samoja ruokia. Lapsi istuu auton etupenkillä. Etupenkillä?! Muistan itse, kuinka isolta, juhlalliselta ja suorastaan aikuiselta tuntui saada istua etupenkillä. Voin mennä kauppaan yksin. Voin soittaa lapselleni joka tuntuu muuten aivan ä-lyt-tö-män oudolta.

 

Samalla olen saanut juttuseuraa, kuuntelijan ja yllättävän uuden tietolähteen. Luemme molemmat ranskan alkeita ja jaamme oppimiamme uusia sanoja. En olisi koskaan uskonut, että tämä vaihe tulisi näin pian. Muistan aina sen hetken, kun tajusin ettei omaa aikaa tule olemaan pitkään aikaan. Leppoisa vauva-arki alkoi olla muisto vain, kun päiväunet olivat lyhentyneet minimiin ja lapsen perään täytyi katsoa koko ajan. Oli lauantai-iltapäivä ja yritin laittautua kylpyhuoneessa tuloksetta. Jouduin jatkuvasti komentaa, vahtia ja pelätä, mihin se pieni pää kohta taas kolahtaa. Siinä hetkessä ajatus siitä, että olen vuosiksi sidottu äitiyteen, tuntui rysähtävän kerralla tajuntaan.

 

 

En kaipaa sitä aikaa, en ollenkaan, mutta tunnen suurta kiitollisuutta kun katson kaikkia näitä vaiheita taaksepäin. En koskaan unohda kaikkia niitä päiväkotiin käveltyjä epätoivon kilometrejä, en väsymyksen itkuja enkä Tripp Trappiin kuivuneiden soseiden raaputuksesta syntynyttä taistelua. Mutta nekin olivat iso osa tätä matkaa.

Nyt tapellaan ruutuajasta ja läksyjen teosta.

 

Mutta oksennusten pesu lentokoneen penkistä, uhmaikäiselle väkisin puettu ulkohaalari, turvaistuimet, kuumekouristukset ja aamulla mielellään kymmeneen nukkuva lapsi olivat kuitenkin ihan eri juttu. Ei ole ikävä. Tappelen paljon mieluummin siitä ruutuajasta tällä ylimääräisellä ajallani. Ajalla, joka tuntuu oudolta. Kuin pitäisi tehdä jotain.

 

Viime vuonna hain yliopistoon. Tänä vuonna päätin hankkia koiranpennun.

Taas mennään.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

Hyvinvoinnin kolme tärkeintä: Ruokavalio, liikunta, uni. Ja suurin niistä on uni.

 

Olen herännyt aikaisin liikkumaan. Olen venyttänyt illan treeniä tai lenkkiä aivan liian myöhään, mutta tehnyt sen silti. Kun myöhäisillan jumpan tai juoksun jälkeen makaa sängyssä vailla tietoakaan väsymyksestä, muistaa kyllä aamulla tinkiä mieluummin seuraavalla kerralla treenistä kuin unesta.

Vuosien valvomiset, yötyöt ja väärä unirytmi sekoittivat päätä, samensivat ihoa.

Krooninen kärttyisyys ja aivosumu olivat arkipäivää ja samalla julistin kuuluvasti, kuinka minulle kyllä riittää 5-6 tuntia unta. Riittää, riittää.

On vähän ironistakin, että kun pelkäsin menettäväni lopullisesti yöuneni lapseni syntymän jälkeen 7,5 vuotta sitten, sainkin sen sijaan vihdoin tarpeeksi unta ja unirytmin, joka oli minulle oikea. En voisi enää kuvitellakaan valvovani kolmeen siivoamassa keittiön kaappeja tai kirjoittamassa tekstejä sinisen valon ääressä tietokoneella. Siinä vaiheessa olen jo nukkunut sen 5-6 tuntia ja jatkan sikeästi vielä muutaman lisää.

 

 

Vaikka ruokavalio onkin avaintekijä terveyteen, hyvään oloon ja energisyyteen – jotka heijastuvat tottakai siihen ulkonäköönkin, ja liikunta supertärkeää kehon ja mielen terveydelle, kannattaa ihan ensin kiinnittää huomiota uneen.

Liikaakin voi nukkua, ei sekään ole hyvä. Mutta yleensä kaltaiseni arjen multitaskaaja ei tähän joukkoon kuulu.

 

Moni on aloittanut tammikuussa elämäntapamuutoksen joka on ihan loistava juttu. Innostun elämäntapamuutoksista lapsen lailla ja niitä on ihana seurata somessa. Uskaltaisipa jengi jakaa niitä enemmän julkisesti, mutta ymmärrän epäonnistumisen ja julkisen itsensä nolaamisen pelon aivan liian hyvin itsekin.

Elämäntapamuutostakin tehdessä kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota uneen. Riittävä uni takaa sen, että a) jaksat treenata ja palaudut hyvin b) ruokarytmisi säilyy normaalina c) mielialasi pysyy tasaisena ja olet lempeämpi paitsi ihmisille ympärilläsi, ennen kaikkea itsellesi.

 

 

Olipa kerran mökillä huonot sängyt. Taidettiin nukkua niillä ihan hyvillä sängyillä neljä vuotta. Vaikka muuten nukunkin mökin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvin, heräsin silti joka yö. Milloin mihinkin, mutta aina vähintään alitajunnassa kummittelivat huonot sängyt. Kun sitten vihdoin saatiin aikaiseksi tilattua uudet, ei ole katsokaas ihan pikku juttu tilata Lappiin kotiinkuljetuksella sänkyjä siten että onnistuisi olemaan vielä itse paikan päällä, alkoivat (ei niin) yllättäen myös kokonaiset yöt.

Kotona sänky, muhkeat petivaatteet ja laadukkaat lakanat ovat tärkein kohde, johon laittaa rahaa. Eläisin mieluummin ilman tv:tä kuin katsoisin telkkaria paskassa sängyssä. Karvat nousevat pystyyn kun ajattelenkin aikanaan nuoruuden poikakavereiden huoneita ja ikivanhoja runkopatjoja.. Halusin aina olla kotona yötä omassa prinsessasängyssäni.

 

Lopuksi vielä lyhyt resepti hyvään uneen:

 

Diffuuseriin laventelia, nenän ollessa tukossa myös pari tippaa piparminttua.

 

Suihkuun aina ennen nukkumaanmenoa. Kärsiessäni erään lääkityksen aikana unettomuudesta, sain valtavasti apua kylmä-kuuma-suihkusta ennen nukkumaanmenoa.

 

Tuuleta petivaatteet, vaihda puhtaat lakanat.

 

Lakanoiden lakanat ovat muuten sveitsiläiset Schlossbergit, näihin kannattaa jopa säästää rahaa.

 

Suihkauta rentouttavaa yrttisuihketta tyynyyn.

 

Lue hetki kirjaa ennen nukahtamista, laita se puhelin suosiolla pois jo ennen sänkyyn menoa.

 

Klassikkoja, mutta toimii. Kauniita unia <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian